Archive for the ‘Jalostustarkastus’ Category

29.-30.8.15 Beauceronien erikoisnäyttely ja epävirallinen jalostustarkastus

2.9.2015

Viikonloppuna järjestettiin beauceronien erikoisnäyttely ja jalostustarkastus Tammelassa.

Meiltä oli erikoisnäyttelyssä 3 koiraa lähinnä siksi, että saisin kasaan kasvattajaluokan. Olin maanitellut erikoisnäyttelyyn mukaan myös Elisan Retun kanssa ja Sonjan Riemun em. syystä.

Tuomarina näyttelyssä toimi beauceronien erikoistuomari herra Alain Thevenon Ranskasta.

Ensin meiltä esiintyi Flaksi avoimessa luokassa. Flaksi sai ERIn, mutta tuomari piti Flaksin häntää lähes katastrofaalisena. Paikalla seistessä koira on kaunis ja häntä oikeassa asennossa, mutta liikkeessä jo heti ensimmäisestä askeleesta häntä nousi iloisesti ja itsevarmasti ihan pystyyn. Paha virhe.

Pikkujalon Flat Call "Flaksi"

Pikkujalon Flat Call ”Flaksi”

Urosten veteraaniluokassa Elisa esitti kasvattini Retun. Retun liikkeessä ei ole enää entisenlaista loistoa ja Retu jäikin luokassaan kolmanneksi (ERI3). Hieno koira Retu siltikin vielä on.

Toisena omista koirista oli narttujen käyttöluokassa Hit. Hit saavutti sopivasti pari viikkoa ennen näyttelyä käyttöluokkaan oikeuttavan tuloksen paimennuksesta. Hit voitti luokansa ja pääsi parhaan nartun valintaan ja voitti senkin.

Hit du Jardin d'Elisee "Hit"

Hit du Jardin d’Elisee ”Hit”

Vereraaniluokassa kisasivat Biitti ja kasvattini Riemu. Riemu liikkui ikäisekseen vetreästi ja oli ERI2, mutta Biitti oli hieman kankea ja muutenkin kyllästyneen oloinen, joten sen tulos oli ERI4.

Pikkujalon Bad Beat "Biitti"

Pikkujalon Bad Beat ”Biitti”

Rotunsa parasta valittaessa vastakkain olivat Sonjan Hacratus de la Noe d’ Orient ja meidän Hit du Jardin d’Elisee. Hactarus oli kauniimpi ja voitti ROP-tittelin. Hit on jo kaksi kertaa ollut erkkarissa PN2, joten kolmas kerta toden sanoi. Vielä jäi yksi sija parennettavaa tulevaisuuden varalle 🙂 Onnea Sonjalle hienosta Hactaruksesta.

Tyylikäs Hit

Tyylikäs Hit

Kasvattajaluokan sain siis kasaan veteraaneistani ja Flaksista. Tuomari sanoi ryhmän olevan ihan tasokas, mutta että Flaksi oli liian erilainen ryhmän muista koirista ja siitä syystä hän ei voinut sijoittaa ryhmää. Se ei ollut yllätys kun katsoi meidän hieman raihnaista joukkoa 🙂

Yövyimme Forssassa ja illalla osallistuimme tuomari-illalliselle. Herra Thevenon puhui melko pitkään koirien tasosta ja esittämisestä, joissa jälkimmäisessä meillä on paljon parantamisen varaa. Meillä koirat esim. eivät usein liiku niinkuin paimenkoiran kuuluisi pää alhaalla pitkällä ravilla, vaan ne ottavat mielellään kontaktia esittäjään, jolloin asennosta johtuen koiran liike pakostakin muuttuu.

Sunnuntaina oli vuorossa epävirallinen jalostustarkastus, johon emme itse olleet ilmoittaneet yhtään koiraa ja siellä ei ollut myöskään kasvattejani. Itse häärin yleismies ”jantusena” ilmoittautumisen, ulkomuodon ja mittauksen pisteissä, joten en ehtinyt lainkaan seurata luonteen testausta. Kuulemani mukaan mitään ”grande katastrofeja” ei ollut, vaan pienet puutteet esim. puolustuksessa johtuivat koirien nuoresta iästä. Ulkomuodon tuomarina toimi edelleen herra Alain Thevenon, luonteet testasi herra Jean Kerfrieden ja mittausta hoiti herra Bruno Boulet. Kaikki tuomarit olivat Ranskasta.

Kaksi päivää kului kuin siivillä ja näimme toinen toistaan upeampia koiria. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitos osallistumisesta Suomen Beauceron yhdistyksen järjestämään vuoden päätapahtumaan. Erityinen kiitos Elisalle ja Sonjalle Pikkujalon veteraanien esittämisestä. B-pentueella alkaa jo olla ikää, joten koskaan ei tiedä, mikä kerta niillä on viimeinen erkkarissa.

Mainokset

Nationale d’Elevage 2015

27.5.2015

Tänä vuonna Nationale d’Elevage pidettiin Ranskassa Rhone-viinien sydänmailla kylässä nimeltä Saint-Pierre-de-Boeuf. Olimme etukäteen soutaneet ja huovanneet, että lähdemmekö vai emme, mutta sitten Marjo lupasi tulla hoitamaan koiriamme. Päätimme siis lähteä vielä kerran Hitin kanssa.

Keskiviikkona 20.5. illalla lähdimme matkaan Turusta tuttua reittiä kohti Tukholmaa ja sieltä edelleen Hannoverin kupeeseen hotelliin nimeltä Sporthotel Fuchsbachtal, jossa olemme yöpyneet ennenkin hyvien ulkoilutusmaastojen ja kelpo aamiaisen vuoksi. Ensimmäisen päivän ajomatka oli 1150 km.

Seuraavana päivänä oli edessä lähes yhtä pitkä ajomatka 1020 km, kun ajoimme suoraa määränpäähän. ”Hotellimme” oli hyvät arvostelut saanut B&B majapaikka Le Berthoir, jossa oli hinta-laatusuhde kohdillaan, joskaan se ei aivan ollut hotellitasoa. Hauskaa oli se, että paikassa oli meidän lisäksi NE:hen osallistuvia sveitsiläisiä. Illalla kaikki kokoonnuimme aperatiivillle ja yhteiselle päivälliselle ison pöydän ympärille.

Hotelimme Ranskassa

Hotelimme Ranskassa

Lauantaina olimme hyvissä ajoin tapahtumapaikalla, joka oli oikein mukavaa puistoaluetta. Haimme aluksi Hitin paperit ja huomasimme, että sitä ei enää tänä vuonna mitata. Siirryimme siis pikkuhiljaa luonteen testuksen kehien vierelle, jossa testaus oli jo käynnissä. Aluksi Hit istui ihan rauhallisena meidän vieressämme, mutta pikkuhiljaa levottomuus kasvoi. Koiraa rauhoitaakseni siirryin etäämmälle Hitin kanssa seuraamaan paimennustaippareita. Hit olikin niistä kiinnostunut ja samalla näimme myös Sonjan ja Elionin taipparin, joka meni hienosti. Tästä siirryimmekin lounastauolle ja näimme lisää suomalaisia.

