Viime vuoden sattumat

Lähes vuosi on kulunut edellisestä päivityksestä. Monta kertaa on pitänyt kirjoitella, mutta aikeeksi on jäänyt. Jos nyt kuitenkin lyötäisiin vuosi 2016 kasaan.

Koirien terveys on ollut aika hyvä. Biitillä oli heti alkuvuodesta ihon kutinaa, joka hoitui kortisonikuurilla eikä kutina ole uusiutunut. Flaksilla oli alkuvuodesta niskakipua, eikä sekään ole uusiutunut. Flaksin selkäkuvat olivat kaikilta osin priimaa, joka on hyvä tulos kuusivuotiaalta koiralta.

Hitin lonkat kuvattiin uudelleen ja samalla kuvattiin selän spondyloosi. Lonkat lausuttiin kennelliitossa B/B ja selkä on täysin terve. Hit on muutenkin ollut erittäin terve koira. Jalostuskäyttöä ajatellen on turhauttavaa, että koira on terve ja ainakin minun silmääni todella kaunis, mutta jonka luonne ei aivan riitä jalostuskoiralle. Hieman lisää olisi tarvittu rohkeutta ja saalisviettiä, mutta toisaalta Hit on ollut helpoin kotikoira ikinä.

Doylella ei ole ollut eläinlääkärikäyntejä koko vuonna.

Harrastuspuolella Hit on ollut ainoa harjoitellut koira ja sen kanssa kävin paimentamassa säännöllisesti koko vuoden. Tavoitteena oli saada tulos ykkösluokasta, mutta haaveeksi jäi. Radat kyllä pääosin ajettiin läpi, mutta tehtävien suoritus ei onnistunut tuomarin haluamalla tavalla. Tästä johtuen tuli niin paljon pistemenetyksiä, että suoritetut radat eivät riittäneet tulokseen. Toisena lajina sivussa harjoiteltiin erikoisjälkeä. Syksyllä Hit oli ilmoitettu yhdistyksen omaan erikoisjälkikokeeseen, mutta harmittavasti koe jouduttiin lumen takia perumaan. Hit sai kuitenkin hyväksytyn tuloksen käyttäytymiskokeesta toukokuussa ja tuloksena koulutustunnus BH.

Hit käyttäytymiskokeessa toukokuussa -16.

Lokakuussa Hit myös osallistui uudelleen luonnetestiin. Pisteitä saatiin kasaan huimat 60 eli tulosta ei hyväksytty. Tuomari näki jossain osa-alueissa eroja edelliseen yritykseen eli nyt Hit sai korkeimmat pisteet terävyydestä ja puolustushalusta (+3) ja samoin hermorakenteesta tuli normaali +1, mutta koiran kovuus valitettavasti tämän tuomarin mielestä oli pehmeä -2 kun edellinen tuomari piti koiraa vain hieman pehmeänä +1. Näin ei pisteitä saatu riittävästi kasaan. Luonnetestiä ei saa enää uusia, joten käytännössä se merkitsee, että Hit ei voi valioitua muotovalioksi paimennuksesta, jossa tarvitaan paimennustuloksen lisäksi hyväksytty luonnetestitulos. Sinänsä ironista, että alunperin luonnetestitulos haluttiin lisättäväksi paukkuarkuuden toteamiseksi ja sen Hit selvitti ihan kunnialla molemmilla kerroilla. Se ei ole paukkuarka. Nyt on siis palattava takaisin palveluskoiralajeihin jos Hitin haluaa saada Suomen muotovalioksi. SERTit Hitillä on kasassa jo useammasta maasta edellyttäen, että se olisi Suomen muotovalio.

Kesällä Hitin kanssa tehtiin yhdistetty loma- ja näyttelyreissu Eurooppaan ja tuloksena saatiin Hitille neljäs CACIB. Tätä kirjoittaessa Hitille on haettu kansainvälistä muotovalionarvoa C.I.B ja näyttelyvalionarvoa C.I.E, mutta vahvistukset Belgiasta eivät ole vielä tulleet.

Tuleva vuonna Hitin kanssa jatketaan paimennusta, mutta ei enää niin totisesti kuin viime vuonna. Päälajiksi otetaan paimennuksen sijaan erikoisjälki. Flaksin kanssa ajettelin kokeilla vielä paimennusta, koska se nuorena osoitti hyvää paimennustaipumusta, mutta silloin sen hallinta oli minulle liian haastavaa. Jospa ikä olisi rauhoittanut koiraa. Timo suunnitteli Flaksin kanssa myös vesipelastusta. Toivotaan, että pääsisivät johonkin ryhmään. Biitti ja Doyle viettävät leppoisia eläkepäiviä.

Flaksi vesipelastusharjoituksessa

Kasvattien osalta ei ole juuri uutta kerrottavaa. Ensimmäisestä B-pentueesta lopetettiin kesällä Butte terveysongelmien takia, mutta muut minun tietojeni mukaan elävät. Toisessakaan pentueessa ei minun tietojen mukaan ole tapahtunut muutoksia. Toivotan kasvateille vielä terveitä ja onnellisia vuosia.

