Viime vuoden sattumat

Lähes vuosi on kulunut edellisestä päivityksestä. Monta kertaa on pitänyt kirjoitella, mutta aikeeksi on jäänyt. Jos nyt kuitenkin lyötäisiin vuosi 2016 kasaan.

Koirien terveys on ollut aika hyvä. Biitillä oli heti alkuvuodesta ihon kutinaa, joka hoitui kortisonikuurilla eikä kutina ole uusiutunut. Flaksilla oli alkuvuodesta niskakipua, eikä sekään ole uusiutunut. Flaksin selkäkuvat olivat kaikilta osin priimaa, joka on hyvä tulos kuusivuotiaalta koiralta.

Hitin lonkat kuvattiin uudelleen ja samalla kuvattiin selän spondyloosi. Lonkat lausuttiin kennelliitossa B/B ja selkä on täysin terve. Hit on muutenkin ollut erittäin terve koira. Jalostuskäyttöä ajatellen on turhauttavaa, että koira on terve ja ainakin minun silmääni todella kaunis, mutta jonka luonne ei aivan riitä jalostuskoiralle. Hieman lisää olisi tarvittu rohkeutta ja saalisviettiä, mutta toisaalta Hit on ollut helpoin kotikoira ikinä.

Doylella ei ole ollut eläinlääkärikäyntejä koko vuonna.

Harrastuspuolella Hit on ollut ainoa harjoitellut koira ja sen kanssa kävin paimentamassa säännöllisesti koko vuoden. Tavoitteena oli saada tulos ykkösluokasta, mutta haaveeksi jäi. Radat kyllä pääosin ajettiin läpi, mutta tehtävien suoritus ei onnistunut tuomarin haluamalla tavalla. Tästä johtuen tuli niin paljon pistemenetyksiä, että suoritetut radat eivät riittäneet tulokseen. Toisena lajina sivussa harjoiteltiin erikoisjälkeä. Syksyllä Hit oli ilmoitettu yhdistyksen omaan erikoisjälkikokeeseen, mutta harmittavasti koe jouduttiin lumen takia perumaan. Hit sai kuitenkin hyväksytyn tuloksen käyttäytymiskokeesta toukokuussa ja tuloksena koulutustunnus BH.

Hit käyttäytymiskokeessa toukokuussa -16.

Lokakuussa Hit myös osallistui uudelleen luonnetestiin. Pisteitä saatiin kasaan huimat 60 eli tulosta ei hyväksytty. Tuomari näki jossain osa-alueissa eroja edelliseen yritykseen eli nyt Hit sai korkeimmat pisteet terävyydestä ja puolustushalusta (+3) ja samoin hermorakenteesta tuli normaali +1, mutta koiran kovuus valitettavasti tämän tuomarin mielestä oli pehmeä -2 kun edellinen tuomari piti koiraa vain hieman pehmeänä +1. Näin ei pisteitä saatu riittävästi kasaan. Luonnetestiä ei saa enää uusia, joten käytännössä se merkitsee, että Hit ei voi valioitua muotovalioksi paimennuksesta, jossa tarvitaan paimennustuloksen lisäksi hyväksytty luonnetestitulos. Sinänsä ironista, että alunperin luonnetestitulos haluttiin lisättäväksi paukkuarkuuden toteamiseksi ja sen Hit selvitti ihan kunnialla molemmilla kerroilla. Se ei ole paukkuarka. Nyt on siis palattava takaisin palveluskoiralajeihin jos Hitin haluaa saada Suomen muotovalioksi. SERTit Hitillä on kasassa jo useammasta maasta edellyttäen, että se olisi Suomen muotovalio.

Kesällä Hitin kanssa tehtiin yhdistetty loma- ja näyttelyreissu Eurooppaan ja tuloksena saatiin Hitille neljäs CACIB. Tätä kirjoittaessa Hitille on haettu kansainvälistä muotovalionarvoa C.I.B ja näyttelyvalionarvoa C.I.E, mutta vahvistukset Belgiasta eivät ole vielä tulleet.

