Posts Tagged ‘paimenkoira’

Nationale d’Elevage 2013 Gien

25.5.2013

Tänä vuonna meiltä osallistui NE:hen vain Hit, joka oli ilmoitettu myös viralliseen paimennustaipumustestiin (Certificat d’Aptitudes Naturelles au Troupeau, eli CANT).

Matkaan lähdimme keskiviikkoiltana Turusta lautalla ja kahden aika pitkän ajopäivän jälkeen olimme perjantai-iltana perillä. Matka sujui vauhdikkaasti, ruuhkia ei juurikaan ollut lukuunottamatta puolen tunnin viivästystä tietyön takia heti Puttgardenin lauttarannan jälkeen. Ensimmäisen yön yövyimme Hannoverin liepeillä Barsinghausenissa Sporthotel Fuchsbachtalissa, jossa oli mainio huone, erinomainen aamiainen ja aivan loistavat koiranulkoilutusmaastot. Perillä majoitumme Sully-sur-Loiren kaupunkiin 23km päähän Gienistä Hotel Burgevin:iin, jossa on myös erinomainen huone ja hyvät ulkoilutusmaastot. Matkanteko sujui Hitiltä nukkuen ja ainoa ongelma oli taluttimessa tarpeiden teko, koska sitä Hitin ei ole tarvinnut koskaan tehdä. No sujuihan sekin lopulta. Myös monissa asioissa, kuten suuret autot ja vieraat ihmiset, riitti ihmeteltävää. Ilma on matkalla ollut koko ajan melko kylmä ja sateinen. Eilen huippu oli Luxembourgissa, jossa lämpöä oli iltapäivällä vain 4,5 astetta.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin hotellilta Gieniin. Hitillä oli merkittynä heti aamulla toisena koirana CANT, mutta kun saavuimme paikalle, oli yllätykseksemme eka ryhmä paimenia jo testissä (varmaankin ensimmäinen kerta kun näimme jonkun asian alkavan NE:ssä jo ennen ilmoitettua aikaa). No ei hätää, ilmoitettu järjestys on ranskalaiseen tapaan vain ohjeellinen, ja pääsimme toiseen ryhmään. Ensin oli vuorossa tottelevaisuuden ja sosiaalisuuden tarkistus. Siinä tehtiin muutama liike, eli pujoteltiin toisten koirien ympäri, käveltiin hihnassa ja vapaana, oli luoksetulo vaapana, sirun tarkistus ja viimeisenä testaaja Pillard vielä jokaisen koiran edessä kävi koputtelemassa sauvalla kovaa alustaa vasten. Näintä kaikista Hit selvisi ilman vaikeuksia. Muutamaa muuta koiraa sen sijaan jahdattiin hyvän aikaa, koska heidän mielestään lammasaitauksen ympäri juokseminen oli huomattavasti hauskempaa kuin omistajan kuunteleminen.

Paimennuskehä oli aika pieni ja siinä oli 7 lammasta. Itse ei saanut puuttua paljon koiran paimennukseen vaan se laskettiin irti ja katsottiin mitä tapahtui. Hit säntäsi lampaiden perään ja ajoi niitä melko vauhdikkaasti. Muuten testi sujui todella hyvin, mutta kuulolaite oli Hitiltä pois päältä. CANT tuli suoritettua arvosanalla APTE (taipumusta on), mutta huomatuksena oli, että tottelevaisuutta tulee parantaa ja vauhtia hieman hiljentää. Kaikista osa-alueista, sekä sosiaalisuudesta että paimennuksesta arvosana oli paras mahdollinen, Très Bon (erittäin hyvä).

CANTin jälkeen menimme jalostustarkastukseen, jossa alle vuotiailta tarkastetaan vain ulkomuoto (ei mittauksia tai luonteen testausta). Ulkomuodosta tuli muutamassa kohdassa huomautusta eli värimerkit nousivat takajaloissa liian ylös ja luustoakin olisi saanut olla enemmän. Tuloksena Prometteur (lupaava) ja ei pääsyä kilpailuluokaan. Meidän osalta homma oli siis tässä.

