Muistoissamme R’Laurus des Fugues de Saint Alban 12.6.2000 – 10.10.2010

Laurus, rakkaimmista rakkain, nukkui pois yöllä sairauskohtaukseen.

Lauruksella alkoi iltayöstä koskea vatsaan ja kivut pahenivat yötä kohden. Olimme yöllä yhteydessä päivystävään eläinlääkäriin ja lähdössä viemään Laurusta, kun loppu tuli. Lauruksen historian tuntien, ei  päivystyksessäkään olisi ollut muuta tehtävissä kun antaa kivut pois vievä lopullinen piikki. Sunnuntaina päivällä veimme Lauruksen Eviraan avattavaksi, koska haluamme tietää kuolinsyyn.  Vaikka koko kesä on jo mietitty, koska on oikea hetki, tuli tämä kuitenkin näin tapahtuen yllättäin.  Lääkitykseen lisättiin noin kuukausi sitten kortisoni ja sen ansiosta Laurus oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kesällä ja hölkkäsi pellolla välillä reippaallakin vaihdilla.  Oma epäilys kuolinsyystä on jonkinlainen mahahaavan puhkeaminen, mutta Evirassa se aikanaan selviää.  Laurus ei ole oireillut aikaisemmin mahahaavasta, mutta kortisinin ja kipulääkkeen yhdistelmä lisää mahahaavariskiä.

Vaikka Lauruksen kohdalta päivät olivat jo luetut, on tämä silti suuri järkytys ja suru.  Mikään ei ole kamalampaa kun nähdä koiran kärsivän voimatta auttaa mitenkään. Minkähän takia tällaiset pahat asiat aina tapahtuvat yöllä, jolloin täällä maalla avun saaminen on normaaliakin vaikeampaa.

Ei koskaan tiedä, onko aikaa paljon vai vähän
yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton
ja kaipuu suuri, sanaton.
Rauhaisaa matkaa Laurus

 

Viimeisin Lauruksesta otettu kuva noin 3 viikkoa sitten

 

Advertisement

Laurus 10 vuotta

Laurus (R’Laurus des Fugues de Saint Alban) ja siskonsa Raï (Raipur des Fugues de Saint Alban) täyttävät tänään pyöreät kymmenen vuotta.

Vanhetessa Lauruksella on ollut ongelmia terveyden kanssa ja pari viime vuotta ovat kuluneet lähinnä kamppailussa pahenevia selkä- ja niskakipuja vastaan. Sydämestä raastaa kun muistelee, miten kauniisti Laurus nuorempana liikkui ja katselee nyt sen köpöttelyä.

Viime viikot ovat olleet melko kivuliaita ja särkylääkkeillä selvitään, mutta on selvää, että Laurus tuskin näkee seuraavaa syntymäpäivää. Akupuntiostakaan ei enää tänä keväänä ole ollut aiempien vuosien tapaan hyötyä, mutta päivä kerrallaan eletään.

Tänään kuitenkin juhlitaan ja toivotetaan myös Raï siskolle hauskaa syntymäpäivää nakkisiilin merkeissä 😉

Lauruksen kanssa akupunktiossa

Lauruksellahan talvella todettiin selän spondyloosi ja synnynnäinen kaulanikamien C4-5 fuusioituminen. Nyt vanhemmiten kaularanka on alkanut vaivata ja se lähinnä näkyy kipuiluna ja raajojen liikuntahäiriöinä. Koska leikkaustulos tämäntyyppisissä nikamamuutoksissa on epävarma ja leikkaus suuri, päätettiin ensin kokeilla akupunktiota hermo- ja lihasperäisten kipujen laukaisemiseksi.

Laurus sai keväällä neljän hoitokerran kuurin ja se auttoi niin hyvin, että koko kesä selvittiin ilman kipulääkettä ja koira liikkui lähes normaalisti. Elokuun loppupuolella ontuminen yltyi varsinkin takajaloissa ja aloitimme tänään uuden akupunktiokuurin.