Alue oli hienoa puistoa. Avara ja mukava pitopaikka hienolle tapahtumalle.

Alue oli hienoa puistoa. Avara ja mukava pitopaikka hienolle tapahtumalle.

Lounaan jälkeen yritimme uudelleen luonnekehään ja samalla näimme Hitin kasvattajan. Voi sitä riemua tälläkin kertaa. Luonnekehään ei ollut jonoa, ja Hitin suoritus oli melkein heti. Laukauksessa Hit otti takapakkia muutaman askeleen (4), puolustus meni kuitenkin heti perään yli odotusten (8), joten toimintakykyyyn laukaus ei vaikuttanut ja luoksepäästävyys puolustuksen jälkeen heti ei ollut parhaimmillaan, joten siitä 6. Eihän se hyvin mennyt, mutta sekä laukauksen että puolustuksen osalta tuli aika yllätys. Laukaukseen Hit ei ole aikaisemmin suhtautunut pelokkaasti (ei ukkoseen tai ilotulituksiin). Toisaalta se ei ole aikaisemmin puolustanut tosissaan, joten sekin oli meille yllätys. No tällä tuloksella Hitin jatko ratkesi, mutta menimme vielä huviksemme ulkomuodon arvosteluun. Se meni totutusti nappiin ja tulos EXC, joka on korkein mahdollinen tuolla luonteella. Hitin osalta Ranskan matkat ovat nyt tässä jos ei se joskus käyttötulosten perusteella pääse travaille-luokkaan.

Sunnuntaina, koska meillä ei enää ollut virallista ohjelmaa, ajelimme aamupäivällä Ranskan maaseudulla ja iltapäivällä pitkän lounaan jälkeen palasimme katsomaan suomalaiskoirien kilpailukehiä. Kaikki oli ranskalaisten tavan mukaan myöhässä. Ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli ulkomaalaisten delegaatioiden esittely. Tämän jälkeen päästiin varsinaiseen ohjelmanumeroon, eli kauniimpien koirien vallintaan luokittain ja lopulta parhaan koiran valintaan. Suomalaiset menestyivät hienosti, sillä kaikki saivat COT 4. Iltapäivä kului pitkälle iltaan yhdssä muiden suomalaisten kanssa ja hauskaa oli kaikilla. Onnittelut ja kiitos seurasta.

Luonteen testaus (Frédéric Aubry)

Luonteen testaus (Frédéric Aubry)

Suomalaisporukkaa rennoissa tunnelmissa

Suomalaisporukkaa rennoissa tunnelmissa

Sunnuntain pitkä lounas kalaravintolassa sisälsi friteerattuja "neulamuikkuja", sammakonkoipia, simpukoita ja jälkiruoan

Sunnuntain pitkä lounas kalaravintolassa sisälsi friteerattuja ”neulamuikkuja”, sammakonkoipia, simpukoita ja jälkiruoan

isoa kehää odotellessa

isoa kehää odotellessa

Hit kulutti aikaa suupainissa

Hit kulutti aikaa suupainissa

"Nakkitäti" oli koirien mieleen

”Nakkitäti” oli koirien mieleen

Maanantaiaamuna lähdimme kohden Itävaltaa halki Sveitsin. Määränpäänä oli Seefeld ja hotelli Central. Täällä olemme ajalleet pari päivää ja katselleet turistien tapaan nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Ilmat eivät ole olleet kovin suosiollisia ja lähinnä on ollut pilvistä, sateista ja kylmää.

Hotelli Centralin tervetuliainen Hitille

Hotelli Centralin tervetuliainen Hitille

Taukopaikalla fiilistelyä

Taukopaikalla fiilistelyä

Maisemaa Fernpassilta

Maisemaa Fernpassilta

Nationale d’Elevage 2013 Gien

25.5.2013

Tänä vuonna meiltä osallistui NE:hen vain Hit, joka oli ilmoitettu myös viralliseen paimennustaipumustestiin (Certificat d’Aptitudes Naturelles au Troupeau, eli CANT).

Matkaan lähdimme keskiviikkoiltana Turusta lautalla ja kahden aika pitkän ajopäivän jälkeen olimme perjantai-iltana perillä. Matka sujui vauhdikkaasti, ruuhkia ei juurikaan ollut lukuunottamatta puolen tunnin viivästystä tietyön takia heti Puttgardenin lauttarannan jälkeen. Ensimmäisen yön yövyimme Hannoverin liepeillä Barsinghausenissa Sporthotel Fuchsbachtalissa, jossa oli mainio huone, erinomainen aamiainen ja aivan loistavat koiranulkoilutusmaastot. Perillä majoitumme Sully-sur-Loiren kaupunkiin 23km päähän Gienistä Hotel Burgevin:iin, jossa on myös erinomainen huone ja hyvät ulkoilutusmaastot. Matkanteko sujui Hitiltä nukkuen ja ainoa ongelma oli taluttimessa tarpeiden teko, koska sitä Hitin ei ole tarvinnut koskaan tehdä. No sujuihan sekin lopulta. Myös monissa asioissa, kuten suuret autot ja vieraat ihmiset, riitti ihmeteltävää. Ilma on matkalla ollut koko ajan melko kylmä ja sateinen. Eilen huippu oli Luxembourgissa, jossa lämpöä oli iltapäivällä vain 4,5 astetta.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin hotellilta Gieniin. Hitillä oli merkittynä heti aamulla toisena koirana CANT, mutta kun saavuimme paikalle, oli yllätykseksemme eka ryhmä paimenia jo testissä (varmaankin ensimmäinen kerta kun näimme jonkun asian alkavan NE:ssä jo ennen ilmoitettua aikaa). No ei hätää, ilmoitettu järjestys on ranskalaiseen tapaan vain ohjeellinen, ja pääsimme toiseen ryhmään. Ensin oli vuorossa tottelevaisuuden ja sosiaalisuuden tarkistus. Siinä tehtiin muutama liike, eli pujoteltiin toisten koirien ympäri, käveltiin hihnassa ja vapaana, oli luoksetulo vaapana, sirun tarkistus ja viimeisenä testaaja Pillard vielä jokaisen koiran edessä kävi koputtelemassa sauvalla kovaa alustaa vasten. Näintä kaikista Hit selvisi ilman vaikeuksia. Muutamaa muuta koiraa sen sijaan jahdattiin hyvän aikaa, koska heidän mielestään lammasaitauksen ympäri juokseminen oli huomattavasti hauskempaa kuin omistajan kuunteleminen.