Viime vuonna olin Suomen Beauceron- yhdistyksen sihteeri. Olen nyt useamman vuoden ollut yhdistyksessä erilaisissa rooleissa (jäsensihteeri, rahastonhoitoja) ja kun vielä Timokin on ollut mukana aktiivisesti, on se vienyt meidän molempien aikaa monelta muualta asialta. Päätin jo kesällä, että minun osaltani tämä riittää ja annan mielelläni tilaa uusille innokkaille tekijöille rotumme ja yhdistyksen hyväksi.

Lopuksi toivotan hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille ystäville ja tutuille. Hymyillään kun tavataan.

Advertisement

Nationale d’Elevage 2015

Tänä vuonna Nationale d’Elevage pidettiin Ranskassa Rhone-viinien sydänmailla kylässä nimeltä Saint-Pierre-de-Boeuf. Olimme etukäteen soutaneet ja huovanneet, että lähdemmekö vai emme, mutta sitten Marjo lupasi tulla hoitamaan koiriamme. Päätimme siis lähteä vielä kerran Hitin kanssa.

Keskiviikkona 20.5. illalla lähdimme matkaan Turusta tuttua reittiä kohti Tukholmaa ja sieltä edelleen Hannoverin kupeeseen hotelliin nimeltä Sporthotel Fuchsbachtal, jossa olemme yöpyneet ennenkin hyvien ulkoilutusmaastojen ja kelpo aamiaisen vuoksi. Ensimmäisen päivän ajomatka oli 1150 km.

Seuraavana päivänä oli edessä lähes yhtä pitkä ajomatka 1020 km, kun ajoimme suoraa määränpäähän. ”Hotellimme” oli hyvät arvostelut saanut B&B majapaikka Le Berthoir, jossa oli hinta-laatusuhde kohdillaan, joskaan se ei aivan ollut hotellitasoa. Hauskaa oli se, että paikassa oli meidän lisäksi NE:hen osallistuvia sveitsiläisiä. Illalla kaikki kokoonnuimme aperatiivillle ja yhteiselle päivälliselle ison pöydän ympärille.

Hotelimme Ranskassa

Lauantaina olimme hyvissä ajoin tapahtumapaikalla, joka oli oikein mukavaa puistoaluetta. Haimme aluksi Hitin paperit ja huomasimme, että sitä ei enää tänä vuonna mitata. Siirryimme siis pikkuhiljaa luonteen testuksen kehien vierelle, jossa testaus oli jo käynnissä. Aluksi Hit istui ihan rauhallisena meidän vieressämme, mutta pikkuhiljaa levottomuus kasvoi. Koiraa rauhoitaakseni siirryin etäämmälle Hitin kanssa seuraamaan paimennustaippareita. Hit olikin niistä kiinnostunut ja samalla näimme myös Sonjan ja Elionin taipparin, joka meni hienosti. Tästä siirryimmekin lounastauolle ja näimme lisää suomalaisia.

Alue oli hienoa puistoa. Avara ja mukava pitopaikka hienolle tapahtumalle.

Lounaan jälkeen yritimme uudelleen luonnekehään ja samalla näimme Hitin kasvattajan. Voi sitä riemua tälläkin kertaa. Luonnekehään ei ollut jonoa, ja Hitin suoritus oli melkein heti. Laukauksessa Hit otti takapakkia muutaman askeleen (4), puolustus meni kuitenkin heti perään yli odotusten (8), joten toimintakykyyyn laukaus ei vaikuttanut ja luoksepäästävyys puolustuksen jälkeen heti ei ollut parhaimmillaan, joten siitä 6. Eihän se hyvin mennyt, mutta sekä laukauksen että puolustuksen osalta tuli aika yllätys. Laukaukseen Hit ei ole aikaisemmin suhtautunut pelokkaasti (ei ukkoseen tai ilotulituksiin). Toisaalta se ei ole aikaisemmin puolustanut tosissaan, joten sekin oli meille yllätys. No tällä tuloksella Hitin jatko ratkesi, mutta menimme vielä huviksemme ulkomuodon arvosteluun. Se meni totutusti nappiin ja tulos EXC, joka on korkein mahdollinen tuolla luonteella. Hitin osalta Ranskan matkat ovat nyt tässä jos ei se joskus käyttötulosten perusteella pääse travaille-luokkaan.

Sunnuntaina, koska meillä ei enää ollut virallista ohjelmaa, ajelimme aamupäivällä Ranskan maaseudulla ja iltapäivällä pitkän lounaan jälkeen palasimme katsomaan suomalaiskoirien kilpailukehiä. Kaikki oli ranskalaisten tavan mukaan myöhässä. Ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli ulkomaalaisten delegaatioiden esittely. Tämän jälkeen päästiin varsinaiseen ohjelmanumeroon, eli kauniimpien koirien vallintaan luokittain ja lopulta parhaan koiran valintaan. Suomalaiset menestyivät hienosti, sillä kaikki saivat COT 4. Iltapäivä kului pitkälle iltaan yhdssä muiden suomalaisten kanssa ja hauskaa oli kaikilla. Onnittelut ja kiitos seurasta.

