Matkalla Nationale d’Elevageen osa 2

28.5.2009 Edelleen Bretagnessa

Aloitimme päivän ajelemalla Fougeresiin, jossa ovat Euroopan suurimman keskiaikaisen linnan rauniot. Linnasta ovat säilyneet muurit ja tornit ja alueesta sai melko hyvän kuvan, miltä linna oli aikoinaan näyttänyt. Sieltä jatkoimme noin 20 hehtaarin suuruseen kukkapuutarhaan, mutta valitettavasti se oli keskipäivällä suljettu.

Fougereresin linnan rauniot

Lähdimme sieltä taas rannikolle ja eräässä pienessä kylässä söimme loistavan lounaan, joka sisälsi simpukoita ja jälkiruoaksi crepsejä Normandian mallin. Uskomattoman hyvää.

Lounaan jälkeen ulkoilutimme Biittiä taas rantahietikolla ja heittelimme edellisten päivien malliin frisbietä. Biitin ruokailu oli taas suuri ongelma kun aamulla ei maistunut enää jauhelihakaan. Biitti on laihtunut mielestäni ihan liikaa viikonlopun jalostustarkastusta ajatellen. Ostimme tänään karjalanpaistilihojen kaltaista lihaa ja runsasrasvaista ranskankermaa ja ne molemmat upposivat. Biitin ruokahaluun vaikuttaa ensinnäkin se, että ei ole kupilla kilpailua, kuten kotona, mutta ehkä myös hermostuminen tästä matkustamisesta ja ennenkaikkea se että liikunta jää normaalia paljon vähemmälle.

29.5.2009 Siirtyminen La Souterraineen

Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajelemaan halki Ranskan maaseutukylien kohden jalostustarkastuspaikaa La Souterrainea. Tiet olivat uskomattoman suoria ja tylsiä, mutta hyvissä ajoin iltapäivällä olimme n. 10 km La Souterrainen eteläpuolella St-Etienne-de-Fursacin kylässä hotellissamme ”Hotel Nougier”. Edelliseen hotelliin verraten huoneet ovat todella pieniä, mutta toisalta kun edellisessä ei ollut ravontolaa ollenkaan, niin tässä hotelissa on Michelinin -ei nyt aivan tähdittämä- mutta suosittelema ravintola. Kävimme illalla syömässä ja Biitti oli taas mukana ravintolassa tervetulleena. Joskus panee ihmettelemään, miten keskellä maaseutua voi olla tämän tasoisia ravintoloita. Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että kun menimme ravintolaan, alkoi soida Silja Linen tunnusmusiikki. Se tuntui jotenkin oudolta.

30.5.2009 Nationale d’Elevage 1. päivä

Lähdime aamulla ajoissa jalostustarkastuspaikalle hieman jännittyneinä, että mites tässä ranskaa osaamattomina selvitään. Ihan ensiksi näyttelypaikalle saavuttuamme saimme kirjekuoret omalla nimellä. Kuoren sisällä oli katalogi ja jalostustarkastuksen kaavake, josta selvisi kehäjärjestys ja tuomarit. Meillä ensimmäiseksi oli mittaukset, sitten luonteen tarkastus ja lopuksi ulkomuodon tarkastus. Aikaa tähän kaikkeen oli puolitoista päivää (sunnuntaihin keskipäivään), joten mihinkään ei tarvinnut kiirehtiä.

Menimme heti mittauksiin, jossa selvisi, että liki kahden vuoden takaiseen epävirallisen jalostustarkastukseen Suomessa Biitti oli kasvanut pituutta 2 cm, kuono oli lyhentynyt sentillä (!? – ehkä juossut seinään ;-D) ja rintakehän ympärys kasvanut 4 cm.

Biitti mitattavana

Seuraavaksi meillä oli vuorossa luonteen tarkastus. Ranskalainen tuttavamme Claudine Pujo oli varoittanut meitä menemästä luonteen mittaukseen liian pian, vaan vasta sitten kun koira on tottunut hulinaan. Menimme mittaukseen vasta lounastauon jälkeen ja Biitti sai kaikista osa-alueista (luoksepäästävyys, puolustus, laukausvarmuus) 8/10 ja siis Excelentin. Puolustus oli meille etukäteen melko lailla täysi arvoitus ja olimme todella tyytyväisiä Biitin puolustushalusta ja rohkeudesta. Myös laukausvarmuus arvelutti hieman, mutta siitäkin Biitti selvisi hienosti.