Paimennuskehä oli aika pieni ja siinä oli 7 lammasta. Itse ei saanut puuttua paljon koiran paimennukseen vaan se laskettiin irti ja katsottiin mitä tapahtui. Hit säntäsi lampaiden perään ja ajoi niitä melko vauhdikkaasti. Muuten testi sujui todella hyvin, mutta kuulolaite oli Hitiltä pois päältä. CANT tuli suoritettua arvosanalla APTE (taipumusta on), mutta huomatuksena oli, että tottelevaisuutta tulee parantaa ja vauhtia hieman hiljentää. Kaikista osa-alueista, sekä sosiaalisuudesta että paimennuksesta arvosana oli paras mahdollinen, Très Bon (erittäin hyvä).

CANTin jälkeen menimme jalostustarkastukseen, jossa alle vuotiailta tarkastetaan vain ulkomuoto (ei mittauksia tai luonteen testausta). Ulkomuodosta tuli muutamassa kohdassa huomautusta eli värimerkit nousivat takajaloissa liian ylös ja luustoakin olisi saanut olla enemmän. Tuloksena Prometteur (lupaava) ja ei pääsyä kilpailuluokaan. Meidän osalta homma oli siis tässä.

Lähdimme lounastauolla Gienin keskustaan Loire-joen rannalle syömään maittavan lounaan ja palattuamme suorituspaikalle tapasimme Hitin kasvattajan Mme Bouletin. Hit tunnisti heti kasvattajansa ja riemulla ei meinannut olla mitään rajaa. Oli mukava nähdä, miten ilahtunut Hit oli kasvattajan näkemisestä. Loppuiltapäivästä kävimme katsomassa muutaman suomalaiskoiran luonteen testauksen ja sen jälkeen lähdimme hotellille lämmittelemään. Koko päivä on ollut erittäin kylmä (asteita aamulla n. 5 ja iltapäivällä vähän päälle 10) ja sen lisäksi välillä satoi kaatamalla.

Kaikista käymistämme NE:itä tämä on ollut ainakin ilman puolesta surkein, mutta ehkä myös suorituspaikan. Kenttä on iso ajettu heinäpelto, joka aika pian muuttui savipelloksi. Sateinen kylmä ilma ei ollut omiaa kohottamaan tunnelmaa. Tuntui, että koiriakin oli paljon vähemmän kuin normaalisti kun kukaan ei varsinaisesti halunnut hengailla ylimääräistä paikalla.

Hit paimennustaipumuskokeessa

Hit paimennustaipumuskokeessa

Hit ulkomuodon arvioinnissa

Hit ulkomuodon arvioinnissa

Iloinen jälleennäkeminen

Iloinen jälleennäkeminen

Chateau Sully-sur-Loire

Chateau Sully-sur-Loire

Ranskassa jälleen

29.5.2012

Keskiviikkona 23.5. lähdimme kohden Ranskaa beauceronien suurimpaan vuosittaiseen tapahtumaan Nationale d’Elevageen. Mukana koirista oli Flaksi ja Fala. Tällä kerralla menomatkalla ei ollut aikaa ylimääräisiin lomapäiviin, joten päivämatkat olivat aika reippaita.

Ruotsin läpi torstaina ajaessa oli aikaa miettiä, mitä unohtui ja heti tuli mieleen ainakin kameran akun laturi, karttakirja ja valuutat. Nykyisin Euroopassa ei juuri vierasta valuuttaa tarvitse, joten unohtui, että olemme takaisin tullessa pari päivää Tanskassa ja pari Norjassa.

Ensimmäisen päivän ajo torstaina oli 1350 kilometriä ja toisena päivänä pääsimme perille ajomatkan ollessa noin 950 kilometriä. Perjantaina oli jännittävää, kun meillä oli sovittuna illalla romattiset treffit Falan ja Uskon kanssa hotellilla ja ehtimisen kanssa oli vähän ongelmia. Automme lisäksi laittoi itsensä vikatilaan, joka tarkoittaa kierrosten rajoittamista ja voiman hiipumista varsinkin ylämäissä. Tosiaan Falan juoksut alkoivat sopivasti niin että tärppipäivät osuivat NE viikonlopulle, eikä kyseistä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Ehdimme ajoissa ja tapaaminen oli onnistunut 🙂 Jos kaikki menee hyvin, pentuja on tulossa heinäkuun lopulla Carnimiries-kenneliin yhdistelmästä Pikkujalon Flush ja Usko du Pont des Meuniers.

Lauantaina NE:ssä esitimme ensin Flaksin, joka aloitti mittauksilla. Siinä Flaksi seisoi kylmän rauhallisesti. Seuraavana vuorossa oli luonteen testaus, jossa Flaksin puolustus oli etukäteen aivan arvoitus. Turhaan jännitimme, sillä Flaksi puolusti Timoa ihan kunnolla. Tuloksena oli 8 – 8 – 9 (laukaus – puolustus – luoksepäästävyys) ja arvosa luonteesta EXC. Viimeisenä oli ulkomuoto, jossa Flaksille tuli täysi rivi EXC-merkintöjä, mutta joka ei silti riittänyt EXC+ arvosamaan, koska Flaksi kantoi liikkeessä häntää liian korkealla. Tuloksena siis jalostusarvo Cotation 3 (Excellent), johon olemme toki erittäin tyytyväisiä.

Flaksin jälkeen ajattelimme vielä lauantain lopuksi ehtiä kehiin Falan kanssa ja se oli suuri virhe. Koska Fala oli koko päivän ollut autossa, se kävi tosi kovilla kierroksilla. Juoksimme mittauksiin, jotka menivät OK, mutta sitten luonteen testauksessa Fala oli täysin muissa maailmoissa, eli ryntäili kaikkiin suuntiin. Toki juoksun tärppipäivilläkin oli varmasti oma vaikutuksensa, mutta tulos oli joka tapauksessa täysin ala-arvoinen. Sen jälkeen päätimme, että emme enää mene ulkomuodon arvioitiin, koska se oli luoteen arvioinnin jälkeen täysin turhaa ja olisi stressanut koiraa vaan lisää. Harmitti oma typeryys jälkikäteen.

Sunnuntaina meillä ei ollutkaan muuta puuhaa kuin katsella kauniita koiria. Suomesta oli paikalla kaikkiaan viisi koiraa, joista Myöhän Asser sai arvosanan Cotation 4 (Recommandé), mutta ei sijoittunut enää kilpailuluokassa. Black Carambas oli mukana kahdella koiralla Charmantella ja Bataillella. Batsku ei tällä kerralla sijoittunut kilpailussa ja Charmante sai Cotation 3 (Excellente), joka arvo oli jo aikasemminkin. Suomalaiset voivat kyllä olla ylpeitä koiristaan, hienoja luonteita ja komeita ulkomuodoltaan :). Illalla Fala tapasi vielä poikaystävänsä Uskon uudestaan.

Haluamme erityisesti kiittää Mme Claudine Pujoa kaikesta avusta, Uskon omistajaa Mr André Demez:tä luottamuksesta ja upean Uskon antamisesta käyttöön Falalle, tietysti hollantilaisia ystäviämme Biancaa ja Jeroenia sekä suomalaisia ystäviämme Elisaa, Arjaa ja Sonjaa kivasta seurasta.

