Fala menestyi Tuusulan kansallisessa näyttelyssä

Fala oli tänään Tuusulan kansallisessa näyttelyssä VSP ja sai kolmannen SERTin. Tuomari oli sanallisessa palautteessa kehunut Falan olevan tosi hieno koira muttei kuitenkaan täydellinen 🙂 Onnea Päiville ja Falalle!

Arvostelu: Pikkujalon Flush AVO ERI1 SA PN1 VSP SERT
Hyvä profiili ja kulmaukset edessä. Takana liian suorat. Rakenne oikea. Kallosta puuttuu leveyttä. Liikkuminen oikeaa.
Tuomari Christian Karcher Ranska

Fala

Näyttelyn jälkeen Päivi kävi Falan kanssa meillä pyörähtämässä ja kerrankin sattui, että narttuja oli tällä tontilla kolmessa polvessa samaan aikaan. Samaan kuvaan emme yrittäneet niitä saada, mutta tässä kaikki kolme tänään kuvattuina.

Biitti

Biitin tytär Fala

Falan tytär Hertta

Advertisement

Biitin kuulumiset

Biitillä aloitettiin maaliskuussa viimeisenä hoitokeinona kortisoni. Se tepsi heti. Anturat eivät ole kertaakaan auenneet kortisonin aloituksen jälkeen ja olen pikkuhiljaa luopunut kaikista tukihoidoista eli ainoana on enää jäljellä erikoisruoka. Olen jo antanut ruoan lisäksi luita ja lihaa, makupaloja yms. Tassuja en ole rasvannut tai suojannut moneen kuukauteen. Mikä valtava helpotus.

Kortisoni on nyt pienennetty pienimpään mahdolliseen annokseen ja sekin ollaan lopettamassa tämän kuun lopussa. Biitille on taas syttynyt elämänilo silmiin ja se on kuin toinen koira verrattuna yli puoli vuotta kestäneeseen kivulloiseen ja nuutuneeseen jaksoon. Tänään käytiin ensimmäisen kerran paimenessa syksyn jälkeen ja hyvältä näytti. Tassujen kunnon mukaan mennään, mutta toiveita on aloittaa ainakin jälkiharrastus uudelleen paimennuksen lisäksi.

Totuus tassujen kunnosta paljastuu vasta kun kortisoni lopetetaan kokonaan, mutta olemme varovaisen toiveikkaita ja joka tapauksessa jos tassut taas aukeavat, niin nyt tiedämme, mikä auttaa.

Doyle hakukokeessa

En oikein enää tiedä, että pitäisikö tämän koiran kanssa itkeä vai nauraa. Ehkä nauraa, kun eihän tämä saa niin totista puuhaa olla 🙂

Doyle oli syksyllä hakukokeessa, jossa maastosta tuli kohtuulliset pisteet, mutta tulos kaatui tottiksen esteille. No nyt oli tottista hiottu tämän päiväistä Röykän hokukoetta varten. Se meni tosin hukkaan, koska tottikseen asti emme jaksaneet ”perseelleen” menneen maaston jälkeen.

Koiria oli kokeessa 9, joista Doylen suoritus oli viimeisenä. Aamulla koira oli vielä kohtalaisessa vireessä, mutta päivän edetessä vire alkoi hiipua. Kun vuoromme lopulta tuli noin 4 tunnin odottelun jälkeen, koirasta jo näki, että nyt ei enää huvita. Hakupistot olivat haluttomia ja niin eka maalimies jäi löytymättä etukulmasta. Seuraavan Doyle löysi, mutta lähti pois hetken haukuttuaan (teki saman ekan kerran viime tiistain harjoituksissa). Seuraavan Doyle ohitti muutaman metrin päästä jäljestäen (ihan uusi juttu) ja sitten teki riittävän ilmaisun jo kertaalleen löytyneellä maalimiehellä. Tuomarin mielestä koira olisi ehkä löytänytkin maalimiehen, jos olisi saanut etsiä rauhassa, mutta tuli pois kun ohjaaja kutsui – täysin epätyypillistä käytöstä Doylelta. Pisteitä tästä huikeasta suorituksesta kertyi 82, emmekä viitsineet jäädä näin kuumalla kelillä enää tottikseen ja esineruutuun.

Doylella on ollut ongelmia haukkumisen kanssa ja kurkkua on jo kertaalleen käyty näyttämässä lääkärilläkin. Siellä ei tosin näkynyt mitään, mutta ääni ei ole kestänyt haukkumista. Harjoituksissa kolmannella maalimiehillä kuuluu usein lähinnä pelkkää pihinää. Tiedä sitten syytä kurkun oireiluun, mutta kipeä kurkku voi lannistaa hakemista yleensäkin.

Tässä nyt mietitään, että jaksaako tämän koiran kanssa enää yrittää vai luovutetaanko. Kepo ehdotti jälkeä, mutta onhan tässä nuorempiakin koulutettavia koiria, joten ehkä keskitytään niihin. Harmittaa vain hukkaan mennyt työ, vaikka toisaalta eihän harrastuksen tarvitse aina kilpailemiseen tähdätä. Doylella on kuitenkin yleensä ollut hakuharjoituksissa hyvin hauskaa 🙂