Biitti puolustaa

Lopuksi menimme ulkonäön arvosteluun ja siinä Biitti harmiksemme sai ”vain” erittäin hyvän. Virheet olivat kyllä jo tiedossamme eli vajaat takakulmaukset, josta johtuu selkälinjan nousu takaselässä, liian vähäiset värimerkit päässä, hieman loiva otsapenger ja myös hieman liian pehmeä karva. Biitin osalta suoritus loppui tähän. Jalostustarkastuksessa ulkomuodosta Excellent Plus ja luonteesta Excellent saaneet koirat jatkavat ensin yhteisammuntaan ja sieltä selvinneet vielä kilpailuluokkaan, joka vastaa meidän normaalia näyttelyä. Sinne asti emme siis päässeet.

Olimme kuitenkin todella tyytyväisiä Biitin suoritukseen ja varsinkin luonnetestin tulokseen. Jos se jossain piti tyssätä, niin parempi näin päin, että luonne on hyvä, mutta ulkonössä on pieniä puutteita. Biitin tulos luonne excellent ja ulkonnäkö TB (Tres bien) riittäisi arvoon Cotation 2, jos lonkkakuvat olisi lähetetty ja todettu vähintään B:ksi Ranskassa. Emme kuitenkaan tässä tapauksssa vaivautune niitä lähettämään.

Tuomareina toimivat:
Mittaukset: Lionnel Favey-Blackmore ja Francis Gross
Luonne: Franck Gothiere
Ulkomuoto: Katerine Couteau

31.5.2009 Nationale d’Elevage 2. päivä

Tänään menimme siis tapahtumaan turisteina kun Biitin osuus oli ohi. Katselimme lähinnä Ringiä ja Biitti otti myös tuntumaa lajiin aitauksen vieressä. Alussa Biitti vähän reagoi tapahtumiin, mutta pian uni vei voiton.

kolmosluokan Ring-suoritus (esteen korkeus 230 cm)

NE on siis Ranskan suurin vuosittainen beauceronien tapahtuma ja vain sieltä voi saada tuon halutun tuloksen Cotation 4. Se on ennenkaikkea jalostustarkastus ja -katselmus, mutta myös paljon muuta. Samassa tapahtumassa on kilpailua Agilityssa ja Tokossa, joskus myös paimennuksessa (tällä kerralla ei), voi suorittaa paimennustaipumuskokeen (CANT) tai eräänlaisen käyttäytymiskokeen (CSAU) ja varmaan meikälaisittäin mielenkiintoisinta on seurata RINGiä. Beauceroneja tapahtumassa on kaikki lajit huomioiden on 700 – 800. Muistan kun ensi kerran olimme tapahtumassa, eikä oikein ollut käsitystä, mitä kaikkea tapahtuu tai miten edes jalostustarkastus tapahtuu, niin pää meinasi mennä pyörälle. Alue oli valtavan laaja, eikä kaikkia lajeja pystynyt seuraamaan kunnolla. Vielä nytkin, kun tietää, mitä kaikkea tapahtuu ja miksi, niin edelleen tapahtuman suuruus ja koiren määrä tekee vaikutuksen. Tämä on jotenkin niin ainutlaatuinen tilaisuus nähdä erilaisia ja tyyppisiä koiria. Tlaisuuden tunnelma on muutenkin ainutlaatuinen. Kaikki on kiireetöntä, koirat käyttäytyvät uskomattoman hyvin, päivällä pidetään puolentoistatunnin lounastauko, tarjolla on ruokaa ja viiniä edulliseen hintaan, ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita ja ennenkaikkea kasvattajilla on tilauisuus luoda kontakteja toisiin kasvattajiin niin Ranskasta kuin muualtakin Euroopasta. Tilaisuus on myös erittäin hyvin järjestetty ja kaikki sujuu uskomattoman kivuttomasti (tosin ranskalaisittain hieman epätäsmällisesti).