Maanantaina lähdimme kotimatkalle välietappina Luxemburg. Olimme yötä kylässä nimeltä Vianden, joka oli varsinainen turistirysä, mutta hyvässä mielessä. Hotellisamme oli erittäin hyvä hinta-laatu-suhde ei ko. maa muutenkaan ollut kovin kallis.

Tänään tiistaina ajoimme taas melko pitkän matkan Tanskan Billundiin (n. 850 km). Saksasta saimme hankittua pienestä elektroniikkaliikkeestä halvan kiinalaisen yleislaturin, joka suurista epäilyksistä huolimatta näyttää lataavan kameran akkua. Huomenna meillä on vuorossa lepopäivä.

Vaikka Falalla on juoksu, on matkanteko silti sujunut aika hyvin. Viikonloppuna Flaksi on ollut aika kiihkoissaan Falan perään, mutta ei esim. vinkunut tai ollut jotenkin hallitsematon. Parina viime päivänä molemmat ovat tosin syöneet aika huonosti. Toivottavasti tilanne loppuviikosta helpottaa.

Usko


Flaksi arvosteltavana

Doylen Ranskan-matka osa 4 (10.-13.6.2011)

13.6.2011

Perjantai-aamuna jätimme Monacon ja suuntasimme kohti matkamme pääkohdetta Nationale d’Elevagea, joka tällä kerralla pidettiin kylässä nimeltä Louroux Hodement. Hotellimme sijaitsi noin 70 kilometriä kyseisestä kylästä, mutta kävimme vielä matkalla hotelliin katsastamassa paikan. Se oli keskellä pientä kylää ja lehmäpeltoa kakkakasoineen.

Lauantaina-aamuna menimme hyvissä ajoin paikalle ja tapasimme Elisan, joka oli tullut Retun ja Khakin kanssa myöskin jalostustarkastukseen. Ensimmäisenä veimme Doylen mittaukseen, joka meni heti pieleen. Doyle istui mittausalustalle ja kun kepo nosti Doylen mahasta ylös, pääsi koirasta topakka murina. Tuomarit kavahtivat taaksepäin ja totesivat, että tuolle koiralle he eivät tee mitään ilman kuonokoppaa. No onnistuihan mittaus lopulta kuonokoppa päässä ja toinen silmä peitettynä, mutta mittamiehet olivat vielä sunnuntaina iltapäivänä jutellessamme varmoja, että Doyle on vaarallinen :).

Seuraavana oli vuorossa luonteen testaus, johon oli todella pitkä jono. Juuri kun vuoromme olisi tullut, alkoi puolentoista tunnin ruokatauko, joten vuoromme olikin ensimmäisenä lounaan jälkeen. Testaus alkoi laukauksilla ja ensimmäinen poispäin kävelyssä kuuluva laukaus meni aivan huomaamatta. Seuraavaa laukausta varten koiran on tarkoitus kääntyä kohti ampujaa ja pysähtyä, mutta tämä ei meinannut onnistua ollenkaan. Doyle katseli kaikkiin muihin suuntiin ja meni kepon sivulle istumaan jne., ja oikeaa asentoa haettiin pitkään. Lopulta kuitenkin onnistui ja Doyle reagoi laukaukseen ehkä hieman. Tuomari kuitenkin halusi vielä kolmannen laukauksen niin että koira oli parin metrin päässä ohjaajasta ja katsoi tuomaria. Tämä oli kaiken säätämisen jälkeen liikaa Doylelle ja se otti pari askelta taaksepäin. Niinpä laukauksesta tuli arvosanaksi 6/10. Puolustus meni hyvin (8/10), ehkä jopa parhaiten tähänastista ja luoksepäästävyys samoin (8/10). Kuitenkin yleisarvosana jäi laukauksen takia vain erittäin hyväksi eikä Doylella ollut enää mahdollisuuksia parhaaseen jalotusarvoon. Doylen tuomari oli M. Georges Dubuc ja tuomarityöskentely oli huomattavasti tarkempaa ja perusteellisempaa kuin esim. Helsingissä toukokuussa. Tämä oli nähtävissä kautta linjan kaikissa kehissä kun esim. koirille ammuuttiin useasti kolme kertaa, jotta tuomari sai varmasti selville laukaukseen reagoinnin ja että koira varmasti katsoi laukauksen aikana tuomaria. Jokaiseen koiraan käytettiin muutenkin aikaa paljon runsaammin alkaen ihan mittauksista.

Iltapäivällä kävimme vielä ulkomuodon arvostelussa ja tuomari M. Alain Thevenon kehui Doylea yleisilmeltään erittäin hyväksi koiraksi, jonka puutteita ovat liian vähäiset takakulmaukset ja liian vaaleat värimerkit. Yleisarvosana ulkomuodosta siis erittäin hyvä.

Elisalla meni kasvattini Retun (Pikkujalon Bottom Pair) kanssa paljon paremmin. Retu sai luonteesta: laukaus 8, puolustus 9 ja luoksepäästävyys 9 ja yleisarvosanaksi erinomainen. Kun vielä ulkomuodosta tuli korkein mahdollinen erinomainen+, pääsi Retu yhteisammuntaan, jonka läpäiseminen vaaditaan korkeimpaan jalostusarvoon Cotation 4 recommandé. Tämakin meni Retulta rutiinilla, ja niin oli jalostusarvo ja paikka kilpailuluokassa varmistettu. Siinä Retu ei enää pärjannyt, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Kun koiria on satoja, niin palkintosijat osuvat harvoille ja yleensä ranskalaisten kasvattajien koirille.

Taas kerran on todettava, että vaikka tunnelma on rento ja vapaa, niin täsmällisyyten tottuneelta suomalaiselta meinaa välillä mennä hermo. Tuomari voi kesken kaiken hävitä 15 minuutiksi kertomaan jotain tärkeää asiaa jollekin ja jättää koiran omistajineen niille sijoilleen odottamaan. Mikään aikataulu ei pidä eikä se näytä juuri ketään edes kiinnostavan. Kaikenkaikkiaan homma kuitenkin pyörii rutiinilla ja täytyy vaan tottua paikalliseen tapaan.

Oli kiva nähdä paikalla suomalaisia ja kiitoksia Sonjalle ja Makelle mukavasta seurasta, Pialle samoin ja Sonjalle onnea koirien hyvästä menestyksestä. Aivan erityiset kiitokset ja onnittelut Elisalle Retun hienosta menetyksestä ja että toit Retun Ranskaan viralliseen jalostustarkastuksen. Retu on B-pentueen helmi 🙂 Ranskassa näki taas paljon eri tyyppisiä koiria ja oli kiva tavata kasvattajia. It was especially nice to meet Bianca and Jeroen again, hopefully we’ll meet again in September.