Tuleva vuonna Hitin kanssa jatketaan paimennusta, mutta ei enää niin totisesti kuin viime vuonna. Päälajiksi otetaan paimennuksen sijaan erikoisjälki. Flaksin kanssa ajettelin kokeilla vielä paimennusta, koska se nuorena osoitti hyvää paimennustaipumusta, mutta silloin sen hallinta oli minulle liian haastavaa. Jospa ikä olisi rauhoittanut koiraa. Timo suunnitteli Flaksin kanssa myös vesipelastusta. Toivotaan, että pääsisivät johonkin ryhmään. Biitti ja Doyle viettävät leppoisia eläkepäiviä.

Flaksi vesipelastusharjoituksessa

Kasvattien osalta ei ole juuri uutta kerrottavaa. Ensimmäisestä B-pentueesta lopetettiin kesällä Butte terveysongelmien takia, mutta muut minun tietojeni mukaan elävät. Toisessakaan pentueessa ei minun tietojen mukaan ole tapahtunut muutoksia. Toivotan kasvateille vielä terveitä ja onnellisia vuosia.

Viime vuonna olin Suomen Beauceron- yhdistyksen sihteeri. Olen nyt useamman vuoden ollut yhdistyksessä erilaisissa rooleissa (jäsensihteeri, rahastonhoitoja) ja kun vielä Timokin on ollut mukana aktiivisesti, on se vienyt meidän molempien aikaa monelta muualta asialta. Päätin jo kesällä, että minun osaltani tämä riittää ja annan mielelläni tilaa uusille innokkaille tekijöille rotumme ja yhdistyksen hyväksi.

Lopuksi toivotan hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille ystäville ja tutuille. Hymyillään kun tavataan.

Advertisement

Doylen terveystilanne

Doyle sairastui heinäkuussa Hitin juoksun aikoihin ja epäilynä oli heti laajentunut eturauhanen. Eläinlääkärillä diagnoosi varmistui ultralla ja virtsakokein. Samalla eläinlääkäri totesi, että koira kannattaa kastroida. En kuitenkaan halunnut toimenpidettä ennenkuin koira on parantunut tulehduksesta ja kesän kuumat ilmat ovat ohi.

Lokakuun alussa toimenpide tehtiin ja samalla otettiin kilpirauhaskokeet ja kuvattiin selkä. Näillä haluttiin varmistaa, että koiran liikkumishaluttomuus ei johdu jostain muusta kuin eturauhasesta.

Doyle on parantunut hyvin leikkauksesta, kilpirauhaskokeissa ei ollut muutoksia ja selkä oli terve.

Eilen tuli Kennelliitosta selän virallinen lausunto ja tulos oli:
Välimuotoinen lanne-ristinikama 0 (normaali)
Selän spondyloosi 0 (puhdas)
Nikamien epämuotoisuus 0 (normaali)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rotumestikset Lapualla

Tämän vuoden rotumestikset pidettiin viiden rodun rotuotteluna Lapualla. Meidän teki mieli mennä haistelemaan tunnelmia paikalle ja koska sinne asti ei viitsi ajaa turhanpäiten, vedimme taas esiin naftaliinista Doylen ja Biitin. Kummankin kanssa teimme heinä-elokuussa kevyesti pieniä harjoituksia ja palautimme mieliin maastoa ja tottista. Doylen osalta tottis oli iso kysymysmerkki, koska harjoituksissa se teki hypyt hyvin kankeasti. Maastossa sekin toimi hyvin. Biitillä sen sijaan riitti hyvin virtaa ja sille valittu laji etsintäkoe oli etukäteen ajatellen hyvinkin mahdollinen tulokseen. Biitillä oli kaksi uuttakin opeteltavaa; tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto.

Perjantaina iltapäivällä pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohden Lapuaa. Minulle koko Länsi-Suomi on aika vierasta seutua, enkä muista ikinä käyneeni esim. Lapualla. Oli siis kiva ajalla sinne ja matkan varrella katsella siistejä hoidettuja pihoja, alavia peltoja ja vauraan näköistä maaseutua. Hotelliksi valitsimme Apartmentos Simpsiönkullas, joka sijaitsi jonkinlaisen hiihtokeskuskuksen kupeessa. Koirien ulkoilutusmaastot olivat hotellin ympäristössä erinomaiset ja hotelli muutenkin uusi, siisti ja viihtyisä.