Lähdimme lounastauolla Gienin keskustaan Loire-joen rannalle syömään maittavan lounaan ja palattuamme suorituspaikalle tapasimme Hitin kasvattajan Mme Bouletin. Hit tunnisti heti kasvattajansa ja riemulla ei meinannut olla mitään rajaa. Oli mukava nähdä, miten ilahtunut Hit oli kasvattajan näkemisestä. Loppuiltapäivästä kävimme katsomassa muutaman suomalaiskoiran luonteen testauksen ja sen jälkeen lähdimme hotellille lämmittelemään. Koko päivä on ollut erittäin kylmä (asteita aamulla n. 5 ja iltapäivällä vähän päälle 10) ja sen lisäksi välillä satoi kaatamalla.

Kaikista käymistämme NE:itä tämä on ollut ainakin ilman puolesta surkein, mutta ehkä myös suorituspaikan. Kenttä on iso ajettu heinäpelto, joka aika pian muuttui savipelloksi. Sateinen kylmä ilma ei ollut omiaa kohottamaan tunnelmaa. Tuntui, että koiriakin oli paljon vähemmän kuin normaalisti kun kukaan ei varsinaisesti halunnut hengailla ylimääräistä paikalla.

Hit paimennustaipumuskokeessa

Hit paimennustaipumuskokeessa

Hit ulkomuodon arvioinnissa

Hit ulkomuodon arvioinnissa

Iloinen jälleennäkeminen

Iloinen jälleennäkeminen

Chateau Sully-sur-Loire

Chateau Sully-sur-Loire

Mainokset

Retulle HK2 ja samalla FI MVA, B-pennut 4 vuotta ja Porvoossa näyttelyssä

11.9.2010

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä.

Aivan ylitse muiden nousee Retun (Pikkujalon Bottom Pair) suoritus beuceronien, briardien ja bouvierien rotumestaruuskilpailussa Raisiossa, jossa Retu synttäripäivänään sai hausta HK2 koulutustunnuksen (maasto 180 ja tottelevaisuus 87) ja näin ollen täyttyi koulutusvaatimus Suomen muotovalion arvoon.  Sertit Retulla ovatkin olleet jo aika päivää sitten kasassa.  Retu oli kisassa avoimen luokan paras hakukoira sekä palkittiin myös parhaana beussi-tottiskoirana.  Tuomarina toimi Kalevi Levänen. Valtavat onnittelut Retulle ja Elisalle.

Voittoisa tiimi; Elisa ja Retu

Me taas olimme Porvoon kansallisessa koiranäyttelyssä Biitin ja Doylen kanssa ja tuloksena oli tuttu punainen nauha molemmille. ROP oli tänään Doylen sisko Tomeran Diopsidi. Onnea Diopsidille omistajineen sekä kasvattaja Petille.

Pikkujalon Bad Beat AVO EH2. Tuomari Elena Ruskovaara.

Selvä sukupuolileima. Raajaluustoltaan tarpeeksi vahva narttu, joka ei nyt parhaassa karvassa. Toivoisin suoremman alalinjan ja selvemmän eturinnan. Ilmeikkäät korvat, kyllin pitkä pää. Kaunis ilme. Hyvä kaula. Takaliikkeissä tulisi olla enemmän työntövoimaa. Ajoittain korkea häntä. Erinomainen käytös.

Tomeran Doyle AVO EH1

Maskuliininen, vähän rauhattomasti käyttäytyvä, raajaluustoltaan tarpeeksi vahva uros.  Hyvä pään malli, ilmeikkäät korvat. Toivoisin runkoon vähän enemmän ulottuvuutta ja kulmaukset astetta voimakkaammat. Syvä runko.  Ok kannukset. Häntä voisi olla pidempi, mutta asento on oikea.  Keskipitkä askel, jossa voisi olla takana enemmän voimaa. Ei parhaassa karvassa.