Perjantaina lähdimme hotellistamme päivää suunniteltua aikaisemmin ja ajelimme Elsassiin viiniostoksille. Huomenna matka jatkuu Saksan puolelle.

Retu mitattavana

Doylen mittaus - huomaa kuonokoppa

Retu yhteisammunnassa

Retu ja mitali

Epävirallinen jalostustarkastus, Helsinki

15.5.2011

Suomen Beauceron ry järjesti jalostustarkastuksen päänäyttelyn yhteyteen. Tuomareina toimivat Ranskasta rodun erikoistuomarit Mr Chapel (mittaus),  Mr Kerfriden (luonne) ja Mme Nolle (rakenne).  Koiria oli kaikkiaan ilmoitettu 70 ja kasvateistani olivat mukana meidän Flaksin lisäksi Fala, Yoda,  Onni ja Retu. Doyle pääsi myös mukaan harjoittelemaan tulevaa Ranskassa tapahtuvaa virallista jalostustarkastusta varten, jonne lähdemme kesäkuun alussa. Pitkälti paikalla pyörivät samat ihmiset ja koirat kuin edellisenäkin päivänä näyttelyssä.

Jalostustarkastuksessa koirasta mitataan säkäkorkeus, pituus ja rintakehän ympärysmitta sekä päästä kuononselkä, kallon pituus ja kallon leveys. Näin saadaan selville tärkeät mittasuhteet, jotka on mainittu rotumääritelmässä.

Seuraavaksi mennään luonnetestiosioon, jossa katsotaan koiran suhtautuminen laukaukseen, uhkaan kepillä ja palautuminen/ luoksepäästävyys edellisten jälkeen. Laukauksesssa tuomari toivoo koiralta reaktiota ja sen jälkeen välitöntä palautumista. Siis sillä, että koira ei reagoi ollenkaan (kuuro), saa arvosanaksi vain 8.

Lopuksi mennään vielä rakenneosioon, jossa koirasta katsotaan kohta kohdalta ulkomuoto. Suomessa kilpailuluokaan pääsi kokonaisarvosanoilla EXC ja EXC+, ja molemmilla arvosanoilla kilpailtiin vielä omissa luokissaan.

Olimme Flaksin ja Falan kanssa käyneet mittauksessa ja luonnetestiosissa jo edellisenä iltana. Kumpikin koira koki kepillä uhan leikkinä, eivätkä lähteneet kunnolla puolustamaan. Arvosanaksi siis molemmille puolustuksesta 6 (maks. 10). Tuomari piti molempia koiria oikein lupaavana ja sanoi, että näin nuoret koirat eivät vielä ole valmiita puolustamaan.. Rakenteesta Flaksi sai TB (=erittäin hyvä) ja Fala EXC.

Onni oli heti aamulla aikaisin luonneosiokehässä, emmekä ehtineet itse nähdä suoritusta. Onnilla meni kuitenkin parhaiten eli se sai kaikista osa-alueista 8 ja yleisarvosanaksi luonteesta EXC. Tuomari oli kehunut erityisesti Onnia. Ulkomuoto jäi “vain” erittäin hyväksi ja Onni ei enää päässyt kilpailuluokkaan.

Yodan omistaja ei itse päässyt tapahtumapaikalle, joten me esitimme Yodan. Luonneosiossa Yoda suhtautui paukkuun parhaiten eli sai siitä 9, mutta puolustus meni nytkin hieman leikiksi. Siitä siis vain 6. Ulkomuodossa kävi samoin kuin veljilleen ja Yoda sai lähteä kotiin.

Retu oli taas kasvateistani tähtimalli ja sai luonnetestiosiosta 9 kaikista osa-alueista ja ulkomuodosta EXC+ eli korkeimman mahdollisen. Kilpailuluokassa Retu oli urosten 4.

Kasvattien jälkeen oli Doylen vuoro. Doyle kohotti päätään laukauksen kuultuaan ja puolustikin melko pontevasti. Palautuminen ja luoksepäästävyys oli sekin hyvä. Ulkomuodosta Doylelle tuli EXC ja jatkopaikka kilpailuluokkaan.

Tulokset:

Luonneosio järjestyksessä ampuminen – uhka – luoksepäästävyys/käyttäytyminen ja maksipisteet 10.

Fala (Pikkujalon Flush) 8- 6-8 ulkomuoto EXC

Flaksi (Pikkujalon Flat Call) 8-6-8 ulkomuoto TB

Onni (Pikkujalon Flop) 8-8-8 ulkomuoto TB

Yoda (Pikkujalon Flip) 9-6-8 ulkomuoto TB

Retu (Pikkujalon Bottom Pair) 9-9-9 ulkomuoto EXC+

Doyle (Tomeran Doyle) 9-8-9 ulkomuoto EXC

Kiitos jälleen kerran kasvattien omistajille ja kaikille meitä avustaneille. Tunnelma tilaisuudessa oli kiva ja rento ja mielestäni kaikkia kannustava.

Fala ihmettelee mittakeppiä

Fala voitti oman luokkansa EXC-arvoiset

Flaksi ymmällään uhasta

Onni ulkomuodon katselmuksessa

Yoda rohkeana

Retu voitti luokkansa

Doyle puolustaa isäntäänsä

Doyle poseeraa ulkomuoto-osiossa

Beaucenpaimenkoirien Jalostustapahtuma Kirkkonummella

6.9.2009

Eilinen päivä sai tänään jatkoa kun reilut viisikymmentä koiraa osallistui beauceronien jalostustapahtumaan Ranskan malliin. Siinähän koirat mitataan, luonnetta testataan (laukaus, puolustus, luoksepäästävyys) ja koirat saavat rakennearvostelun. Jos kaikista osioista sai yhteensä ERI tai ERI+, niin pääsi vielä kilpailuluokkaan (säännöt hieman poikkesivat Ranskan säännöistä, joissa ulkomuodosta on saatava ERI+ ja luonteesta ERI päästäkseen kilpailuluokkaan).

Olimme ilmoittaneet vain Doylen, koska Biittihän kävi jo virallisessa jalostustarkastuksessa toukokuussa Ranskassa, eikä täällä Suomessa olisi enää saatu mitään lisäarvoa Biitin tapauksessa. Kasvateistani oli mukana sama kööri kuin erkkarissakin eli Riemu, Butte ja Retu.

Meidän osalta tarkastus alkoi Doylen mittauksella ja mittaaja Didier Chovaux sai korkeudeksi huimat 69 cm. Me itse olemme pitäneet Doylea pienenä uroksena, ja luultavasti mittaajalle tapahtui pieni mittavirhe parilla sentillä ylöspäin. Doylen mittasuhteet olivat melko kohdillaan.

Mittausten jälkeen oli vuorossa luonteen testaus (testaajana Guy Bonnefoy) ja siitä Doyle selvisi hyvin saaden laukauspelottomuudesta 9, luoksepäästävyydestä 8 ja puolustuksesta 8 (kaikissa maksimi 10). Laukaukset ammuttiin 9-millisellä starttipistoolilla ja kehän sijoittaminen aivan hallin viereen lisäsi vielä laukauksen äänivoimaa. Luonteesta tuli siis arvosanaksi ERI.