Kaksi kertaa kuuden euron lounas ranskalaisittain

Suomea edusti ainoana koirana tällä kerralla Biitti, mutta paikalla oli toki muitakin suomalaisia lisäksemme. Panin merkille, että harlekiineja oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Vanhoja suuria kasvattajia oli poistunut ja toisaalta tietysti uusia tullut tilalle.

Kun olen nyt käynyt tapahtumassa sekä turistina että koiran kanssa, niin onhan tämä näin paljon jännittävämpää. Tämä ei varmasti jää meidän viimeiseksi reissuksi tähän tapahtumaan ja toivottavasti meillä on jatkossakin koiria, joita tänne kannattaa tuoda. Näkisin myös mielelläni jonkun muunkin kasvattini Ranskassa jalostustarkastuksessa ja suosittelen matkaa tänne kaikille rodustamme kiinnostuneille.

Advertisement

Matkalla Nationale d’Elevageen osa 1

22.-23.5.2009 Lähtö Biitin kanssa Eurooppaan

Lähdimme illalla Biitti mukana kohden Turkua Euroopan turneelle. Matkareitti oli Turun kautta Tukholmaan ja sieltä edelleen Saksaan, koska tämä reitti on halvin, nopein ja ennenkaikkea koiran kannalta mukavin. Kun koiran ulkoiluttaa ennen lautalle menoa, se selviää hyvin Tukholmaan, koska laiva on siellä jo kuudelta aamulla.

Laivalla Biitti käyttäytyi oikein mallikkaasti paitsi että kun sai luvan tulla sänkyyn, valtasi tuotapikaa koko sängyn itselleen.

Aamulla olimme siis kukonlaulun aikaan Tukholmassa ja ajelimme läpi tyhjän kaupungin ja Tukholman ulkopuolella Biitti pääsi vessaan. Paria pientä pysähdystä lukuunottamatta ajoimme Rödbyn lautalle, jossa söimme luppoaikana lounaan. Matka jatkui Saksan puolella Oldenburgiin asti, jossa yövyimme hotelli Bevariassa. Täällä oli paljon koiria ja hotelli oli ystävällisesti tehnyt kartat paikoista, joissa koiria voi ulkoiluttaa. Menimme illalla vielä lähiravintolaan päivälliselle. Biitti jäi huoneeseen, mutta olisi hyvin voitu ottaa mukaankin, koska naapuripöydässäkin oli koira mukana. Päivällisestä voi mainita sen verran, että annokset olivat aivan tajuttoman suuria. Ruoka oli toki maukasta, mutta silti emme pystyneet syömään kuin pienen osan annoksista.

Biitti pissatauolla Vätternin kohdalla Ruotsissa

24.5.2009 Oldenburgin kansainvälinen näyttely

Olimme ilmoittaneet Biitin Oldenburgin kansainväliseen näyttelyyn, jossa käytännöt poikkesivat hieman meillä totutusta. Ensinnäkin kaikki koirat otetiin sisään välillä 7.00 – 9.00, eikä etukäteen kerrottu kehäaikaa. Menimme hyvissä ajoin kahdeksan pintaan näyttelypaikalle ja sisäänmeno sekä koirien tarkastus sujui odotettua nopeammin. Kehässä järjestys oli kuten olimme vähän ounastelleetkin, eli tuomarikohtaisesti rodut aakkosjärjestyksessä. Numerot sai kehäsihteeriltä ennen kehän alkua ja yllätys yllätys, kehä alkoi minuutilleen klo 9.00. Meillä totutusta poiketen koirat eivät saaneet mitään nauhoja, joten kehiä oli vähän hankala seurata. Kun rotu tuli valmiiksi, tulokset kirjattiin flappitaululle.