Pikkujalon B:t täyttävät tänään neljä vuotta. Biitti emäntineen lähettää suuret syntymäpäiväonnittelut Butelle, Lillille, Pimulle, Riemulle,  Kronokselle ja Retulle. Suukkoja ja haleja kaikille.

Ja lopuksi vielä tänään Bowwe (Riemun jälkeläinen Black Carambas Bow-Wow) ja Jaana olivat paimentamassa farmikisoissa ja hienosti meni sekin eli 60 pistettä jaossa olleesta 90 pisteestä. Onnea lammaspaimenille.

Terveiset Uudesta-Seelannista

10.1.2010

Joulukuun 18 päivänä lähdimme Uuteen-Seelantiin lomalle ja vaikka loman tarkoituksena eivät olleet koira-asiat, mutta jotain huomioita koiristakin tehtiin. Matkustelimme ympäri sekä pohjois- että eteläsaarta ja kävimme mm. lammaskoiranäytöksessä, jossa haastattelimme lampuria työkoirista. Satuimme myös pari kertaa paikalle kun lampuri siirsi laumaansa koirien avulla ja kyllä se on hienoa katseltavaa. Ammattilaisia ovat sekä lampuri että koiransa. Lemmikkeinä näkyi kaupunkialueilla eniten labradorin- ja kultaisianoutajia sekä muutama pieni seurakoira.

Haastattelemamme lampurin mukaan joka ikinen lampuri käyttää lampaiden käsittelyssä koiria. Koirat ovat pelkästään bordercollieita, joissa on vielä kaksi eri linjaa, katseella ja haukkumalla paimentavia. Katseella paimentavat ovat yleensä mustavalkoisia ja haukkumalla paimentavat mustaruskeita. Meidän silmään nämä työlinjaiset bortsut näyttivät oudoilta, lähes sekarotuisilta, kun on tottunut näkemään kotimaassa pitkäkarvaisia. Lisäksi mustaruskeat olivat selvästi mustavalkoisia suurempia.

Lammaskoiranäytöksessä huomasimme seinällä lammasrotuja esittelevän seinätaulun, jossa oli esitelty myös suomenlammas. Kyselimme asiasta ja lampurin mukaan suomenlammasta on viety 70-luvulla Uuteen-Seelantiin, jossa sitä on jalostuksessa sekoitettu muihin rotuihin. Puhdasta suomenlammasta lampuri sanoi olevan tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa joitain tuhansia, joka on häviävän pieni määrä 40 miljoonan lampaan joukossa. Seinätaulusta pisti silmään hauska yksityiskohta rotuesittelystä kun suomenlampaasta mainittiin sen olevan erityisen älykäs lammasrotu.

Itselläni on ollut jotenkin romattinen käsitys paimenkoirista, kuinka ne kirmaavat lampaiden kanssa vapaana pitkin niittyjä. Todellisuudessa työkoirat eivät ole lemmikkejä, vaan ne elelevät suuremman osan aikaa melko karuissa oloissa pienissä ulkotarhoissa ja työtehtäviäkin saattaa olla harvakseltaan. Uudessa-Seelannissa lampailla ei ole mitään petoja uhkana ja kaikki laitumet ovat aidattuja, joten vartioivia paimenia ei tarvita.

