Joycen nivelkipututkimuksen tulokset

Tänään saimme postissa Joycea koskevaa tietoa nivelkipututkimuksesta. Selvisi, että Joycen lonkat olivat nykykunnossaan E ja D ja nivelrikkoaste molemmissa lonkissa vakava. Sen sijaan kyynärät, polvet ja selkä ovat täysin terveet. Kaikki otetut veriarvot (maksa, munuaiset, sokeri, proteiinit, kolestroli ja kilpirauhasarvot) olivat normaalit.

Joyce oli ryhmässä, joka sai oikeaa tutkittavaa ainetta eli ”Doils nivelille, omega-3 lohiöljyvalmistetta koirille”. Varsinaiset ryhmien väliset vertailutulokset saadaan vasta syksyllä, mutta meidän kokemuksemme mukaan aine noin parin kuukauden käytön jälkeen aikoi vaikuttaa suotuisasti, emmekä koko testiaikana (4 kk) antaneet Joycelle kuin pari kertaa kipulääkettä. Nyt jatkamme Joycen kanssa kalaöljylinjoilla tutkimuksen varsinaisia tuloksia odotellessa.

Advertisement

Kotona jälleen

Matkan loppuosa sujui pitkien päiväajelujen merkeissä. Dresdenistä ajoimme Tanskan läpi sillan kautta Malmöhön. Kööpenhaminan ja Malmön välisen sillan siltamaksu on Ruotsin puolella ja kun maksua suorittaa, tullilla on hyvää aikaa kurkkia autoon sisälle ja pysäyttää ne, joilla on eläimiä matkassa. Niin meidätkin pysäytetiin ja Biitin lemmikkipassi tarkistettiin. Ekinokokkoosilääkityksen olimme ottaneet Ranskassa, sillä ei saa olla mannereuroopasta Ruotsiin tullessa yli kymmentä päivää vanha. Biitin osalta kaikki oli kunnossa. Yön olimme Malmön keskustassa hotellissa ja aamulla jatkoimme matkaa kohden Tukholmaa ja Turun lauttaa.

Viimeinen matkayö vietettiin jo tutuksi käyneellä lautalla ja aamulla olimme hyvissä ajoin kotona. Täällä kaikki oli mainiolla mallilla ja Biitti palautti heti äijäkoirille mieleen niiden paikan laumassa.

Kiitos taas kerran Eevalle koirahoidosta. Matkalla on niin huoletonta olla, kun tietää omien koirien olevan turvassa ja hyvässä hoidossa 🙂

Nokka kohti kotia

Aamulla pakkasimme tavarat ja koiran autoon ja käänsimme auton keulan kohden pohjoista. Ajoimme Wienin ohi kohti Tsekkiä. Kaikkien ihanien maalaisseutujen jälkeen Tsekkien maaseutu oli hieman latteaa ja harmaata. Kun ennen Prahaa pääsimme moottoritielle, se oli betonilaatoista tehtyä ja tosi epätasaista. Meinasi paikat lähteä hampaista:) Tie tosin parani matkan edetessä Prahaan ja siitä ohi.

Ajoimme Saksaan Dresdeniin ja hotelli ”Schloss Eckberg”iin. Tämä on taas kerran linnahotelli ja koiran kannalta ehkä paras tähänastisista. Hotellissa on suuret ja osin luonnontilassa olevat puistoalueet. On todella mahtavaa saada ulkoiluttaa koiraa rehevässä lehtometsässä Elben rannalla. Hotelli on hienolla paikalla korkealla mäellä ”rantatöyräällä”, tosin kiipeäminen joen rannalta ylös hotellille meinasi olla liikaa kaikille muille paitsi Biitille.

Baden

Aamulla 3.6. lähdimme Lindausta kohden Itävaltaa ja Badenia. Matkalla poikkesimme Salzburgissa lounaalla ja kävelemässä vanhassa kaupungissa. Alkuillasta olimme perillä Badenissa, jossa hotellimme on ”Grand Hotel Sauerhof”. Tämä on suuri, vasta muutama vuosi sitten hotelliksi muutettu kartano. Illalla kävelimme Biitin kanssa ruusupuistossa, joka oli todellla upea.

4.6. päivä valkeni harmaana. Ajelimme Wienin keskustaan ja kävimme ensin kahdestaan Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa katsomassa lipizzanhevoston harjoittelua. Hevoset olivat uskomattoman kauniita ja myös harjoitteluareena lienee maailman kaunein maneesi uljaine kristallikruunuineen. Valitettavasti kuvaus oli kielletty.

Sitten kun ratsuja oli katsottu kylliksi, haimme Biitin autosta ja kävelime pari tuntia Wienin ydinkeskustassa Bulevardilla ja sen ympäristössä. Biittiä ei suurkaupungin ja turistien melu häirinnyt lainkaan eikä se juuri kiinnittänyt huomiota mihinkään ympäristön tapahtumiin hajuja lukuunottamatta. Tämä olisi hyvää harjoitusta BH-kokeen kaupunkiosuudelle mille tahansa koiralle. Illemmalla kävimme jälleen kierroksen ruusuja ihailemassa.

Paluumatkalla NE:stä Lindau

Eilen virallinen osuus matkaohjemasta oli ohi ja ajoimme Ranskasta Saksaan Bodenseen rannalle Lindauhun. Hotellimme on tällä kerralla hieman normaalia ”tähdikkäämpi” Bad Schachen. Heti alkuun nolotti, kun piccolo toi laukut ja respa tuli näyttämään huoneen, niin Biitti hyppäsi keskelle sänkyä. Muutenkaan täällä Biitti ei enää saa tulla ravintoloihin, altaalle tai loungeen.

Tänään olemme ajelleet lähialueiden alppiteitä ja kävimme myös ”satulinna” Neuschwanstein luona, mutta emme menneet sisälle, koska oli kuuma päivä, eikä Biittiä voinut jättää autoon. Yritimme yhtä solatietäkin, mutta se oli valitettavasti vielä kiinni. Pääsimme kuitenkin ulkoiluttamaan Biittiä kivalla ulkoilualueelle, jossa sitä pystyi pitämään irti. Kävimme myös Oberstdorfissa ja oli vähän pettymys nähdä, että hyppyrimäet olivat lähes tasaisella maalla.