Luonteen testaus (Frédéric Aubry)

Suomalaisporukkaa rennoissa tunnelmissa

Sunnuntain pitkä lounas kalaravintolassa sisälsi friteerattuja ”neulamuikkuja”, sammakonkoipia, simpukoita ja jälkiruoan

isoa kehää odotellessa

Hit kulutti aikaa suupainissa

”Nakkitäti” oli koirien mieleen

Maanantaiaamuna lähdimme kohden Itävaltaa halki Sveitsin. Määränpäänä oli Seefeld ja hotelli Central. Täällä olemme ajalleet pari päivää ja katselleet turistien tapaan nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Ilmat eivät ole olleet kovin suosiollisia ja lähinnä on ollut pilvistä, sateista ja kylmää.

Hotelli Centralin tervetuliainen Hitille

Taukopaikalla fiilistelyä

Maisemaa Fernpassilta

Toisenlainen joulu

Tänä vuonna päätimme pitää jouluviikon lomaa ja lähteä varmaan lumiseen talveen. Kohteeksi valitsimme Kuusamon Rukan, joka on riittävän pohjoisessa, jotta lunta varmasti riittää. Lähdimme koko porukalla eli siis kaikki koirat olivat mukana. Lunta Kuusamossa olikin mukavasti, mutta pakkanen kiristyi jo parin päivän oleskelun jälkeen sellaisiin lukemiin, että ulkona oleminen pidempiä aikoja oli meille haastavaa.

Tilanteen teki haastavaksi myös se, että Hitin juoksu alkoi viikkoa ennen matkalle lähtöä. Käytännössä urokset ja Hit oli lähes koko ajan erotettava toisistaan. No onneksi tämä sujui aika hyvin, koska mökkimme oli suuri. Sen sijaan ulkoilutus oli hankalaa kun koiria ei ulkona voinut missään pitää vapaana. Ajelimme useampana päivänä Kuusamoon koirapuistoon, joka oli suuri ja mukava puisto. Vain yhtenä päivänä siellä oli vieras nuori narttu omiemme lisäksi.

Olin hankkinut uudet sukset ja onneksi pääsin niitäkin pakkasesta huolimatta kokeilemaan. Hyvin luostivat. Sisällä mökissä oli ihanan lämmintä, takka veti hyvin ja paikallisista ravintoloista sai hyvää ruokaa. Loppuajan lähinnä luimme kirjoja ja lepäilimme. Lähtöpäivänä mittari näytti -28 astetta.

Oli vaiheeksi kiva viettää joulua, jossa ei itse tarvinnut stressata jouluruokien ja siivoomisien kanssa, vaikka kivaahan se joulun valmistelukin toisaalta on. Ehkä ensi vuonna sama homma uudelleen 🙂

Sininen hetki auringonlaskun aikaan

Takkatulen lämmössä

Tykkylunta Rukan huipulla

Biitti ja Hit Kuusamon koirapuistossa

Hit nauttii lumesta

Joulutunnelmaa

Lomailua mökillä Hankasalmella

Tällä kerralla olemme lomalla Hankasalmella. Mökki on pieni, mutta muuten aivan oivallinen koirien kanssa lomailuun. Tänne johtaa puolentoista kilometrin oma pieni tie, eikä naapureita ole lähellä. Mukavan näköistä metsää on ympärillä ja kohtuullinen ranta.

Meillä ei tällä lomalla ollut alunperinkään tarkoitus tehdä mitään erityistä edes koirien kanssa, vaan pelkästään olla ja nauttia lomasta. Koska ilmat ovat olleet hirvittävän kuumat, ei mitään ei ole edes pystynyt tekemään. Mökki on pieni ja näillä ilmoilla valtavan kuuma, mutta sisällä onkin käyty vain lähinnä nukkumassa. Muuten päivät on sujuneet uiden, nukkuen, lukien kirjoja ja grillaten. Ei mitään paineita, pelkästään nautiskelua lomasta.

Eilen jouduimme Doylen kanssa tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriin kun sillä alkoi kaula märkiä. Hotspot oli tullut uimisesta. Vaikea koiria on pitää pois vedestä näillä helteillä. Hit on oppinut uimaan kunnolla ja se on koiristamme ainoa, joka nauttii omatoimisesta uimisesta eli tekee lenkkejä itsekseen rauhallisesti uiden. Muiden kanssa täytyy olla vedessä mukana eli heitellä damia tms.

Helteiden lisäksi on ollut useampi ukkonen, mutta nekään eivät ole tuoneet helpotusta kuumuuteen. Huomenna palaamme kotiin.

Flaksi edellä ja Hit perässä. Kovia uimareita molemmat.

Rentoa meininkiä

Doylen hotspot

Koko poppoo möksän portailla

NE-matkalla osa 2 5.-8.5.