Uudessa-Seelannissa on myös valtavia nautakarjoja, muttemme ainakaan nähneet, että niiden siirtelyssä olisi käytetty koiria. Muutaman kerran näimme, kun monisatapäistä nautakarjalaumaa vietiin lypsylle, mutta niitä ajoivat isännät mönkijöillä. Kaikenkaikkiaan oli suorastaan hämmentävää nähdä niin valtavasti eläimiä laitumilla; lehmiä, lampaita, hevosia, saksanhirviä ja alpakoita. Maaseudulla mihin ikinä katsoi, näkyi valtavat määrät lauduneläimiä paitsi luonnonsuojelualueilla. Ilmasto on Uudessa-Seelannissa suosiollinen, eikä eläimille tarvitse rakentaa sisätiloja, vaan ne laiduntavat ympäri vuoden. Koko maa näytti suorastaan tuontantoeläinten paratiisilta verratuna meidän tuotantoeläinten oloihin.

Matka oli erittäin onnistunut ja kiitos Jaanalle, joka mahdollisti matkamme tulemalla joulua viettämään kotiimme ja hoitamaan koiriamme yli kolmeksi viikoksi. Kolmen viikon aikana tänne on tullut oikea talvi.

Koirat lavalla Lampurin työkalut kulkivat pickupien lavoilla

Katse Katseen voima

Lammaslauma Osuimme paikalle kun lammaslaumaa siirrettiin valtatiellä

Koirankuljetusboxi Koirankuljetusboxi mallia Uusi-Seelanti

Koira lavalla Kaupunkilaiskoiratkin kulkivat pickupien lavoilla, joka on yleinen automalli Uudessa-Seelannissa

Lammasrotuja Uuden-Seelannin lammasrotuja

Paimennustaipumuskoe Vehmaalla

21.9.2008

Suomen Beauceron ry järjesti epävirallisen paimennustaipumuskokeen ja tuomariksi oli paikalle saatu Ranskasta varsinainen guru herra Pillard, joka on Ranskan kennelliiton paimennuskomitean jäsen, SCC:n virallinen paimennuskouluttaja ja Ranskan beauceronyhdistyksen paimennustoimikunnan puheenjohtaja. Hän myös kasvattaa beauceroneja (paimenia) kennelnimellä de la Prahas.

Veimme taippariin Biitin ja Doylen ja sen lisäksi oli Pikkujalon pentueesta mukana myös Butte, Pimu, Riemu ja Retu. Oli todella mukavaa nähdä niin monta Pikkujaloa tapahtumassa. Paikalla oli myös pentueen isä Drago.

Itse taippari eteni niin, että ensin tuomari otti muutamia tottelevaisuusliikkeitä nähdäkseen, että onko koira ohjaajansa hallinnassa. Sen jälkeen saatettiin kiertää muutama kerta lammasaitauksen ympäri tai jos koira oli kiinnostunut, mennä suoraa aitaukseen. Riippuen koirasta, sitä pidettiin ensin taluttimessa tai päästettiin heti paimentamaan. Oli mielenkiintoista nähdä koirien reaktiot lampaista. Suurimmalla osalla oli todellakin taipumusta paimentamiseen kuten paimenkoiralle sopiikin.

Biitti paimensi oikein hyvin, mutta hieman taipumus oli siirtynyt syrjään johtuen muusta koulutuksesta. Biitti aika paljon odotti Timolta ”lupaa” tehdä töitä. Hra Pillard sanoikin, että normaalisti taipumus Ranskassa testataan nuoremmilla koirilla, joilla muu koulutus ei vielä ehtinyt vaikuttaa taipumukseen.

Doyle piti taas hauskaa koko rahalla. Puolivuotias koira asteli kehään täysin itsevarmana ilman minkäänlaista pelkoa ja ryhtyi lennättämään lampaita ympäri kehää. Tuomari sanoi, että koira on nuori ja leikkii, joten varsinaista taipumusta ei vielä voi varmasti todeta, mutta piti koiraa lupaavana.

Muista Pikkujaloista oli taipumusta kaikilla muilla paitsi Riemulla, joka pääasiassa leikki lampaiden kanssa ;-D

Päivä oli oikein onnistunut ja mielenkiintoinen. Suuret kiitokset siitä järjestäjille.

Biitti paimentaa

Doyle paimentaa