Lopuksi oli rakenteen arviointi ja siinä oli tuomarina jo eiliseltä tutuksi tullut Madame Jeannine Anjoran. Doyle sai yhteisarvosanaksi ERI ja moitittavaa löytyi kulmauksista ja hännän pitämisestä liian korkealla. Doyle selvisi siis kilpailuluokkaan ja sijoittui nuorten luokassa neljänneksi.

Kasvateistani tänään parhaiten meni Butella, joka sai luonteesta ERI ja ulkomuodosta ERI+. Luokassaan Butte sijoitui toiseksi ja paras narttu -kilpailussa kolmanneksi. Ei ollenkaan hullummin. Kaikkiaan koko tapahtumassa sai ERI+ arvosanan vain kuusi koiraa, joten näiden joukkoon pääseminen oli hyvä suoritus. Jos tarkastus olisi ollut virallinen, olisi Buten jalostusarvosana ollut korkein mahdollinen ilman jälkeläisarvostelua eli Cotation 4 – Rekommandé.

Retulla oli tänään pientä ongelmaa laukauksen kanssa, mutta toisaalta se suhtautui uhkaan todella pelottomasti, mutta ei puolustanut. Retu ei selvästi pitänyt uhkaa minään, koska se rohkeasti tuijotti suoraa tuomariin Elisan edessä. Mielestäni tuomari olisi voinut haastaa Retua hieman enemmän, koska Retu ei selkeästi ollut uhasta ollenkaan huolissaan. Luoksepäästävyys oli OK. Ulkomuodosta suhteutettuna luonteeseen tuli ERI ja Retu sijoittui luokassaan toiseksi. Tuomarin mukaan laukauspelottomuus oli ratkaiseva seikka ERI ja ERI+ välillä valittaessa.

Riemu käyttäytyi luonteen testauksessa hieman toisin kuin Sonja ounasteli. Riemullakin oli laukauksen kanssa pientä ongelmaa, vaikka juuri ennen kehään menoa Riemu oli kulman takana kuunnellut paukkuja ilman minkäänlaista reagointia. Uhkaa Riemu hieman väisti, mutta oli avoin testaajalle uhkan jälkeen. Ulkomuodosta suhteutettuna luonteeseen tuli Riemulle myös ERI. Luokkansa paras kilpailussa oli täpärällä, ettei Riemu ollut neljäs, mutta tuomari valitsi kuitenkin lopuksi toisen koiran neljänneksi. Riemu oli siis luokassaan epävirallinen viides.

Kaikenkaikkiaan tämä jalostustarkastus ranskalaiseen malliin sisälsi kummallisia yllätyksiä, joista viimeinen oli kasvattajakilpailu. Näyttelyistämme poiketen kasvattajaluokkaan sai osallistua 1 – 4 koiralla ja ne saivat olla samasta pentueesta. Tuomari ei juuri vilkuillut koiria, vaan laski vain yhteen koirien saamat pisteet sijoitusten mukaan ja sillä tuloksella Pikkujalon kennel oli kolmas vaikka mukana oli vain kolme koiraa. Kiva päätös päivään.

Hieman jäimme ihmettelemään luonneosiossa tuomarin erilaista testiä eri koirille. Toisista koirista esim. puolustusta yritettiin saada esille paljon enemmän kuin toisista ja monenkaan koiran kohdalla sitä ei juurikaan yritetty. Tietysti se on koiralle ystävällisempää näin, mutta osa koirista olisi tarvinnut paljon enemmän haastetta. Kiitos kasvattieni omistajille, kun jaksoitte tuoda koiranne kahtena päivänä (tässä meni koko viikonloppu). Erityisonnittelut vielä kerran komealle Retulle erikoisnäyttelyn VSP-tuloksesta ja Butelle jalostustarkastuksen PN3-sijoituksesta. Eikä huonosti mennyt Riemullakaan, joka putoavasta karvasta huolimatta sai molempina päivinä ERIn. Kyllä olitte kaikki hienoa porukkaa.

Doylea mitataan

Doyle luonteen arvioinnissa

Doyle luonteen arvioinnissa

Doylen hampaiden tarkastus

Matkalla Nationale d’Elevageen osa 2

31.5.2009

28.5.2009 Edelleen Bretagnessa

Aloitimme päivän ajelemalla Fougeresiin, jossa ovat Euroopan suurimman keskiaikaisen linnan rauniot. Linnasta ovat säilyneet muurit ja tornit ja alueesta sai melko hyvän kuvan, miltä linna oli aikoinaan näyttänyt. Sieltä jatkoimme noin 20 hehtaarin suuruseen kukkapuutarhaan, mutta valitettavasti se oli keskipäivällä suljettu.

Linna Fougereresin linnan rauniot

Lähdimme sieltä taas rannikolle ja eräässä pienessä kylässä söimme loistavan lounaan, joka sisälsi simpukoita ja jälkiruoaksi crepsejä Normandian mallin. Uskomattoman hyvää.

Lounaan jälkeen ulkoilutimme Biittiä taas rantahietikolla ja heittelimme edellisten päivien malliin frisbietä. Biitin ruokailu oli taas suuri ongelma kun aamulla ei maistunut enää jauhelihakaan. Biitti on laihtunut mielestäni ihan liikaa viikonlopun jalostustarkastusta ajatellen. Ostimme tänään karjalanpaistilihojen kaltaista lihaa ja runsasrasvaista ranskankermaa ja ne molemmat upposivat. Biitin ruokahaluun vaikuttaa ensinnäkin se, että ei ole kupilla kilpailua, kuten kotona, mutta ehkä myös hermostuminen tästä matkustamisesta ja ennenkaikkea se että liikunta jää normaalia paljon vähemmälle.

29.5.2009 Siirtyminen La Souterraineen

Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajelemaan halki Ranskan maaseutukylien kohden jalostustarkastuspaikaa La Souterrainea. Tiet olivat uskomattoman suoria ja tylsiä, mutta hyvissä ajoin iltapäivällä olimme n. 10 km La Souterrainen eteläpuolella St-Etienne-de-Fursacin kylässä hotellissamme ”Hotel Nougier”. Edelliseen hotelliin verraten huoneet ovat todella pieniä, mutta toisalta kun edellisessä ei ollut ravontolaa ollenkaan, niin tässä hotelissa on Michelinin -ei nyt aivan tähdittämä- mutta suosittelema ravintola. Kävimme illalla syömässä ja Biitti oli taas mukana ravintolassa tervetulleena. Joskus panee ihmettelemään, miten keskellä maaseutua voi olla tämän tasoisia ravintoloita. Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että kun menimme ravintolaan, alkoi soida Silja Linen tunnusmusiikki. Se tuntui jotenkin oudolta.