Kaksi vuotta sitten samaisella NE-matkalla olimme yhden yön Luxenburgin Viandenissa ja tykästyimme paikkaan kovasti. Päätimme tällä matkalla mennä samaan paikkaan ja olla pari vuorokautta, jotta ehdimme perehtyä maahan ja Viandeniin vähän paremmin. Vianden on pieni kaupunki Itä-Luxenburgissa ja maisemaa hallitsevat pienet ja ahtaat, mutta idylliset kadut ja kaupungin yläpuolella oleva linna. Hotellimme oli tällä kerralla Auberge du Chateau, joka oli paitsi ihan hyvä hotelli, niin siitä pääsi helposti kaupunkia kieräville valleille ulkoiluttamaan koiraa. Muutenhan koiranulkoilutus on Viandenissa melko vaikeaa.

Maanantain käytimme ensin ajelemalla pohjoisen pikkuteitä. Pohjoisosa on melko mäkistä aluetta, mutta kaikkialla on todella siistiä ja kaunista. Iltapäivällä kävimme Viandenin linnassa, joka on kokonaan restauroitu tai rakennettu uudestaan.

Lampaita tiellä Pohjois-Luxenburgissa, mutta mitä rotua?

Viandenin linna

Näkymä linnasta kaupunkiin

Tiistaina lähdimme hyvissä ajoin kohden Moselin aluetta, koska vaikka siirtymämatka oli lyhyt, ajelimme pieniä idyllisiä teitä ja nautimme maisemista. Hotellimme oli Zellissä vanha linna, Schloss Zell, jossa ovat yöpyneet aikojen saatossa sellaisetkin merkkihenkilöt kuin keisarit Maximilian (vuonna 1521) ja Friedrich Wilhelm IV (vuonna 1847). Taas kerran, kun koiran kanssa on matkalla, merkittävään rooliin nousi ulkoilutusalueet, ja niitä täällä riittää. Koko Moselin varsi on täynnä joen rantaa meneviä pyöräily- ja kävelyteitä, joissa ulkoilu on nautinnollista sekä koiralle että isännille. Sen lisäksi voi aina nousta ylös viinitarhoille, joita riittää vielä enemmän.

Hotellimme Schloss Zell

Zellin katukuvaa

Keskiviikkona ihastelimme Moselin rantoja ja ajoimme Koblenziin, jossa Mosel ja Rein yhtyvät, ja jatkoimme etelään Reinin vartta Bingeniin asti. Matkan varrella oli lukuisia linnoja, joista parissa kävimme sisällä ja osaa ihastelimme ulkopuolelta.

Torstain pyhitimme tutustumiseen Eltzin linnaan, joka on lähes täydellisesti nykypäiviin säilynyt keskiaikainen linna. Sisään pääsi vain opastetulla kierroksella ja linnasta on edelleen osia perheen käytössä.

Eltzin linna

Hit on ollut teho-opetuksessa ja olemme ottaneet sitä mukaan joka paikkaan mm. viinitupiin ja ravintoloihin. Eihän tämä koira aivan toivoton ole vaan sen kanssa voi kyllä liikkua missä vaan ja ottaa tosiaan ravintolaan yms. Tämä matka on ollut sille tosi hyvää harjoitusta.

Hit viinillä

Viinintaimia myynnissä turisteille

Melko edullisia viinejä 🙂

Huomenna matka jatkuu kohden Tanskaa.

NE-matkalla osa 1 30.4.-4.5.14

Vapunaatona aloitimme matkan kohden National d’Elevagea Turusta lautalla Tukholmaan mukanamme Hit. Tukholmassa aamulla vallitsi oikea vappusää kun mittari näytti nollaa ja taivaalta satoi räntää. Emme antaneet ilman häiritä, koska tarkoituksena oli ajaa reilut 1100 kilometria etelään ja sää selkenikin melko nopeasti.

Ajelimme melko rivakasti Ruotsin läpi Tanskaan ja edelleen lautalla Saksaan. Aikataulutkin osuivat niin että lautalle pääsimme ajamaan suoraan eikä tullut mitään ylimääräisiä odotteluja. Liikenne oli muutenkin hiljaista joka paikassa vappupäivän ansiosta eikä Saksan moottoriteilläkään ollut mitään ruuhkia.

Hotelliksemme olimme valinneet saman Sporthotel Fuchsbachtal Barsinghausenissa, missä yövyimme edelliselläkin matkalla. Hotellissa on mahtavan monipuolinen aamupala ja hyvät koiranulkoilutusmaastot kun ympärillä laaja metsäalue.

Hit osallistuu kartan katseluun Barsinghausenin maastoissa

Perjantaina aamulla jatkoimme matkaa kohden NE:n pitopaikkaa Noeux-les-Mines:iä Pohjois-Ranskassa. Ajomatkaa oli vain reilut 600 kilometriä, joten meillä oli aikaa kierrellä Mersun varaosaliikkeiden kautta ja käytiin hakemassa myös katsastuskonttorilta ympäristömerkki autoon.

