Archive for elokuu 2015

Rotumestikset Lapualla

24.8.2015

Tämän vuoden rotumestikset pidettiin viiden rodun rotuotteluna Lapualla. Meidän teki mieli mennä haistelemaan tunnelmia paikalle ja koska sinne asti ei viitsi ajaa turhanpäiten, vedimme taas esiin naftaliinista Doylen ja Biitin. Kummankin kanssa teimme heinä-elokuussa kevyesti pieniä harjoituksia ja palautimme mieliin maastoa ja tottista. Doylen osalta tottis oli iso kysymysmerkki, koska harjoituksissa se teki hypyt hyvin kankeasti. Maastossa sekin toimi hyvin. Biitillä sen sijaan riitti hyvin virtaa ja sille valittu laji etsintäkoe oli etukäteen ajatellen hyvinkin mahdollinen tulokseen. Biitillä oli kaksi uuttakin opeteltavaa; tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto.

Perjantaina iltapäivällä pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohden Lapuaa. Minulle koko Länsi-Suomi on aika vierasta seutua, enkä muista ikinä käyneeni esim. Lapualla. Oli siis kiva ajalla sinne ja matkan varrella katsella siistejä hoidettuja pihoja, alavia peltoja ja vauraan näköistä maaseutua. Hotelliksi valitsimme Apartmentos Simpsiönkullas, joka sijaitsi jonkinlaisen hiihtokeskuskuksen kupeessa. Koirien ulkoilutusmaastot olivat hotellin ympäristössä erinomaiset ja hotelli muutenkin uusi, siisti ja viihtyisä.

Lauantaina aamulla suunnistimme ravi- ja koiraurheilukeskukseen, joka oli tapahtuman hermokeskus. Ensimmäisenä päivänä oli lajeista vuorossa haku ja FH-jälki. Hakukoiria oli kolmosluokassa valtava määrä (rotumestaruuksien lisäksi ratkottiin myös piirimestaruus) ja ne lähtivät ensin maastoon. Ykkös- ja kakkosluokka jäivät tottelevaisuuteen. Doylen tottis meni aika lailla täydellisen pieleen. Hypyissä se ei lähtenyt paikaltaan olleenkaan eikä myöskään eteenmenossa. Tuomari olisi halutessaan voinut keskeyttää suorituksen, mutta antoi meidän kuitenkin jatkaa loppuun. Pisteitä tuli huimat 44. Päätimme heti, että maastoon ei enää lähdetä kiusaamaan koiraa eikä tuomaria (tuomarilla maastossa etukäteen 18 koiraa, joista ylivoimaisesti suurin osa oli kolmosluokkalaisia).

Kaikenkaikkiaan ensimmäisen päivän järjestelyt hieman ontuivat juuri hakukokeen suuren kolmosluokan takia. Aamulla oli kisakeskuksessa muutaman koiran tottis ja sitten moneen tuntiin ei tapahtunut mitään ennenkuin koirat tulivat maastosta. Koska päivällä oli tyhjää aikaa, me lähdimme maakuntamatkailulle ja ajelimme ilman sen suurenpaa päämäärää Lappajärvelle. Siellä söimme ja kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Ilman kiirettä palasimme takaisin ja silloin olivat sopivasti alkamassa kolmosluokan hakukoirien tottikset. Beusseja oli kolmosluokassa kolme ja ne jakoivat mestaruussijoitukset. Voiton ja rotumestaruuden vei Avataran Brittany hienolla ykköstuloksella, joka oli upea saavutus arvokilpailussa ja haastavalla kelillä. Onnittelut Mari ja Tero hienosta koirasta ja onnistuneesta koulutuksesta.

Sunnuntaina oli lajeista vuorossa etsintäkoe ja jälki. Biitti osallistui etsintäkokeeseen ja se alkoi maastolla. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki, joka alokasluokassa etukäteen ajatellen olisi pitänyt olla Biitille helppo. Biitti lähti janalle reippaasti, mutta otti takajäljen. Tuomari komensi takaisin janalle ja siitä Biitti tuli epävarmaksi ja lähti huonosti ja sen lisäksi kiersi puun niin että liina jäi jumiin. Tästä selvittiin, mutta koira jäljesti melko korkella nenällä ja haahuillen, jonka seurauksena neljästä kepistä löytyi vain kaksi. Maasto oli hyvin mättäistä, ja kasvusto korkeaa, joten itse keppejä ei voinut nähdä. Pisteitä yhteensä vain 36 (maks.60).

Seuraavana oli vuorossa tarkkuusetsintä, jossa Biitti toimi hyvin ja määrätietoisesti. Esine oli kevyesti peitetty hylsy ja Biitti löysi sen noin 5 sekunnissa. Esine putosi ilmaisussa kerran, josta seurasi yhden pisteen alennus eli tulos oli 19 pistettä.