Tulostaulu; Biitin tulos alimmaisena

Biitin kilpakummapneina oli Hollannista uros ja narttu, molemmat valioluokassa. Kyseinen kasvattaja saapui vähän myöhässä kun kehät olivat jo alkaneet ja komensi koiransa mahan kehän viereen ja lähti hakemaan numeroitaan. Kun kyseinen kasvattaja esitti koiransa, niin toinen oli komennettu maahan ja toista hän esitti. Koirat olivat uskomattoman tottelevaisia ja hyvähermoisia. Biitti sai tuomarilta excellentin, mutta hävisi toiselle nartulle ja oli siis PN2 ja sai Vara-CACIBin. Emme jääneet odottamaan arvostelulomaketta, jonka olisi saanut vasta klo 15.00 jälkeen, vaan pyysimme kyseistä hollantilaiskasvattajaa tuomaan arvostelun NE:hen, johon hänkin on tulossa peräti viiden koiransa kanssa.

Kilpakumppanit kauniisti käskyn alla

Näyttelystä lähdimme ajelemaan kohti Belgiaa ja olimme varannet huoneen Crupetin kylästä hotellista nimeltä ”Le Moulin des Ramiers”, joka on rakennettu vanhaan 1700-luvun myllyyn. Iltapäivällä kävelimme viehättävässä kylässä ja Biittikin kävi kahdessa ravintolassa sisällä. Ulkona oli todella helteistä eli 27 astetta.

Numerolaput saatiin kehäsihteeriltä

25.5.2009 Belgiassa

Meillä oli vuorossa lepopäivä ja ajelimme Belgian maaseudulla pikkukylissä. Vaikka olen tehnyt eräitäkin autoreissuja Eurooppan, niin Belgiaan en ole pysähtynyt koskaan. Kylät olivat kauniita ja idyllisiä. Joka puolella oli lehmiä (varsinkin ”muskelikarjaa”, joka on erittäin lihaksikkaaksi jalostettu lihakarjarotu valtavine takakankkuineen) ja lampaita ulkona ja talot olivat pihoineen todella kauniita. Kun päivällä pusähdyimme lounaalle, oli ulkona 29 asteen pakahduttava helle. Iltapäivällä kohden hotellia ajeltuamme nousi melkoinen ukonilma, joka ei kylläkään paljonkaan laskenut lämpötilaa. Illalla leikimme Biitin kanssa hotellin nurmikolla frisbeen kanssa

Hotellimme Belgiassa

26.5.2009 Bretagneen

Aamulla pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme kohden Ranskaa. Ilma kylmeni kylmenemistään ja Pohjois-Ranskassa oli enää 11 astetta ja valtavan kova tuuli. Illansuussa pääsimme viehättävään linnahotelliimme ”Chateau des Tesnieres”, joka on keskellä hyvin hoidettua laajaa puistoa lähellä Rennesin kaupunkia. Hotelli on pieni eli sisältää vain 5 vierashuonetta, mutta huoneet ovat suuria ja moderniksi sisustettuja. Todella miellyttävä hotelli.

Hotellimme Bretagnessa

Biitin kanssa on tullut ruokailuongelma. Biitti ei oikein halua syödä mitään nyt kun ei ole kupilla kilpailua kuten kotona ja en oikein haluaisi sen kovasti laihtuvan ensi viikonloppuun. Ostimme kaupasta reilusti rasvaista juustoa ja jauhelihaa ja iltaruoka meni alas lisukkeiden voimalla. Normaalisti en välitä, jos aikuinen koira on muutaman päivän syömättä, mutta nyt tosiaan olisi hyvä, jos ei laihtuisi. Viikon päästä saa sitten olla minun puolestani syömättä vaikka kotiin asti. Kotona ruoka taas varmasti maistuu kavereiden keskellä.

Biitti on matkan aikana oppinut huonoille tavoille

27.5.2009 Ajelulla Bretagnessa

Koska meillä oli jälleen luppopäivä, ajelimme Bretagnen rannikkoseudulla ja kylissä. Rannalla oli laskuvesi ja koska vuorovesi-ilmiö on täällä voimakas, hiekkarantaa oli paljaana silmän kantamattomiin. Me käytimme Biitin kanssa tilanteen hyväksemme ja lenkkeilimme ja leikimme rannalla. Illalla Biitti oli taas lopen uupunut kaikista päivän koettelemuksista.