Lauantaina aamulla suunnistimme ravi- ja koiraurheilukeskukseen, joka oli tapahtuman hermokeskus. Ensimmäisenä päivänä oli lajeista vuorossa haku ja FH-jälki. Hakukoiria oli kolmosluokassa valtava määrä (rotumestaruuksien lisäksi ratkottiin myös piirimestaruus) ja ne lähtivät ensin maastoon. Ykkös- ja kakkosluokka jäivät tottelevaisuuteen. Doylen tottis meni aika lailla täydellisen pieleen. Hypyissä se ei lähtenyt paikaltaan olleenkaan eikä myöskään eteenmenossa. Tuomari olisi halutessaan voinut keskeyttää suorituksen, mutta antoi meidän kuitenkin jatkaa loppuun. Pisteitä tuli huimat 44. Päätimme heti, että maastoon ei enää lähdetä kiusaamaan koiraa eikä tuomaria (tuomarilla maastossa etukäteen 18 koiraa, joista ylivoimaisesti suurin osa oli kolmosluokkalaisia).

Kaikenkaikkiaan ensimmäisen päivän järjestelyt hieman ontuivat juuri hakukokeen suuren kolmosluokan takia. Aamulla oli kisakeskuksessa muutaman koiran tottis ja sitten moneen tuntiin ei tapahtunut mitään ennenkuin koirat tulivat maastosta. Koska päivällä oli tyhjää aikaa, me lähdimme maakuntamatkailulle ja ajelimme ilman sen suurenpaa päämäärää Lappajärvelle. Siellä söimme ja kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Ilman kiirettä palasimme takaisin ja silloin olivat sopivasti alkamassa kolmosluokan hakukoirien tottikset. Beusseja oli kolmosluokassa kolme ja ne jakoivat mestaruussijoitukset. Voiton ja rotumestaruuden vei Avataran Brittany hienolla ykköstuloksella, joka oli upea saavutus arvokilpailussa ja haastavalla kelillä. Onnittelut Mari ja Tero hienosta koirasta ja onnistuneesta koulutuksesta.

Sunnuntaina oli lajeista vuorossa etsintäkoe ja jälki. Biitti osallistui etsintäkokeeseen ja se alkoi maastolla. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki, joka alokasluokassa etukäteen ajatellen olisi pitänyt olla Biitille helppo. Biitti lähti janalle reippaasti, mutta otti takajäljen. Tuomari komensi takaisin janalle ja siitä Biitti tuli epävarmaksi ja lähti huonosti ja sen lisäksi kiersi puun niin että liina jäi jumiin. Tästä selvittiin, mutta koira jäljesti melko korkella nenällä ja haahuillen, jonka seurauksena neljästä kepistä löytyi vain kaksi. Maasto oli hyvin mättäistä, ja kasvusto korkeaa, joten itse keppejä ei voinut nähdä. Pisteitä yhteensä vain 36 (maks.60).

Seuraavana oli vuorossa tarkkuusetsintä, jossa Biitti toimi hyvin ja määrätietoisesti. Esine oli kevyesti peitetty hylsy ja Biitti löysi sen noin 5 sekunnissa. Esine putosi ilmaisussa kerran, josta seurasi yhden pisteen alennus eli tulos oli 19 pistettä.

Tästä jatkettiin hakuun. Ensimmäisestä etukulmasta löytyi heti yksi maalimies ja sen ilmaisusta tuli täydet pisteet. Sitten jatkettiin ilman löytöjä. Koira työskenteli, joskin hieman haluttomasti. Toista maalimiestä emme nostaneet määräajassa. Se olisi ollut takalinjalla vasemmalla puolella noin parissakymmenessä metrissä. Koira merkkaasi sen noin puolessa välissä, mutten en silloin antanut sen mennä, koska olin lähettämässä sitä oikealle. Tosi paha moka minulta. Toista kertaa se ei enää saanut hajua ja loppumetrellä se oli jo tosi väsynyt. Lisäksi pistotin sitä itsepintaisesti oikealle, tuulettomalle puolelle, koska kuvittelin maalimiehen olevan siellä. Pisteitä 36.