Illaksi saavuimme perille ja kävimme katsastamassa NE:n pitopaikan ja jatkoimme läheiseen Gosnay:hin Best Western la Metairie -hotelliin, joka osoittautui oivaksi valinnaksi. Rakennusryppäässä oli kaksi eri hotellia ja kolme ravintolaa, jotka kaikki olivat erinomaisia ja lisäksi hotellilla on oma suuri puisto, jossa on hyvä ulkoiluttaa koiria. Illalla näimmekin jo monta beussia ulkoilemassa puistossa.

Hotelli Best Western la Metairien puistoa

Osa puistosta on muotopuutarhaa

Lauantaina lähdimme hyvissä ajoin jalostustarkastuspaikalle, ja itse paikka oli paras, jossa olemme käyneet. Upea suuri puistoalue, jossa eri toiminnot olivat erillään, mutteivät kuitenkaan kovin kaukana toisistaan. Ilmakin oli suosiollinen eli mukava pilvipoutasää. Heti portilla törmäsimme suomalaisiin. Suomalaisia oli paikalla kaikkiaan laskujemme mukaan yksitoista ihmistä ja kolme koiraa. Koirista vain yksi oli suomalaisen kasvattajan kasvattama. Meitä ihmetytti suuresti, että suomalaisia ei ollut enempää varsinkin nyt, kun suorituspaikka oli lähimpänä mitä se yleensäkään voi olla ja paitsi autolla myös erittäin kätevästi saavutettavissa myös lentäen joko Brysseliin tai Pariisiin.

Lauantaiaamuna luonteentestauspaikalla oli hiljaista

Ensin menimme taas mittauksiin ja Hit ylitti korkeudessa alarajan reilusti ollen 61,5 cm. Mittausten jälkeen kävelimme luonteen testauspaikalla ja istuskelimme katselemassa suorituksia ja annoimme Hitin totutella menoon. Paikalle saapui myös Jopo joukkoineen. Jopon testaus meni hyvin: 9-9-9. Meidänkin vuoromme tuli tuota pikaa ja eihän se kovin hyvin mennyt, mutta ehkä odotetusti. Laukauksesta Hit selvisi mielestäni hyvin eli ei oikeastaan reagoinut mitenkään. Uhkassa Hit haukkui ja löi vähän leikiksi ja pysyi paikallaan lähes loppuun asti. Kuitenkin, kun uhka tuli ihan parin metrin etäisyydelle, tuli ratkaisevat pari askelta pakitusta. Eihän Hit uhkasta heti toipunut, vaan luoksepäästävyysessäkin oli pakitusta, joten tulos oli 6-6-6. Muut tulivat ansaitusti, mutta paukkua vähän ihmettelimme, koska koira ei osoittanut pelkoa. Lopputuloksen kannalta sillä ei tietenkään ollut merkitystä ja tulos siis TB. Hetken päästä myös Stella (Black Carambas Real Rockstar) tuli vuoroon ja kyllä oli vakuuttavaa esitys. Seka Jopo että Stella saivat luonteesta EXC:n.

Hit mittauksessa

Pitäisikö tässä nyt tehdä jotain?

Odotellessamme luonteen testausta paikalle tuli myös Hitin kasvattaja ja Hitin onnella ei ollut mitään rajoja. Hyvin se muistaa kasvattajansa ja mukava nähdä, että koirasta on pentulaatikossa pidetty hyvää huolta, koska muutenhan tapaaminen ei olisi noin iloinen.

Hit kasvattajan kanssa

Luonteen testauksesta kävimme välillä lounalla ja sitten olikin ulkomuodon vuoro. Siitä Hit sai täyden rivin EXC:ia eikä tuomari keksinyt koirassa mitään moitittavaa. Erityiskehuja sai liike, jota tuomari kehui todella hyväksi. Lopputulos oli EXC; tuomarin mukaan tuolla luonteen testauksen tuloksella ei voi oikein antaa EXC+:aa. Olimme ulkomuodon arviointiin tosi tyytyväisiä, koska Suomessa Hit on saanut moitetta jalkojen ja selän suhteesta ja korvien koosta. Nyt on jo kaksi rodun erikoistuomaria (Alain Thevenon ja Heléne Moreau de Vincens) pitänyt koiraa lähes täydellisenä ulkomuodoltaan.

Hit sai lopputulokseksi:
Korkeus 61,5, pituus 69,5 ja rinnanympärys 77 (Soulier)
Luonne 6-6-6 (Mme Armatol)
Morphologia EXC (Moreau de Vincens)
Cotation 1 Confirmé

Ulkomuodon arvostelua odotellessa oli kiva leikkiä kaverin kanssa

Stella sai ulkomuosta EXC+ ja jäimme vielä katsomaan yhteisammunnan, josta Stella selvisi hienosti. Lopputulos Cotation 4 Recommandé. Onnittelut kasvattajalle ja omistajalle.

Jopon tulos oli ulkomuodosta EXC ja siis Cotation 3 Excellent, joka on hieno tulos sekin. Onnea.