Frisbeen noutoa rannalla

Salon ryhmänäyttely

Biitti ja Doyle osallistuivat Salon ryhmänäyttelyyn. Aamulla heti tuli pieni ongelma, kun leikkasin kiireessä kannuskynsiä ja vahingossa Biitin kynnen vähän liian lyhyeksi. Vertahan siitä alkoi vuotaa, mutta onneksi oli lääkekaapissa kaliumpermanganaattia, jolla vuoto tyrehtyi heti. Molemmilla koirilla on karva heikossa kunnossa eli Biitin juuri vaihtunut, vaan ei vielä kunnolla kasvanut ja Doylelta karvaa lähtee tupoissa. Ajattelin, ettei näistä kahdesta oikein ole näyttelytähdiksi.

Salon näyttely oli hiekkakentällä ja auton sai parkkiin melkein viereen. Kehäkin oli aikataulussa, joten vain hetken odottelun jälkeen Doyle pääsi kehään. Doyle oli taas tuomarista innoissaan. Minä sain tuomarilta vähän moitteita liian hitaasta juoksusta, jossa koiran liike ei pääse oikeuksiinsa. Kaikki tyynni Doylella meni ensi esiintyminen oikeassa näyttelyssä ihan hyvin ja tuloksena JUN ERI2 PU3. Doylen veli Duudson oli myös näyttelyssä ja voitti Doylen saaden JUN ERI1 PU2 VARASERT. Olin oikein tyytyväinen Doylen saamaan arvosteluun. Arvostelu löytyy uutisista.

Biitillä ei mennyt ihan yhtä hyvin eli tuloksena AVO EH. Tuomari moitti hieman Biitin värimerkkejä, otsapengertä, kapeaa rintaa ja yleisesti vaisua olemusta. Omasta mielestäni Biitti esiintyi hienosti ja myös Biitin arvostelu on uutisissa.

Rotunsa parhaaksi beussiksi tuli Ylhäis Clovis ja vastakkaisen sukupuolen parhaaksi Cayenne de la Cite des Grands Feux. Onnea voittajille. Kaikkiaan näyttelyssä oli 7 beussia, joka on aika saavutus ryhmänäyttelyssä. Ilma oli kaunis, muttei liian kuuma ja tuttujakin oli paikalla Tanja Jeffin kanssa ja myös Doylen veli omistajineen oli mukava tavata. Tuntui Duudsonilla olevan osin samanlaiset tavat kuin Doylella.

Joycen kipututkimuksen päätöskäynti

Tänään oli Joycen viimeinen käynti Pieneläinklinikalla kipututkimuksen tiimoilta. Käynnillä tehtiin taas normaalit jo tutuksi käyneet testit ulkona liikkeessä, hypyt korkealle alustalle, kävelyt rappusilla ja tietokonetallenteet ravissa ja käynnissä. Lisäksi otettiin verikoe ja tutkittiin ulostenäyte.

Kyselylomakkeessa kysyttiin, oliko Joyce saanut mielestäni lääkevalmistetta vai lumetta. Vaikea kysymys, johon vastasin, että luulen sen saaneen jotain oikeaa valmistetta. Ensin tutkimuksen alussa Joycen kunto mielestäni heikkeni tasaisesti, mutta tutkimuksen puolessa välissä alkoi yllättävä käänne parempaan, joka ei selity muulla kuin oikealla vaikuttavalla valmisteella. Tosin taas loppua kohden Joycen kunto hieman heikkeni. Koko tutkimusaikana annoin Joycelle kipulääkettä vain kolme kertaa. Tämä on melkoinen parannus tilanteeseen, jossa Joyce söi yhtäjaksoisesti kipulääkettä monta vuotta.

