Mennyttä ja tulevaa

Vuosi on taas vierähtänyt ja on aika summata mennyt kausi.

Ensin kasvateista:

Hienoja uutisia saattiin B-pentueesta kun kaksi kasvattia, Riemu ja Retu valioituivat. Riemusta tuli kansainvälinen näyttelyvalio ja Retusta Suomen muotovalio. Ei hassunpi tulos kasvattajan kannalta. Onnea ja kiitoksia omistajille Sonjalle ja Elisalle.

Retu sai myös käyttöpuolelta hienoja tuloksia eli PK-hausta tuli avoimen luokan koulutustunnus. Onnea Elisalle myös siitä ja ensi vuonna sitten kohti kolmosluokaa.

Kuluneena vuonna B-pentuetta luonnetestattiin ja kaikki testatut (Retu, Riemu, Lilli ja Biitti) pärjäsivät testissä hienosti.

Omalta kantiltani vuoden suurin tapahtuma oli huhtikuussa Biitille syntynyt hieno F-pentue; seitsämän urosta ja yksi narttu, jotka kaikki olivat terveitä ja elinvoimaisia pentuja. Toistaiseksi on kaikki mennyt pentujen osalta hyvin. Ne saivat hyvät kodit ja ovat elelleet kesän ja syksyn pentuelämää. Kaikki pennut vaikuttavat luonteeltaan mukavilta eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Terveyden osalta tiedämme enemmän kun lonkat ja kyynärät kuvataan ensi vuonna, mutta toistaiseksi ei mitään huolestuttavaa ole ilmennyt.  Loppuvuodesta yksi pennuista tuli takaisin omistajaperheessä puhjenneen allergian vuoksi eikä pennulle ole toistaiseksi löytynyt sopivaa uutta kotia.

Omista koirista:

Biitti sai jäljeltä ykkösluokan koulutustunnuksen syksyllä. Se oli hieno juttu, koska Biitin kanssa on jälkeä harrastettu aika vähän ja puoli kautta meni pennutuksessa. Jälkeä alettiin harjoitella tosissaan vasta heinäkuun loppupuolella. Kesällä Biitti luonnetestattiin (189 +++) ja syksyllä MH-luonnekuvattiin.

Doyle kävi alkukesästä käyttäytymiskokeessa ja suoritti sen hyväksytysti. Toinen merkittävä tapahtuma Doylen elämässä oli pentue Buten kanssa. Doyle on Carnimiries kennelin 8 pennun isä. Syksyllä Doyle kävi MH-luonnekuvauksessa.

Surullisiakin uutisia tuli syksyllä kun Laurus menehtyi äkillisesti keuhkokuumeeseen. Muuten koirat ovat olleet terveitä.

Syksyllä aloin paimennusharrastuksen Biitin kanssa ja olen siellä käynyt lähinnä koiran – ja omaksi iloksi ja mielenkiinnosta paimenkoiran kouluttamista kohtaan. Biitti on ollut siinä hyvänä apuvälineenä :).

Muutamassa näyttelyssäkin on käyty koti- ja ulkomailla, mutta tänä vuonna ei ole ollut mainittavaa menestystä.

Ensi vuoden suunnitelmia kasvattien varalle:

Ensi vuonna on F-pentueen lonkka- ja kyynärkuvaukset.

Koulutuspuolella jatkuvat keväämmällä viikottaiset hakuryhmän harjoitukset. Harjoitukset ovat avoimia kaikille Pikkujalon kasvateille.

Toukokuussa Pikkujalo tarjoaa Somerolla paimennusillan kasvateilleen.

Toukokuussa on myös erikoisnäyttely ja epävirallinen jalostustarkastus, joihin molempiin toivomme kasvattiemme runsasta osanottoa.

Suunnitelmia omien koirien osalta:

Doylen kanssa on tarkoitus saada hausta ainakin alokasluokan koulutustunnus ja käydä lisäksi luonnetestissä. Lisäksi on suunnitelmissa lähteä Doylen kanssa kesäkuussa Ranskaan jalostustarkastukseen.

Biitin kanssa jatketaan jäljellä, jossa kilpaillaan avoimessa luokassa toivottavasti menetyksellä. Biitillähän on tukeva pohja myös hausta, joten ehkä alamme harjoitukset myös etsintäkoetta ajatellen.

Flaksi-poika jatkaa hakuharjoituksia ja ehkä syksyllä mietitään jo käyttäytymiskoetta.

Biitin ja Flaksin kanssa on tarkoitus jatkaa myös paimennusharjoituksia. Jos vaikka joskus uskaltautuisi johonkin farmikisaan.

Jollain kokoonpanolla käymme myös muutamassa näyttelyssä koti- ja ulkomailla.

Kiitoksia kuluneesta vuodesta kasvattien omistajille, yhteistyökumppaneille ja ystäville sekä koirahoitolan asiakkaille. Hyvää ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2011.

Advertisement

Rauhaisaa Joulua!

Rauhallista ja mukavaa Joulunaikaa kaikille kasvattiemme omistajille, ystävillemme,  yhteistyökuppaneillemme ja asiakkaillemme. Kiitos kuluneesta vuodesta.

 

Hundmässä, Stockholm

Päätimme mennä Tukholman KV-näyttelyyn vielä kun siellä ovat vanhat näyttelysäännöt voimassa. Beussit saavat siellä nykysäännöillä SERTit vain käyttöluokasta. Ilmoitimme siis Biitin käyttöluokkaan ja Elisa lupasi myös Retun mukaan näyttelyyn. Lähdimme lauantai-iltana Turusta lautalla ja olimme sunnuntaina hyvissä ajoin paikalla lumimyrskyn keskellä.