Sunnuntaina Menimme paikalle suhteellisen myöhään kun ei meillä enää ollut muuta kuin katseltavaa. Istuimme katsomassa Ring 3 suorituksia ja niiden lopettua tapasimme vielä Hitin kasvattajan. Alunperin meillä oli tarkoitus jäädä niin pitkään kun on tarpeen, mutta koska Hit ei päässyt kilpailukehään, lähdimme jo ennen kehiä kohden matkamme seuraavaa etappia Luxemburgia.

NE:sta tapahtumana jäi taas mahdottoman hyvä mieli. Upeita koiria, rentoa oleilua ja kaikki ihmiset hyväntuulisia ja auttavaisia. Hitin suorituksesta (luonne) voi keksiä selityksiä, koira on nuori ja lauman nuorin, kasvanut aika lailla metsässä jne., mutta todellisuudessa sellainen beussi, jota itse ihailen eli rohkea, toimintakykyinen ja hyvähermoinen ei tarvitse harjoittelua elämään. Samassa tilanteessa on olleet kaikki 3 aikaisempaakin koiraamme ja ne ovat selviytyneet luonteen testauksesta ihan kunnialla. Aika lailla joutuu nyt pohtimaan jatkoa.

Kaverit odottivat omaa vuoroaan kiltisti frisbigolfmaalilla

Jonotusta ulkomuodon arvosteluun

Koirapoika sairastaa

Doyle aamulenkillään hyppäsi vahingossa oksaan seurauksena että oksa lävisti kainalosta 15 cm pistohaavan ylospäin kohden hartiaa. Onni oli onnettomuudessa, että oksa ei puhkaissut keuhkoa tai suuria verisuonia vaan meni siististi lihasten sivuitse. Eläinlääkärissä rauhoituksessa haava puhkaistiin läpi, jotta se oli helpompi huuhdella puhtaaksi. Selvittiin lopulta säikähdyksellä, antibiootilla ja kipulääkkeellä.

Jos olisi pitänyt etukäteen arvella, kenelle tällainen onnettomuus sattuisi, olisi Doyle ollut viimeinen veikkaus. Se liikkuu nykyään hyvin rauhallisesti muihin perheen koiriin verrattuna.

Doyle hakukokeessa

En oikein enää tiedä, että pitäisikö tämän koiran kanssa itkeä vai nauraa. Ehkä nauraa, kun eihän tämä saa niin totista puuhaa olla 🙂

Doyle oli syksyllä hakukokeessa, jossa maastosta tuli kohtuulliset pisteet, mutta tulos kaatui tottiksen esteille. No nyt oli tottista hiottu tämän päiväistä Röykän hokukoetta varten. Se meni tosin hukkaan, koska tottikseen asti emme jaksaneet ”perseelleen” menneen maaston jälkeen.

Koiria oli kokeessa 9, joista Doylen suoritus oli viimeisenä. Aamulla koira oli vielä kohtalaisessa vireessä, mutta päivän edetessä vire alkoi hiipua. Kun vuoromme lopulta tuli noin 4 tunnin odottelun jälkeen, koirasta jo näki, että nyt ei enää huvita. Hakupistot olivat haluttomia ja niin eka maalimies jäi löytymättä etukulmasta. Seuraavan Doyle löysi, mutta lähti pois hetken haukuttuaan (teki saman ekan kerran viime tiistain harjoituksissa). Seuraavan Doyle ohitti muutaman metrin päästä jäljestäen (ihan uusi juttu) ja sitten teki riittävän ilmaisun jo kertaalleen löytyneellä maalimiehellä. Tuomarin mielestä koira olisi ehkä löytänytkin maalimiehen, jos olisi saanut etsiä rauhassa, mutta tuli pois kun ohjaaja kutsui – täysin epätyypillistä käytöstä Doylelta. Pisteitä tästä huikeasta suorituksesta kertyi 82, emmekä viitsineet jäädä näin kuumalla kelillä enää tottikseen ja esineruutuun.

Doylella on ollut ongelmia haukkumisen kanssa ja kurkkua on jo kertaalleen käyty näyttämässä lääkärilläkin. Siellä ei tosin näkynyt mitään, mutta ääni ei ole kestänyt haukkumista. Harjoituksissa kolmannella maalimiehillä kuuluu usein lähinnä pelkkää pihinää. Tiedä sitten syytä kurkun oireiluun, mutta kipeä kurkku voi lannistaa hakemista yleensäkin.

Tässä nyt mietitään, että jaksaako tämän koiran kanssa enää yrittää vai luovutetaanko. Kepo ehdotti jälkeä, mutta onhan tässä nuorempiakin koulutettavia koiria, joten ehkä keskitytään niihin. Harmittaa vain hukkaan mennyt työ, vaikka toisaalta eihän harrastuksen tarvitse aina kilpailemiseen tähdätä. Doylella on kuitenkin yleensä ollut hakuharjoituksissa hyvin hauskaa 🙂

Nationale d’Elevage 2013 Gien

Tänä vuonna meiltä osallistui NE:hen vain Hit, joka oli ilmoitettu myös viralliseen paimennustaipumustestiin (Certificat d’Aptitudes Naturelles au Troupeau, eli CANT).