Tästä jatkettiin hakuun. Ensimmäisestä etukulmasta löytyi heti yksi maalimies ja sen ilmaisusta tuli täydet pisteet. Sitten jatkettiin ilman löytöjä. Koira työskenteli, joskin hieman haluttomasti. Toista maalimiestä emme nostaneet määräajassa. Se olisi ollut takalinjalla vasemmalla puolella noin parissakymmenessä metrissä. Koira merkkaasi sen noin puolessa välissä, mutten en silloin antanut sen mennä, koska olin lähettämässä sitä oikealle. Tosi paha moka minulta. Toista kertaa se ei enää saanut hajua ja loppumetrellä se oli jo tosi väsynyt. Lisäksi pistotin sitä itsepintaisesti oikealle, tuulettomalle puolelle, koska kuvittelin maalimiehen olevan siellä. Pisteitä 36.

Haun jälkeen meillä ei enää ollut mahdollisuutta tulokseen, mutta menin vielä pudotetun esineen etsintään. Siinä Biitti ei enää jaksanut innostua eikä lähtenyt noutamaan esinettä. Keskeytin kilpailun, koska en halunnut rasittaa vanhaa koiraa enää turhantakia enempää. Olin kuitenkin tyytyväinen varsinkin hakuun, jossa koira työskenteli aika hyvin eikä sortunut valeilmaisuihin. Keli oli tosi raskas ja esim. jälkikoirista vain yksi koira sai tuloksen. Etsintäkoe on todella mielenkiintoinen ja vaativa laji ja vähän helpommalla kelillä Biitillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulokseen. Koska etsintäkoiria oli vain kolme, suoritukset seurasivat toisiaan ripeään tahtiin ja esim. haun jälkeinen pudotetun etsintä oli helteen takia ihan liian pian, jotta Biitti olisi ehtinyt palautua.

Toinen kilpailupäivä oli paljon lyhyempi ja pääsimme hyvissä ajoin palkintojen jaon jälkeen kotimatkalle. Rotumestaruuksien osalta ylivoimaisina kilpailivat briardit ja beussit, joista edellä mainittu rotu voitti mestaruuden kahdella pisteellä. Kauas taakse jäivät valkoiset paimenet, mudit ja bouvierit. Kiva viikonloppu ja muuten kivat ilmat paitsi että suorittajille hyvin vaativat (kuuma, kuiva ja lähes täysin tuuleton). Beusseja olisi toivonut olevan paikalla enemmän, koska nyt oli vain 7 kilpailevaa beussia. Kiitos hyvistä järjestelyistä Lapuan Koiraharrastajat ry:lle ja mukavasta seurasta varsinkin beussi-ihmisille 🙂

Mainokset

Paimennuskokeita 15.-16.8.15 FCI traditional style

17.8.2015

Hitin kanssa on koko kesä urakoitu paimennusta ja tavoitteena oli saada tänä vuonna ainakin esikoe suoritettua. Alkukesästä vielä näytti, että se jää haaveeksi, mutta heinäkuussa alkoivat koiralla palaset loksahdella paikoilleen. Niinpä uskaltaudun varaamaan kahdelle päivälle paikan Suomen Collieyhdistyksen järjestämiin paimennuskokeisiin Somerolle Woollandiaan. Tuomarina kokeissa toimi Maija-Liisa Pasanen.

Lauantaina iltapäivällä suoritimme ensin rataan tutustumisen koko porukalla. Olimme suoritusvuorossa toiseksi viimeisenä.

Rata alkoi häkistä poisotolla ja siinä Hit meni hieman voimalla häkkiin, jolloin lampaat tulivat vauhdilla ulos. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, mutta pysäytyksessä koira lähti lauman taakse tasapainoon ja osa laumasta valui takaisin häkkiin ennenkuin sain portin kiinni. Lähetin koiran takaisin häkkiin noutamaan puuttuvat lampaat ja toinen yritys onnistui. Pisteitä 6/10.

Häkistä poisotto

Häkistä poisotto

Rata jatkui ”tietä” pitkin kuljetuksella ja sen lopuksi piti tehdä stoppi niin että koira pysäytti liikkuvan lauman. Tässäkin oli pientä hämmennystä kun koira kyllä meni lauman eteen, mutta pysähtyi vähän nuikasti. Pisteitä 8/10.

Kuljetusta

Kuljetusta

Matka jatkui porttien läpi laidunnukseen. Siinä lauma pysäytetään merkitylle alueelle, koira viedään alueen ulkopuolelle vartioon ja itse kävellään vielä pois koiralta. Kun lauma rauhoittui, tuomari antoi luvan lähettää koira keräämään lauma. Tämä meni meiltä nappiin ja tuli täydet pisteet 20/20.