Haun jälkeen meillä ei enää ollut mahdollisuutta tulokseen, mutta menin vielä pudotetun esineen etsintään. Siinä Biitti ei enää jaksanut innostua eikä lähtenyt noutamaan esinettä. Keskeytin kilpailun, koska en halunnut rasittaa vanhaa koiraa enää turhantakia enempää. Olin kuitenkin tyytyväinen varsinkin hakuun, jossa koira työskenteli aika hyvin eikä sortunut valeilmaisuihin. Keli oli tosi raskas ja esim. jälkikoirista vain yksi koira sai tuloksen. Etsintäkoe on todella mielenkiintoinen ja vaativa laji ja vähän helpommalla kelillä Biitillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulokseen. Koska etsintäkoiria oli vain kolme, suoritukset seurasivat toisiaan ripeään tahtiin ja esim. haun jälkeinen pudotetun etsintä oli helteen takia ihan liian pian, jotta Biitti olisi ehtinyt palautua.

Toinen kilpailupäivä oli paljon lyhyempi ja pääsimme hyvissä ajoin palkintojen jaon jälkeen kotimatkalle. Rotumestaruuksien osalta ylivoimaisina kilpailivat briardit ja beussit, joista edellä mainittu rotu voitti mestaruuden kahdella pisteellä. Kauas taakse jäivät valkoiset paimenet, mudit ja bouvierit. Kiva viikonloppu ja muuten kivat ilmat paitsi että suorittajille hyvin vaativat (kuuma, kuiva ja lähes täysin tuuleton). Beusseja olisi toivonut olevan paikalla enemmän, koska nyt oli vain 7 kilpailevaa beussia. Kiitos hyvistä järjestelyistä Lapuan Koiraharrastajat ry:lle ja mukavasta seurasta varsinkin beussi-ihmisille 🙂

Toisenlainen joulu

Tänä vuonna päätimme pitää jouluviikon lomaa ja lähteä varmaan lumiseen talveen. Kohteeksi valitsimme Kuusamon Rukan, joka on riittävän pohjoisessa, jotta lunta varmasti riittää. Lähdimme koko porukalla eli siis kaikki koirat olivat mukana. Lunta Kuusamossa olikin mukavasti, mutta pakkanen kiristyi jo parin päivän oleskelun jälkeen sellaisiin lukemiin, että ulkona oleminen pidempiä aikoja oli meille haastavaa.

Tilanteen teki haastavaksi myös se, että Hitin juoksu alkoi viikkoa ennen matkalle lähtöä. Käytännössä urokset ja Hit oli lähes koko ajan erotettava toisistaan. No onneksi tämä sujui aika hyvin, koska mökkimme oli suuri. Sen sijaan ulkoilutus oli hankalaa kun koiria ei ulkona voinut missään pitää vapaana. Ajelimme useampana päivänä Kuusamoon koirapuistoon, joka oli suuri ja mukava puisto. Vain yhtenä päivänä siellä oli vieras nuori narttu omiemme lisäksi.

Olin hankkinut uudet sukset ja onneksi pääsin niitäkin pakkasesta huolimatta kokeilemaan. Hyvin luostivat. Sisällä mökissä oli ihanan lämmintä, takka veti hyvin ja paikallisista ravintoloista sai hyvää ruokaa. Loppuajan lähinnä luimme kirjoja ja lepäilimme. Lähtöpäivänä mittari näytti -28 astetta.

Oli vaiheeksi kiva viettää joulua, jossa ei itse tarvinnut stressata jouluruokien ja siivoomisien kanssa, vaikka kivaahan se joulun valmistelukin toisaalta on. Ehkä ensi vuonna sama homma uudelleen 🙂

Sininen hetki auringonlaskun aikaan

Takkatulen lämmössä

Tykkylunta Rukan huipulla

Biitti ja Hit Kuusamon koirapuistossa

Hit nauttii lumesta

Joulutunnelmaa

Lomailua mökillä Hankasalmella

Tällä kerralla olemme lomalla Hankasalmella. Mökki on pieni, mutta muuten aivan oivallinen koirien kanssa lomailuun. Tänne johtaa puolentoista kilometrin oma pieni tie, eikä naapureita ole lähellä. Mukavan näköistä metsää on ympärillä ja kohtuullinen ranta.