Matkaan lähdimme keskiviikkoiltana Turusta lautalla ja kahden aika pitkän ajopäivän jälkeen olimme perjantai-iltana perillä. Matka sujui vauhdikkaasti, ruuhkia ei juurikaan ollut lukuunottamatta puolen tunnin viivästystä tietyön takia heti Puttgardenin lauttarannan jälkeen. Ensimmäisen yön yövyimme Hannoverin liepeillä Barsinghausenissa Sporthotel Fuchsbachtalissa, jossa oli mainio huone, erinomainen aamiainen ja aivan loistavat koiranulkoilutusmaastot. Perillä majoitumme Sully-sur-Loiren kaupunkiin 23km päähän Gienistä Hotel Burgevin:iin, jossa on myös erinomainen huone ja hyvät ulkoilutusmaastot. Matkanteko sujui Hitiltä nukkuen ja ainoa ongelma oli taluttimessa tarpeiden teko, koska sitä Hitin ei ole tarvinnut koskaan tehdä. No sujuihan sekin lopulta. Myös monissa asioissa, kuten suuret autot ja vieraat ihmiset, riitti ihmeteltävää. Ilma on matkalla ollut koko ajan melko kylmä ja sateinen. Eilen huippu oli Luxembourgissa, jossa lämpöä oli iltapäivällä vain 4,5 astetta.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin hotellilta Gieniin. Hitillä oli merkittynä heti aamulla toisena koirana CANT, mutta kun saavuimme paikalle, oli yllätykseksemme eka ryhmä paimenia jo testissä (varmaankin ensimmäinen kerta kun näimme jonkun asian alkavan NE:ssä jo ennen ilmoitettua aikaa). No ei hätää, ilmoitettu järjestys on ranskalaiseen tapaan vain ohjeellinen, ja pääsimme toiseen ryhmään. Ensin oli vuorossa tottelevaisuuden ja sosiaalisuuden tarkistus. Siinä tehtiin muutama liike, eli pujoteltiin toisten koirien ympäri, käveltiin hihnassa ja vapaana, oli luoksetulo vaapana, sirun tarkistus ja viimeisenä testaaja Pillard vielä jokaisen koiran edessä kävi koputtelemassa sauvalla kovaa alustaa vasten. Näintä kaikista Hit selvisi ilman vaikeuksia. Muutamaa muuta koiraa sen sijaan jahdattiin hyvän aikaa, koska heidän mielestään lammasaitauksen ympäri juokseminen oli huomattavasti hauskempaa kuin omistajan kuunteleminen.

Paimennuskehä oli aika pieni ja siinä oli 7 lammasta. Itse ei saanut puuttua paljon koiran paimennukseen vaan se laskettiin irti ja katsottiin mitä tapahtui. Hit säntäsi lampaiden perään ja ajoi niitä melko vauhdikkaasti. Muuten testi sujui todella hyvin, mutta kuulolaite oli Hitiltä pois päältä. CANT tuli suoritettua arvosanalla APTE (taipumusta on), mutta huomatuksena oli, että tottelevaisuutta tulee parantaa ja vauhtia hieman hiljentää. Kaikista osa-alueista, sekä sosiaalisuudesta että paimennuksesta arvosana oli paras mahdollinen, Très Bon (erittäin hyvä).

CANTin jälkeen menimme jalostustarkastukseen, jossa alle vuotiailta tarkastetaan vain ulkomuoto (ei mittauksia tai luonteen testausta). Ulkomuodosta tuli muutamassa kohdassa huomautusta eli värimerkit nousivat takajaloissa liian ylös ja luustoakin olisi saanut olla enemmän. Tuloksena Prometteur (lupaava) ja ei pääsyä kilpailuluokaan. Meidän osalta homma oli siis tässä.

Lähdimme lounastauolla Gienin keskustaan Loire-joen rannalle syömään maittavan lounaan ja palattuamme suorituspaikalle tapasimme Hitin kasvattajan Mme Bouletin. Hit tunnisti heti kasvattajansa ja riemulla ei meinannut olla mitään rajaa. Oli mukava nähdä, miten ilahtunut Hit oli kasvattajan näkemisestä. Loppuiltapäivästä kävimme katsomassa muutaman suomalaiskoiran luonteen testauksen ja sen jälkeen lähdimme hotellille lämmittelemään. Koko päivä on ollut erittäin kylmä (asteita aamulla n. 5 ja iltapäivällä vähän päälle 10) ja sen lisäksi välillä satoi kaatamalla.

Kaikista käymistämme NE:itä tämä on ollut ainakin ilman puolesta surkein, mutta ehkä myös suorituspaikan. Kenttä on iso ajettu heinäpelto, joka aika pian muuttui savipelloksi. Sateinen kylmä ilma ei ollut omiaa kohottamaan tunnelmaa. Tuntui, että koiriakin oli paljon vähemmän kuin normaalisti kun kukaan ei varsinaisesti halunnut hengailla ylimääräistä paikalla.