Luettelosta näimme, että uroksia oli ilmoitettu 3, joista vain Retu oli käyttöluokassa. Narttuja oli yhteensä 6 ja Biitin lisäksi oli toinenkin narttu käyttäluokassa. Tuomarina oli suomalainen Elina Tan-Hietalahti.

Retu aloitti beussikehän ja esiintyi rauhallisesti ja vakuuttavasti. Tuomari suusanallisessa palautteessa kehui Retua todella kauniiksi ja raameiltaan sopusuhtaiseksi koiraksi, mutta valitettavasti hänen mukaansa uroksella tulisi olla enemmän “bodya” eli siis vahvempi luusto ja enemmän massaa. Tuloksena kevytrakenteisuudesta tuli sininen lappu eli siis laatuarvostelusta kakkonen (erittäin hyvä). Harmi, mutta aina ei voi voittaa.

Retun palautteen jälkeen emme Biitiltä enää paljon odottaneet, koska Biitti on erityisen hoikassa kunnossa ja muutenkin kevytrakenteinen. Ja aivan kuten epäilimme arvoistelussa sanottiin, että kaikkea pitäisi olla vähän enemmän. Biitti voitti kuitenkin parinsa ja sai punaisen lapun eli ykkösen (erinomaisen) laatuarvostelussa, mutta sertin arvoiseksi tuomari ei Biittiä kuitenkaan arvostanut.  Ruotsissahan laatuarvostelut menevät niin kuin Suomessa ensi vuonna eli erinomaisen lisäksi tuomarin tulee antaa maininta SA, jotta koira voi kilpailla SERTistä. Valitettavasti arvostelut on kirjoitettu käsialalla, josta joutuu lähes kaiken arvailemaan, joten jätän ne kopioimatta tähän.

Päivän ainoa SAn arvoinen uros oli avoimen luokan Silogården’s Dixi (ROP) ja narttu veteraaniluokan Satcmo’s Scylla (VSP). Nämä olivat saman omistajan emo ja pentu ja kauniita koiria molemmat. Grattis.

Jos ei nyt näyttelymenestystä oteta huomioon, niin matka oli onnistunut. Biitti ja Retu ovat maailman helpoimpia koiria. Ne osasivat käyttäytyä hillitysti laivalla, vetivät sikeitä kylkikyljessä näyttelypaikalla, eivätkä muutenkaan liiemmin höntyilleet. Kumpikin ovat jo kokeneita matkustajia, joten niitä ei juuri mikään enää hetkauta. Kiitos Elisa, että uskalsit antaa Retun meille mukaan Tukholmaan, vaikka näyttelytulos valitettavasti jäikin laihaksi 🙂

Koiranhoitajina toimivat täällä kotopuolessa Päivi ja Tero. Kiitos tuhannesti molemmille hyvästä koirien hoidosta ja kotivahtina olemisesta.

Pikkujalon Bottom Pair "Retu"

Pikkujalon Bad Beat "Biitti"

Paimenpojat

Tänään pääsivät poikkeuksellisesti paimeneen Flaksi ja Rico. Yleensä olen kerran viikossa käynyt paimenessa Biitin kanssa, mutta tänään siis Biitti luovutti vuoronsa pojilleen.

Flaksi otettiin ensin. Sillähän on jo ennestään kokemusta lampaista yhden paimennuskerran verran ja aitauksen vieressä se on seissyt katselemassa ja ottamassa tuntumaa lampaisiin useita kertoja. Otin Flaksin liinaan ja ensin teimme pari kierrosta lampaiden perässä. Sitten Marika tuli apuun ja laskimme liinasta irti ja Marika paukutteli sauvalla liian innokkaan paimenen eteen hilliten sen ryntäystä lampaille. Aika nopeasti Flaksi oivalsi juonen ja alkoi pysytellä hieman lampaiden takana ja lopetti ryntäilyn. Intoa Flaksilla kyllä on ja taipumusta. Harjoitus oli oikein onnistunut.

Sitten olikin Ricon vuoro. Rico ei ole aikaisemmin nähnyt lampaita. Rico oli ennakko-odotuksista poiketen paljon nöyrempi ja kuuliaisempi kuin Flaksi lampailla. Se kiersi lampaita yllättävän hyvin ja hyvällä etäisyydellä eikä yrittänyt ollenkaan näykkiä. Ricon osalta voi todeta, että sillä on kiinnostusta ja taipumusta lampaisiin ja siitä voisi saada oivan paimenen. Olin positiivisesti yllättynyt Ricon harjoituksesta.

Vaikka Rico olikin tosi lupaava, niin jatkossa kuitenkin harjoitellaan taas Biitin ja Flaksin kanssa. Halusin vain nähdä Ricon taipumuksen ja ehkä joskus tuleva uusi omistaja innostuu sen kanssa paimennusharrastuksesta tai käyttäisi sitä jopa työkoirana. Koiralla siihen eväitä kyllä riittäisi.

Harjoituksissa oli mukana myös Tanja Jeffin kanssa. Jeff on tosi taitava paimen, joskin välillä vähän äänekäs 🙂

Valaistusoloista johtuen kuvat ovat valitettavasti hyvin heikkolaatuisia.

Flaksi

Rico

Tämähän on Ricosta lystiä