Meillä ei tällä lomalla ollut alunperinkään tarkoitus tehdä mitään erityistä edes koirien kanssa, vaan pelkästään olla ja nauttia lomasta. Koska ilmat ovat olleet hirvittävän kuumat, ei mitään ei ole edes pystynyt tekemään. Mökki on pieni ja näillä ilmoilla valtavan kuuma, mutta sisällä onkin käyty vain lähinnä nukkumassa. Muuten päivät on sujuneet uiden, nukkuen, lukien kirjoja ja grillaten. Ei mitään paineita, pelkästään nautiskelua lomasta.

Eilen jouduimme Doylen kanssa tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriin kun sillä alkoi kaula märkiä. Hotspot oli tullut uimisesta. Vaikea koiria on pitää pois vedestä näillä helteillä. Hit on oppinut uimaan kunnolla ja se on koiristamme ainoa, joka nauttii omatoimisesta uimisesta eli tekee lenkkejä itsekseen rauhallisesti uiden. Muiden kanssa täytyy olla vedessä mukana eli heitellä damia tms.

Helteiden lisäksi on ollut useampi ukkonen, mutta nekään eivät ole tuoneet helpotusta kuumuuteen. Huomenna palaamme kotiin.

Flaksi edellä ja Hit perässä. Kovia uimareita molemmat.

Rentoa meininkiä

Doylen hotspot

Koko poppoo möksän portailla

Koirapoika sairastaa

Doyle aamulenkillään hyppäsi vahingossa oksaan seurauksena että oksa lävisti kainalosta 15 cm pistohaavan ylospäin kohden hartiaa. Onni oli onnettomuudessa, että oksa ei puhkaissut keuhkoa tai suuria verisuonia vaan meni siististi lihasten sivuitse. Eläinlääkärissä rauhoituksessa haava puhkaistiin läpi, jotta se oli helpompi huuhdella puhtaaksi. Selvittiin lopulta säikähdyksellä, antibiootilla ja kipulääkkeellä.

Jos olisi pitänyt etukäteen arvella, kenelle tällainen onnettomuus sattuisi, olisi Doyle ollut viimeinen veikkaus. Se liikkuu nykyään hyvin rauhallisesti muihin perheen koiriin verrattuna.

Uusi vuosi – uudet kujeet

Menneenä vuonna merkittävimpiä tapahtumia koirien kanssa oli Ranskan matkamme sekä tietysti Biitin valioituminen.

Hakuharjoituksia jatkoimme viikoittain ja tästä suuri kiitos harjoituskavereille.

Somerolla Woollandiassa kävin lammaspaimennuksessa varsinkin kesäaikana Biitin kanssa.

Tulevana vuonna on tarkoitus jatkaa paimennusta varsinkin Hitin kanssa, jatkaa hakuryhmän kanssa keväämmällä, käydä taas NE:ssä Ranskassa, osallistua muutamaan näyttelyyn ja käydä ehkä PK-kokeissakin. Mitään kovin suuria suunnitelmia ei tulevalle vuodelle ole. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Minkäänlaisia kasvatussuunnitelmia ei ole tulevalle vuodelle.

Doyle – oman tiensä kulkija
Doyle kävi kuluneena vuonna luultavasti sekä elämänsä viimeisessä kokeessa että näyttelyssä. Näyttelyssä Tallinnassa Doyle kyykytti meitä oikein olan takaa ja kokeestakaan Doyle ei innostunut, joten nyt on usko tulokseen niin hiipunut, että sitä ei enää jaksa edes yrittää. Virallisesti Doyle siirtyi oloneuvokseksi ja kodinvartijaksi.

Biitti – meidän ilo ja valo
Biitin tassut saatiin kuntoon keväällä ja näin voitiin taas ottaa osaa harrastuksiin. Heti alkukesästä lähdettiin paimennusharjoituksiin ja metsäjäljelle. Tuloksena saatiin elokuussa JK 2- tulos ja sen seurauksena Biitti sai odottamassa olleet muotovalion arvot Suomesta, Virosta ja Latviasta. Myös paimennuksen esikoe suoritettiin arvosanalla erittäin hyvä ja tuloksena koulutustunnus PAIM -E. Paimennuskoetulos oli minulle tärkeä, koska se mittaa yhtälailla paimenen kuin koiran taitoja. Lampaat osaavat olla aika arvaamatonta porukkaa ja jos vaikka koira niiden kanssa selviäisikin, täytyy sen kuitenkin toimia kuten paimen parhaaksi katsoo komentaa eli olla tuikasti hallinnassa. Koira on paimennuskokeessa ”vain” paimenen apulainen.