30.5.2009 Nationale d’Elevage 1. päivä

Lähdime aamulla ajoissa jalostustarkastuspaikalle hieman jännittyneinä, että mites tässä ranskaa osaamattomina selvitään. Ihan ensiksi näyttelypaikalle saavuttuamme saimme kirjekuoret omalla nimellä. Kuoren sisällä oli katalogi ja jalostustarkastuksen kaavake, josta selvisi kehäjärjestys ja tuomarit. Meillä ensimmäiseksi oli mittaukset, sitten luonteen tarkastus ja lopuksi ulkomuodon tarkastus. Aikaa tähän kaikkeen oli puolitoista päivää (sunnuntaihin keskipäivään), joten mihinkään ei tarvinnut kiirehtiä.

Menimme heti mittauksiin, jossa selvisi, että liki kahden vuoden takaiseen epävirallisen jalostustarkastukseen Suomessa Biitti oli kasvanut pituutta 2 cm, kuono oli lyhentynyt sentillä (!? – ehkä juossut seinään ;-D) ja rintakehän ympärys kasvanut 4 cm.

Mittaus Biitti mitattavana

Seuraavaksi meillä oli vuorossa luonteen tarkastus. Ranskalainen tuttavamme Claudine Pujo oli varoittanut meitä menemästä luonteen mittaukseen liian pian, vaan vasta sitten kun koira on tottunut hulinaan. Menimme mittaukseen vasta lounastauon jälkeen ja Biitti sai kaikista osa-alueista (luoksepäästävyys, puolustus, laukausvarmuus) 8/10 ja siis Excelentin. Puolustus oli meille etukäteen melko lailla täysi arvoitus ja olimme todella tyytyväisiä Biitin puolustushalusta ja rohkeudesta. Myös laukausvarmuus arvelutti hieman, mutta siitäkin Biitti selvisi hienosti.

Luonteen tarkastus Biitti puolustaa

Lopuksi menimme ulkonäön arvosteluun ja siinä Biitti harmiksemme sai ”vain” erittäin hyvän. Virheet olivat kyllä jo tiedossamme eli vajaat takakulmaukset, josta johtuu selkälinjan nousu takaselässä, liian vähäiset värimerkit päässä, hieman loiva otsapenger ja myös hieman liian pehmeä karva. Biitin osalta suoritus loppui tähän. Jalostustarkastuksessa ulkomuodosta Excellent Plus ja luonteesta Excellent saaneet koirat jatkavat ensin yhteisammuntaan ja sieltä selvinneet vielä kilpailuluokkaan, joka vastaa meidän normaalia näyttelyä. Sinne asti emme siis päässeet.

Olimme kuitenkin todella tyytyväisiä Biitin suoritukseen ja varsinkin luonnetestin tulokseen. Jos se jossain piti tyssätä, niin parempi näin päin, että luonne on hyvä, mutta ulkonössä on pieniä puutteita. Biitin tulos luonne excellent ja ulkonnäkö TB (Tres bien) riittäisi arvoon Cotation 2, jos lonkkakuvat olisi lähetetty ja todettu vähintään B:ksi Ranskassa. Emme kuitenkaan tässä tapauksssa vaivautune niitä lähettämään.

Tuomareina toimivat:
Mittaukset: Lionnel Favey-Blackmore ja Francis Gross
Luonne: Franck Gothiere
Ulkomuoto: Katerine Couteau

31.5.2009 Nationale d’Elevage 2. päivä

Tänään menimme siis tapahtumaan turisteina kun Biitin osuus oli ohi. Katselimme lähinnä Ringiä ja Biitti otti myös tuntumaa lajiin aitauksen vieressä. Alussa Biitti vähän reagoi tapahtumiin, mutta pian uni vei voiton.

Ring kolmosluokan Ring-suoritus (esteen korkeus 230 cm)

NE on siis Ranskan suurin vuosittainen beauceronien tapahtuma ja vain sieltä voi saada tuon halutun tuloksen Cotation 4. Se on ennenkaikkea jalostustarkastus ja -katselmus, mutta myös paljon muuta. Samassa tapahtumassa on kilpailua Agilityssa ja Tokossa, joskus myös paimennuksessa (tällä kerralla ei), voi suorittaa paimennustaipumuskokeen (CANT) tai eräänlaisen käyttäytymiskokeen (CSAU) ja varmaan meikälaisittäin mielenkiintoisinta on seurata RINGiä. Beauceroneja tapahtumassa on kaikki lajit huomioiden on 700 – 800. Muistan kun ensi kerran olimme tapahtumassa, eikä oikein ollut käsitystä, mitä kaikkea tapahtuu tai miten edes jalostustarkastus tapahtuu, niin pää meinasi mennä pyörälle. Alue oli valtavan laaja, eikä kaikkia lajeja pystynyt seuraamaan kunnolla. Vielä nytkin, kun tietää, mitä kaikkea tapahtuu ja miksi, niin edelleen tapahtuman suuruus ja koiren määrä tekee vaikutuksen. Tämä on jotenkin niin ainutlaatuinen tilaisuus nähdä erilaisia ja tyyppisiä koiria. Tlaisuuden tunnelma on muutenkin ainutlaatuinen. Kaikki on kiireetöntä, koirat käyttäytyvät uskomattoman hyvin, päivällä pidetään puolentoistatunnin lounastauko, tarjolla on ruokaa ja viiniä edulliseen hintaan, ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita ja ennenkaikkea kasvattajilla on tilauisuus luoda kontakteja toisiin kasvattajiin niin Ranskasta kuin muualtakin Euroopasta. Tilaisuus on myös erittäin hyvin järjestetty ja kaikki sujuu uskomattoman kivuttomasti (tosin ranskalaisittain hieman epätäsmällisesti).

Ruoka Kaksi kertaa kuuden euron lounas ranskalaisittain

Suomea edusti ainoana koirana tällä kerralla Biitti, mutta paikalla oli toki muitakin suomalaisia lisäksemme. Panin merkille, että harlekiineja oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Vanhoja suuria kasvattajia oli poistunut ja toisaalta tietysti uusia tullut tilalle.

Kun olen nyt käynyt tapahtumassa sekä turistina että koiran kanssa, niin onhan tämä näin paljon jännittävämpää. Tämä ei varmasti jää meidän viimeiseksi reissuksi tähän tapahtumaan ja toivottavasti meillä on jatkossakin koiria, joita tänne kannattaa tuoda. Näkisin myös mielelläni jonkun muunkin kasvattini Ranskassa jalostustarkastuksessa ja suosittelen matkaa tänne kaikille rodustamme kiinnostuneille.