Laidunnus

Laidunnus

Tästä edettiin pujotteluun, joka tarkoittaa keppien kiertämistä kuljetuksessa ja siinä katsotaan koiran kykyä tasapainottaa ja seurata laumaa itsenäisesti. Tämä meni Hitin osalta hyvin, mutta itse käännyin kepeillä hieman liian jyrkästi, jolloin kuljetuksesta tuli kulmikasta. Pisteitä 9/10.

Pujottelu

Pujottelu

Lopuksi kuljettiin kujanteen läpi häkitykseen. Hit ei taaskaan kunnolla pysähtynyt vaan painoi lampaita porttia vasten. Sain tilanteen jotenkuten hallintaan ja portin auki. Lampaat kipittivät sisälle, portti kiinni ja se oli siinä. Pisteitä 8/10.

Häkitys

Häkitys

Tuomari palautteessaan kehui koiraa todella hyväksi synnynnäiseksi paimeneksi. Kaikkea se ei tietenkään vielä osaa, mutta sillä on hyvä työmoraali ja valtava into paimentamiseen. Saimme toimintatavoista (käskyt, tottelevaisuus, aktiivisuus) täydet 30 pistettä.

Lopputulos oli koulutustunnus PAIM – E erinomaisen arvoisilla pisteillä 91 (maks.100).

Koska esikokeeseen ei saa osallistua enää uudelleen, jos sen on läpäissyt, oli meidän sunnuntaina yritettävä ykköstä. Rata oli sama kuin edellisenä päivänä, mutta liikkeet piti suorittaa vähän vaativammalla tavalla. esim. häkistä poisotossa ei saanut mennä itse häkkiin, porttien läpi ei saanut mennä itse ja samoin tie tuli tehdä poispäinajona (tai ainakin niin, että itse ei kävellyt tiellä) ja häkityksen jälkeen oli lauman vartiointi.

Meillä ehkä hyvänä päivänä olisi ollut mahdollisuus tulokseen, mutta nyt ei ollut hyvä päivä. Lauma oli häkistä poisotossa hieman kaukana ja Hit haki ne taas vauhdilla. Lauma hieman hajosi, mutta sain sen suht’ hyvin vedettyä kasaan. Tässä kohden tein itse pahan virheen eli kun minun olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja jäädä niin kauaksi aikaa seisomaan, että lauma olisi ihan rauhallinen, niin sen sijaan otin juoksuaskeleita sulkeakseni portin. Tästähän riemastuivat sekä lampaat että Hit, ja niin lauma lähti juoksemaan Hit perässään. Sain koiran pois ja tuomarilta luvan hakea lauma, mutta sekään ei tapahtunut hallitusti kun Hit spurttasi uudelleen päin laumaa. Tässä kohtaa tuomari vihelsi pelin poikki ja keskeytti suorituksen.

Palauteessa tuomari kehui koiraa edelleen eriomaiseksi paimeneksi vaikka sillä nyt olikin huono päivä ja totesi, että tässä on koira, jonka kanssa paimennusta pitää ehdottomasti jatkaa. Sehän on tarkoituksenikin ja otin toisen päivän kokeen hyvänä oppina itselle, eli aina on pysyttävä rauhallisena, tapahtui mitä tahansa. Paimennuksessa tilanteet syntyvät hetkessä ja myös omaa suunnitelmaa tulee pystyä muuttamaan tilanteen mukaan. Vaikka olin päättänyt etukäteen sulkea portin ripeästi, ei se nyt ollut paras vaihtoehto. Aina pitäisi osata lukea laumaa ja toimia sen mukaisesti.

Hitin osalta jatkamme harjoituksia. Paimennus on ollut alusta asti sen ”juttu” ja ongelma on ollut lähinnä koiran hallinnassa. Minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että se jotenkin vahingottaisi lampaita, mutta tehtävien suorittaminen olisi paljon helpompaa, jos sen esim. saisi pysähtymään ja varsinkin pysymään siinä missä minä haluan. Siinä meillä on vielä paljon tekemistä 🙂

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukavat kisapäivät. Järjestelyt olivat taas mahtavat, kuten aina Woollandian kisoissa. Kiitokset järjestäjille ja talkooväelle. Ilman teitä homma ei toimisi niin hyvin ja joustavasti meidän kilpailijoiden kannalta. Lisäksi on itselle todella opettavaista seurata koirakkojen toimintaa. Harjoituksissa näkee vain osan kun yleensä kerralla harjoitellaan yhtä tai paria asiaa. Kokeissa nähdään kokonaisuus. Onnittelut menestyneille kanssakilpailijoille.