Biitti on jo saavuttanut paljon enemmän, kuin mitä sille on koko elämänajan tavoitteeksi asetettu, mutta jos terveyttä riittää, ensi kesänä yritetään vielä paimennus ykköstä.

Flaksi – iloinen velikulta
Flaksi suoritti maaliskuussa luonnetestin hyvällä tuloksella omaan iloiseen tyyliinsä suupielet hymyssä. Syksyllä selvitimme käyttäytymiskokeen ja sen enempää Flaksilta ei tällä kaudella odotettukaan. Ensi kaudella saadaan toivottavasti noudot kohdilleen ja sen myötä voitaisiin osallistua hakukokeeseen. Sen lisäksi ajattelin lisätä peltojälkiharjoittelua Flaksin kanssa. Saattaa olla, että johonkin näyttelyynkin osallistutaan.

Hit – paimentyttö
Hit kävi kanssamme keväällä NE:ssä Ranskassa ja suoritti siellä virallisen paimennustaipumuskokeen (CANT) hyväksytysti. Kävimme muutaman kerran myös paimennusharjoituksissa ja Hitillä olikin kova kiinnostus lampaille, mutta kuulo ja yhteistyö paimenen kanssa aivan hakusessa. Niinpä kävimme kesäkuussa viimeisen kerran lampailla ja jäimme odottamaan koiran aikuistumista. Kerran herätetty paimennustaipumus ei mihinkään katoa vaikka taukoa olisi pidempäänkin. Paimennusharjoitukset tottelemattoman koiran kanssa ovat rahan haaskausta.

Joulukuussa puolen vuoden tauon jälkeen kokeilimme uudelleen paimennusta ja nyt Hit teki jo yhteistyötä. Tulevalla kaudella paimennusta jatketaan taas viikoittain ja jos kaikki menee hyvin, voi loppukesästä ehkä yrittää paimennuksen esikoetta.

Hakuharjoituksia Hitin kanssa tehtiin koko kesä ja näin on tarkoitus jatkaa tulevalla kaudella. Tavoitteena on PK-puolelta käyttäytymiskoe.
Hitin kanssa käydään myös näyttelyissä sekä koti- että ulkomailla.

Näin se on vuosi pulkassa ja uutta pukkaa. Kiitos jälleen kerran kasvattien omistajille, yhteistyökumppaneille, paimennuskavereille ja -opettajille, yhteistyökasvattajille, ystäville ja varsinkin hakuryhmään osallistuneille kuluneesta vuodesta. Erityiskiitokset teille, jotka olette matkojemme aikana hoitaneet kotiin jääneitä koiria Päivi, Eeva, Tiina, Mika ja Tero

Hyvää ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2014!

Doyle hakukokeessa

En oikein enää tiedä, että pitäisikö tämän koiran kanssa itkeä vai nauraa. Ehkä nauraa, kun eihän tämä saa niin totista puuhaa olla 🙂

Doyle oli syksyllä hakukokeessa, jossa maastosta tuli kohtuulliset pisteet, mutta tulos kaatui tottiksen esteille. No nyt oli tottista hiottu tämän päiväistä Röykän hokukoetta varten. Se meni tosin hukkaan, koska tottikseen asti emme jaksaneet ”perseelleen” menneen maaston jälkeen.

Koiria oli kokeessa 9, joista Doylen suoritus oli viimeisenä. Aamulla koira oli vielä kohtalaisessa vireessä, mutta päivän edetessä vire alkoi hiipua. Kun vuoromme lopulta tuli noin 4 tunnin odottelun jälkeen, koirasta jo näki, että nyt ei enää huvita. Hakupistot olivat haluttomia ja niin eka maalimies jäi löytymättä etukulmasta. Seuraavan Doyle löysi, mutta lähti pois hetken haukuttuaan (teki saman ekan kerran viime tiistain harjoituksissa). Seuraavan Doyle ohitti muutaman metrin päästä jäljestäen (ihan uusi juttu) ja sitten teki riittävän ilmaisun jo kertaalleen löytyneellä maalimiehellä. Tuomarin mielestä koira olisi ehkä löytänytkin maalimiehen, jos olisi saanut etsiä rauhassa, mutta tuli pois kun ohjaaja kutsui – täysin epätyypillistä käytöstä Doylelta. Pisteitä tästä huikeasta suorituksesta kertyi 82, emmekä viitsineet jäädä näin kuumalla kelillä enää tottikseen ja esineruutuun.