Hit paimennustaipumuskokeessa

Hit ulkomuodon arvioinnissa

Iloinen jälleennäkeminen

Chateau Sully-sur-Loire

Biitti ja Doyle hakukokeessa

Suomen Beauceron ry järjesti täällä Nummelassa tutusssa maastossa hakukokeen ja meiltä Biitti osallistui 2,5 vuoden täydellisen hakutauon jälkeen kokeeseen. Doylekin ilmoitettiin, koska nyt sillä oli jo mahdollisuus koulutuksen puolesta saada koulutustunnus.

Alokasluokka aloitti tottelevaisuudella ja Biitti teki taas tasaisen varmaa työtä. Muutama pieni virhe sattui sekä koiralle että ohjaajalle, mutta siitä huolimatta pisteitä kertyi 84. Doyle taas teki tasoonsa nähden todella huonon tottiksen. Virheitä tuli lähes joka liikkeessä mm. siitä, että koira ei suorittanut ensimmäisellä eikä parissa liikkeessä edes toisella käskyllä. Esim liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa Doyle ei edes kolmella kutsulla tullut ja sen liikkeen se kyllä osaa aivan täydellisesti niin halutessaan. Henkilöryhmässä Doyle äkkäsi tutun ihmisen ja päätti sitten iloisesti käydä tervehtimässä jne. Sama omatoiminen vallattomuus jatkui kautta linjan ja Doylelle kertyi pisteitä vain 50.

Esineruudussa annoin Biitin työskennellä rauhassa, joka tarkoittaa, että pistot olivat kaikkea muuta kuin suoria. Biitti löysi kuitenkin vaadittavan yhden esineen, mutta pudotti sen tuodessaan jalkoihini. Siitä lähti pari pistettä eli yhteensä tuli 28. Doyle puolestaan nouti saman lapsen kengän kuin Biittikin, mutta oli kuulemma mm. tuijotellut kenkää ja heilutellut sille häntää :). Lisäksi Doyle oli luovuttanut sen ensin toimihenkilöille ohjaajan sijasta. Doylelle kaikkien vallattomuuksien jälkeen 26 pistettä.

Lopuksi mentiin maastoon henkilöitä etsimään. Kaikki maalimiehet oli laitettu samalle puolelle rataa tuulen alapuolelle ylärinteeseen. Laitoin Biitin ekalle pistolle juuri sille puolelle ja valitettavasti Biitti ohitti ekan maalimiehen etureunasta ja kaarsi pidemmälle toiselle maalimiehelle. Ilmaisu oli hyvä, mutta itse töpeksin näytöllä ja siitä syystä meni muutama piste. Toinen pisto oli tuulen puolelle ja siinäkin Biitti hieman oikaisi nurkasta. Kolmannella pistolla tuli sitten takanurkasta toinen maalimies. Tällä kerralla ohjaaja teki vielä pahemman virheen ja käveli koiraa vastaan keskilinjalla, vaikka näki rullan suussa. Ilmaisu ja näyttö olivat muuten ok, mutta ohjaajalta lähti taas pisteitä. Kaikkiaan saatiin kasaan ohjaajasta huolimatta 150 pistettä eli tuloksena tottis 84 ja maasto 179, yhteensä 262 ja HK1 kakkostuloksella.

Doylen maasto meni aika lailla samoin eli samat maalimiehet löytyivät kuin Biitilläkin. Doyle toimi henkilöhaussa hyvin, mutta valitettavasti ohjaaja loukkasi jalan toisella näytöllä. Doyle ilmaisi toisenkin maalimiehen hyvin, mutta kun ohjaajaa ei ruvennut kuulumaan kohtuullisessa ajassa, niin Doyle jätti maalimiehen. Oli kyllä palannut takaisin, mutta näyttöä ei enää hyväksytty. Pisteitä kertyi henkilöetsinnästä vain 102. Lopputuloksen kannalta sillä ei enää huonon tottiksen jälkeen ollut merkitystä. Ohjaaja oli kuitenkin hyvin tyytyväinen Doylen henkilöetsintään. Yhteensä Doylelle siis 178 pistettä

Beusseja oli kokeessa lisäksi Avataran Brittany, joka myös sai koularin hyvällä tuloksella 269 pistettä. Onnea Brittanyn omistajille 🙂

Tuomarin mukaan maasto oli vaativa ja lisäksi päivä oli hiostavan kuuma ja varsinkin aamupäivällä tuuleton, joten koirilla oli vaativat olosuhteet. Siitä huolimatta alokasluokan koirat Doylea lukuunottamatta saivat kaikki koulutustunnuksen, mutta avoimissa sai vain yksi koira neljästä.

Kun koe oli ohi, jouduimme lähtemään kepon kanssa lääkäriin polven takia. Onneksi mitään aivan kamalaa ei kuvissa näkynyt, mutta kyynärsauvojen kanssa tultiin kuitenkin kotiin sairauslomalappu kädessä. On tämä koiraurheilu rankka harrastus 🙂

Biitti: seuraaminen

Doyle: liikkeestä istuminen