Emme saaneet vielä tietää, kumpaan ryhmään Joyce kuului, mutta sen saimme tietää, että tutkittava aina on Omega 3 -valmiste nimeltään Doils. Tutkimuksen alkuvaiheessa sitä ei vielä saanut Suomesta, mutta nyt se on kuulemma tullut myyntiin. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan aine on melko vaikuttava, joskaan ei ehkä kipulääkkeen veroinen – olettaen, että Joyce tosiaan sai sitä. Moni koira pärjäisi tälläkin aineella. Saamme lopulliset tulokset Joycen osalta kesäkuun alkupuolella.

Viikolla saimme huojentavan tiedon Biitin rabies vasta-aineista. Niitä löytyi ja nyt pääsemme matkalle alkuperäisen suunnitelman mukaan Ruotsin kautta.

B-pentueen äiti Raï osallistui tänään Rauman kansalliseen näyttelyyn veteraaniluokassa ja menestyi tosi hyvin saaden ERIn, ollen paras narttu, paras veteraani ja saaden SERTin. Onnittelut Raïlle ja Jaanalle.

Biitin rabies vasta-aineet

Uskomatonta, miten tyhmä ihminen voi olla. Minulla on ollut aikaa aina siitä asti kun päätimme lähteä Ranskaan Nationale d’Elevageen joskus viime vuoden puolella otattaa Biitistä rabies vasta-ainetesti (joka tarvitaan Ruotsin kautta kulkiessa), vaan en ole sitä hoitanut. Hoidin sen omasta mielestäni hyvissä ajoin huhtikuun 22. päivä eli tasan kuukautta ennen lähtöä. Koska samalla käynnillä yrittää aina tehdä mahdollisimman paljon, niin testin jälkeen Biitille annettiin uudet rokotukset, koska Virossa ne ovat näyttelyissä voimassa vain vuoden ja olemme elokuussa lähdössä Tallinnaan näyttelyyn.

Aloin viime viikon puolessa välissä ihmetellä, kun vastauksia ei ala kuulua. Soittelin eläinlääkäriasemalle, josta rauhoiteltiin, että tässä nyt on ollut vappukin välissä, kyllä ne sieltä tulevat. Viime viikon perjantaina soitin itse Eviralle ja kas kummaa, Biitin näytettä ei ollut sinne koskaan tullutkaan. Uusi soitto eläinlääkäriasemalle, jossa lupasivat nyt vähän paremmin tutkia, mistä voisi olla kyse. Minulla alkoi jo hiki pukata pintaan, koska uuden rokotuksen jälkeen testiä ei saa ottaa kuukauteen. Jos siis näyte olisi hävinnyt, niin uutta näytetä ei olisi saanut otettua ajoissa.

Soittelivat sitten eläinlääkäriasemalta ja pahoittelivat kovin, että näyte oli jäänyt epähuomiossa jääkaappiin jonnekin piiloon. Toimittivat sieltä näytteen itse vielä samana päivänä Eviralle ja tänään se olisi pitänyt tutkia. No soitin tänään sinne ja taas hermostus nousi. Puhelimessa ollut ihminen nimittäin aloitti sillä, että näyteen saapumisesta heille sen tutkiminen luvataan kahdessa viikossa. Pienessä paniikissa selvitin, että nyt on kiire ja lupasivat tuloksen keskiviikoksi. Jos tulos on negatiivinen, niin sitten on vissiin tehtävä matkasuunnitelmiin reittimuutoksia ja kierrettävä Ruotsi.

No mitä tästä opin? Luultavasti en mitään, mutta harmittaa, että tuollaisia itsestään selvyyksiä ei hoida ajoissa. Nuorella koiralla voi muutenkin vasta-aineet puuttua ja siinä tapauksessa se olisi pitänyt rokottaakin uudelleen. Tämä asia olisi pitänyt hoitaa viimeistään tammikuussa, jotta olisi jäänyt vielä pelivaraa. Olen käynyt Biitin kanssa alkuvuodesta kahdesti eläinlääkärissäkin, joista molemmilla kerroilla olisi hyvin voinut ottaa näytteen. Aina voi sattua jotain yllättävää, kuten tälläkin kerralla kävi. Varmaan minun tuurillani niitä vasta-aineita ei loppujen lopuksi näytteestä löydy ja koko rumbasta ei edes voi syyttää kun itseään.