Doylella on ollut ongelmia haukkumisen kanssa ja kurkkua on jo kertaalleen käyty näyttämässä lääkärilläkin. Siellä ei tosin näkynyt mitään, mutta ääni ei ole kestänyt haukkumista. Harjoituksissa kolmannella maalimiehillä kuuluu usein lähinnä pelkkää pihinää. Tiedä sitten syytä kurkun oireiluun, mutta kipeä kurkku voi lannistaa hakemista yleensäkin.

Tässä nyt mietitään, että jaksaako tämän koiran kanssa enää yrittää vai luovutetaanko. Kepo ehdotti jälkeä, mutta onhan tässä nuorempiakin koulutettavia koiria, joten ehkä keskitytään niihin. Harmittaa vain hukkaan mennyt työ, vaikka toisaalta eihän harrastuksen tarvitse aina kilpailemiseen tähdätä. Doylella on kuitenkin yleensä ollut hakuharjoituksissa hyvin hauskaa 🙂

Doyle koulutti meitä Tallinnassa :)

Lähdimme lauantaina Tallinnan KV näyttelyyn Doylen kanssa. Tallinnaan päästyämme kävimme taas ensi töiksemme hakemassa ekinokokkoosilääkityksen ja leiman passiin klinikalta ja se maksoi lääkkeineen 13,60. Ei paha hinta. Hotellissamme Reval Parkissa oli paljon näyttelykoiria ja taisi olla joku juoksunarttukin, koska Doyle oli aika rauhaton ja halusi mm. yöllä kävelylle ihan vaan huvin vuoksi.

Tänään oli näyttelypäivä ja meidän kehämme oli ihan ensimmäisenä. Suomesta oli mukana myös uroksissa Moisiomäen Fiilis ja Tomeran Bulla sekä nartuissa Avataran Brittany.

Meidän osaltamme näyttely meni aivan poskelleen. Doyle keräsi kierroksia jo kehää odottaessamme mm. haukkumalla ja komentamalla kaikkia lähellä seisoneita ja kehässä heittäytyi todella hankalaksi. Hampaita se ei tahtonut näyttää ollenkaan ja sen jälkeen sitä ei huvittanut seisoa, vaan istui ja haukkui Timoa. Kyllä nolotti todella paljon. Varmaan viimeinen kerta kun Doyle esiintyy missään näyttelyssä 🙂 Tuomari epäili, että mahtaako koira purra häntä ja arvostelussa luki, että koira tarvitsee lisää kehäharjoitusta :). Ei Doyle ulkomuodoltaan mikään varsinainen näyttelytähti muutenkaan ole, mutta tuollainen esiintyminen ei kyllä edesauta asiaa.

Dali esiintyi todella tyylikkäästi, mutta se ei ihan riittänyt, kun ROP koiraksi valittiin Ukko eli Moisiomäen Fiilis. Onnea Ukolle sekä omistajille Marille ja Terolle.

Pääsimme näyttelystä ajoissa ja ehdimme vielä tutustumaan Tallinnan Stockmannin Hullujen päivien tarjontaan. Kiitos Terolle kotiin jääneiden koirien hyvästä hoidosta.

Doylen arvostelu (AVO EH):

Widde (?) bones, strong male head, short neck, enough depth of chest, a little bit straight angulation the rear angulation under the body; I prefer stronger back; correct movement but he needs training for the show

Tuomari Anna Kochan Puola

Doylen tyyli näyttää hampaat 🙂

Onnistuihan se seisominen lopulta

Koirien joulunviettoa

Biitillä uudet joulunpunaiset fleecetossut

Myös koirille pukki toi joululahjoja

Ulkonakin on varsin jouluiset tunnelmat

Flaksin poseeraus

Flaksi kuusen juurella