Yleiskuva

Matkalla Nationale d’Elevageen osa 1

27.5.2009

22.-23.5.2009 Lähtö Biitin kanssa Eurooppaan

Lähdimme illalla Biitti mukana kohden Turkua Euroopan turneelle. Matkareitti oli Turun kautta Tukholmaan ja sieltä edelleen Saksaan, koska tämä reitti on halvin, nopein ja ennenkaikkea koiran kannalta mukavin. Kun koiran ulkoiluttaa ennen lautalle menoa, se selviää hyvin Tukholmaan, koska laiva on siellä jo kuudelta aamulla.

Laivalla Biitti käyttäytyi oikein mallikkaasti paitsi että kun sai luvan tulla sänkyyn, valtasi tuotapikaa koko sängyn itselleen.

Aamulla olimme siis kukonlaulun aikaan Tukholmassa ja ajelimme läpi tyhjän kaupungin ja Tukholman ulkopuolella Biitti pääsi vessaan. Paria pientä pysähdystä lukuunottamatta ajoimme Rödbyn lautalle, jossa söimme luppoaikana lounaan. Matka jatkui Saksan puolella Oldenburgiin asti, jossa yövyimme hotelli Bevariassa. Täällä oli paljon koiria ja hotelli oli ystävällisesti tehnyt kartat paikoista, joissa koiria voi ulkoiluttaa. Menimme illalla vielä lähiravintolaan päivälliselle. Biitti jäi huoneeseen, mutta olisi hyvin voitu ottaa mukaankin, koska naapuripöydässäkin oli koira mukana. Päivällisestä voi mainita sen verran, että annokset olivat aivan tajuttoman suuria. Ruoka oli toki maukasta, mutta silti emme pystyneet syömään kuin pienen osan annoksista.

Biitti pissatauolla Vätternin kohdalla Ruotsissa

24.5.2009 Oldenburgin kansainvälinen näyttely

Olimme ilmoittaneet Biitin Oldenburgin kansainväliseen näyttelyyn, jossa käytännöt poikkesivat hieman meillä totutusta. Ensinnäkin kaikki koirat otetiin sisään välillä 7.00 – 9.00, eikä etukäteen kerrottu kehäaikaa. Menimme hyvissä ajoin kahdeksan pintaan näyttelypaikalle ja sisäänmeno sekä koirien tarkastus sujui odotettua nopeammin. Kehässä järjestys oli kuten olimme vähän ounastelleetkin, eli tuomarikohtaisesti rodut aakkosjärjestyksessä. Numerot sai kehäsihteeriltä ennen kehän alkua ja yllätys yllätys, kehä alkoi minuutilleen klo 9.00. Meillä totutusta poiketen koirat eivät saaneet mitään nauhoja, joten kehiä oli vähän hankala seurata. Kun rotu tuli valmiiksi, tulokset kirjattiin flappitaululle.

Tulostaulu; Biitin tulos alimmaisena

Biitin kilpakummapneina oli Hollannista uros ja narttu, molemmat valioluokassa. Kyseinen kasvattaja saapui vähän myöhässä kun kehät olivat jo alkaneet ja komensi koiransa mahan kehän viereen ja lähti hakemaan numeroitaan. Kun kyseinen kasvattaja esitti koiransa, niin toinen oli komennettu maahan ja toista hän esitti. Koirat olivat uskomattoman tottelevaisia ja hyvähermoisia. Biitti sai tuomarilta excellentin, mutta hävisi toiselle nartulle ja oli siis PN2 ja sai Vara-CACIBin. Emme jääneet odottamaan arvostelulomaketta, jonka olisi saanut vasta klo 15.00 jälkeen, vaan pyysimme kyseistä hollantilaiskasvattajaa tuomaan arvostelun NE:hen, johon hänkin on tulossa peräti viiden koiransa kanssa.

Kilpakumppanit kauniisti käskyn alla

Näyttelystä lähdimme ajelemaan kohti Belgiaa ja olimme varannet huoneen Crupetin kylästä hotellista nimeltä ”Le Moulin des Ramiers”, joka on rakennettu vanhaan 1700-luvun myllyyn. Iltapäivällä kävelimme viehättävässä kylässä ja Biittikin kävi kahdessa ravintolassa sisällä. Ulkona oli todella helteistä eli 27 astetta.

Numerolaput saatiin kehäsihteeriltä

25.5.2009 Belgiassa

Meillä oli vuorossa lepopäivä ja ajelimme Belgian maaseudulla pikkukylissä. Vaikka olen tehnyt eräitäkin autoreissuja Eurooppan, niin Belgiaan en ole pysähtynyt koskaan. Kylät olivat kauniita ja idyllisiä. Joka puolella oli lehmiä (varsinkin ”muskelikarjaa”, joka on erittäin lihaksikkaaksi jalostettu lihakarjarotu valtavine takakankkuineen) ja lampaita ulkona ja talot olivat pihoineen todella kauniita. Kun päivällä pusähdyimme lounaalle, oli ulkona 29 asteen pakahduttava helle. Iltapäivällä kohden hotellia ajeltuamme nousi melkoinen ukonilma, joka ei kylläkään paljonkaan laskenut lämpötilaa. Illalla leikimme Biitin kanssa hotellin nurmikolla frisbeen kanssa

Hotellimme Belgiassa

26.5.2009 Bretagneen

Aamulla pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme kohden Ranskaa. Ilma kylmeni kylmenemistään ja Pohjois-Ranskassa oli enää 11 astetta ja valtavan kova tuuli. Illansuussa pääsimme viehättävään linnahotelliimme ”Chateau des Tesnieres”, joka on keskellä hyvin hoidettua laajaa puistoa lähellä Rennesin kaupunkia. Hotelli on pieni eli sisältää vain 5 vierashuonetta, mutta huoneet ovat suuria ja moderniksi sisustettuja. Todella miellyttävä hotelli.

Hotellimme Bretagnessa

Biitin kanssa on tullut ruokailuongelma. Biitti ei oikein halua syödä mitään nyt kun ei ole kupilla kilpailua kuten kotona ja en oikein haluaisi sen kovasti laihtuvan ensi viikonloppuun. Ostimme kaupasta reilusti rasvaista juustoa ja jauhelihaa ja iltaruoka meni alas lisukkeiden voimalla. Normaalisti en välitä, jos aikuinen koira on muutaman päivän syömättä, mutta nyt tosiaan olisi hyvä, jos ei laihtuisi. Viikon päästä saa sitten olla minun puolestani syömättä vaikka kotiin asti. Kotona ruoka taas varmasti maistuu kavereiden keskellä.

Biitti on matkan aikana oppinut huonoille tavoille

27.5.2009 Ajelulla Bretagnessa

Koska meillä oli jälleen luppopäivä, ajelimme Bretagnen rannikkoseudulla ja kylissä. Rannalla oli laskuvesi ja koska vuorovesi-ilmiö on täällä voimakas, hiekkarantaa oli paljaana silmän kantamattomiin. Me käytimme Biitin kanssa tilanteen hyväksemme ja lenkkeilimme ja leikimme rannalla. Illalla Biitti oli taas lopen uupunut kaikista päivän koettelemuksista.

Frisbeen noutoa rannalla