Laurus on joka kerran ollut melko hyvin paikoillaan ja antanut laittaa neulat. Ensin neulat pistetään akupisteisiin ja sen jälkeen niitä pyöritellään ja akupunktioklinikalla neuloihin johdettiin myös sähköä. Hoitokerta kestää puolesta tunnista tuntiin ja maksaa 60 – 80 euroa. Jotkut antavat alennusta useammasta peräkkäisestä hoitokerrasta.

Akupunktiota antavia eläinlääkäreitä on vielä yllättävän vähän. Pääkaupunkiseudulla hoitoa löytyy ainakin Yliopistolta (akupunktioklinikka), Käpälämäestä, HauMausta, Vallilan Eläinlääkäriasemalta ja Finnin Ratsutila ja Eläinlääkintä Oy:sta (Vihti). Olemme käyneet kolmella eri lääkärillä ja ainakin näiden kaikkien kolmen menetelmät ovat hieman erilaiset (laittavat neuloja eri paikkoihin). Ensimmäisen hoitokerran jälkeen ei välttämättä näy vielä mitään muutosta ja jos ei kolmenkaan kerran jälkeen näy paranemista, ei hoitoa kannata jatkaa. Lauruksen kohdalla muutosta alkoi näkyä toisen hoitokerran jälkeen.

Meidän kokemuksemme Lauruksen hoidosta on niin positiivinen, että voin lämpimästi suositella kokeilemaan akupunktiota ainakin nivel- ja lihasperäisten kipujen hoidossa. Varsinkin, jos koiran kanssa käydään esim. näyttelyissä, niin mitään karenssiaikoja ei tarvita, kuten kipulääkityksessä. Alussa hoito tulee kalliiksi, mutta jos se tehoaa, niin lupausten mukaan vähitellen hoitokertoja voidaan vähentää niin, että pari kertaa vuodessa saattaa riittää. Akupunktio on maailmalla hyvin suosittua ja sillä hoidetaan mitä erilaisempia sairauksia valeraskauksista allergioihin.

Mökkilomailua Hyrynsalmella

Elokuun ensimmäisenä lauantaina alkoi kauan odotettu loma. Pakkasimme autoon Lauruksen, Biitin ja Doylen ja suuntasimme kohden Hyrynsalmea. Joyce jäi tällä kerralla kotiin Eevan hyvään hoitoon.

Hyrynsalmelta olemme useana kesänä vuokranneet Villin Pohjolan kautta Vuoriniemen kämpän, joka on kaikin mukavuuksin varusteltu, mutta sopivan kaukana naapureista ja päättyvän tien päässä. Ei siis ole vaaraa, että koirat jäisivät autojen alle ja ympärillä on hyvät harjoittelumaastot valtion metsissä.

Tarkoituksena lomalla oli normaalien mökkirutiinien, kuten saunomisen ja makkaranpaiston, lomassa kouluttaa Biitille esineruutu, Doylelle ja Biitille tottista ja kaikille oli tarjolla ”uimakoulua”.

Ilma oli ajankohtaan nähden koko ajan varsin kolea, mutta melko poutainen. Hyrynjärven vesi oli kylmintä, mitä on ollut millään aikaisemalla lomallamme, mutta varsinkin Laurus ui silti joka päivä mieluusti. Nuorempien koirien kohdalla ei varsinaisesti voi puhua uimisesta, vaan lähinnä lotraamisesta. Tosin molemmat osaavat uidakin, joka tuli Doylenkin osalta todistettua heti ekana iltana kun se aikansa tohellettuaan putosi laiturin päästä järveen ja ui rannnalle.

Loma Vuoriniemessä oli onnistunut taas kerran ja kotiin jäänyt Joycekin pääsi joka päivä omatoimisesti imuroimaan Eevan omalle koiralleen tekemiä jälkiä, missä Joyce onkin aika mestari. Kiitokset Eevalle ja Tiinalle kämpän vahtimisesta.