”Baltic Winner 2009” Tallinnassa

Alunperin oli tarkoitus lähteä Biitin ja Doylen kanssa Tallinnan Baltic-Winner -näyttelyyn, mutta Biitti pudotti karvat juuri ennen näyttelyä, joten ainoastaan Doyle-poika lähti valloittamaan maailmaa.

Doyle ei ole ennen ollut yksin kanssamme juuri missään ja tämä matka teki herralle oikein hyvää. Menomatka lautalla sujui hyvin ja hotelliinkin totuttiin nopsaan. Sen sijaan kaupungin vilinä oli maalaiskoiralle ensialkuun ihmettelyn paikka (varsinkin rullalautailijat ja pulut), vaan siihenkin Doyle tottui jo ekan illan hämmästelyn jälkeen. Huoneessa Doyle oli hipihiljaa ja makoili tyynen rauhallisesti ikäänkuin hotellihuone olisi aina ollut sen koti.

Lauantaina kävimme autoilemassa tällä kerralla Viron länsirannikolla ja sää oli oikein suosiollinen. Muuten päivä kului lähinnä löhöilyn merkeissä.

Sunnuntaina oli sitten suuri näyttelypäivä. Ilmoitettuja beusseja oli kaikkiaan kahdeksan – kaikki Suomesta. Biitti tosiaan oli siis poissa huonon karvan takia, mutta muut seitsemän olivat paikalla. Doylen olin ilmoittanut nuorten luokkaan ja tuomari antoi Doylelle punaisen nauhan. Vikoja olivat hieman lyhyt runko, vajaat takakulmaukset ja lyhyet askeleet. Askeleita ovat nyt moittineet kaikki kolmi tuomaria, joiden näytillä Doyle on ollut, joten täytynee kohta uskoa, että esitykseen olisi saatava lisää vauhtia askelen pidentämiseksi. Doyle vielä muutenkin juoksi huonosti ja haisteli maata mennessään. Lausunto löytyy uutisista.

Näyttelyn jälkeen kävimme Sonjan ja Sannan kanssa lounaalla ennen kotimatkaa. Kiitos heille kivasta matkaseurasta.

Kotona oli taas kaikki mallillaan ja suuret kiitokset Jaanalle kotiin jääneiden Biitin, Lauruksen ja Joycen hyvästä hoidosta. Onneksi viikonloppu oli kesäinen, niin pääsivät Jaanankin koirat nauttimaan ulkona leikkimisestä, loikoilemisesta ja peltojäljestä.

Advertisement

Biitin kolmas hakukoe – ei vieläkään tulosta

Biitti oli eilen tuomarikoulutuksen harjoituskoirana ikäänkuin tämänpäiväisen kisan kenraaliharjoituksissa ja pieleen meni. Biitti haistoi kaikki ukot ja kävi kahdella vaan ei ilmaissut yhtään. Ajateltiin kotona, että nyt on ääripäät käyty rullan kanssa eli sitä on kannettu koko piston ajan lähetyksestä alkaen ja nyt ei otettu suuhun ollenkaan. Toivottiin, että jospa huono kenraaliharjoitus johtaisi hyvään kisasuoritukseen.

Aamu valkeni kesän sateisimpana ja kylmimpänä. Ainakin Kepolla oli aamulla lievää vastahankaisuutta kisaan lähtemisessä. Sade kuitenkin lakkasi sopivasti kokeen alkaessa, eikä koko aikana tullut kuin yksi n. minuutin mittainen kuuro. Lopussa aurinkokin tuli esille.

Ensimmäisenä oli tottelevaisuus ja sen Biitti selvitti tällä kerralla ihan kunniakkaasti. Tasamaanoudossa outo kapula ei taaskaan miellyttänyt, ja Biitti pudotti sen puolivälissä ja uuden käskyn saatuaan toi melkein käsiin asti, pudotti kuitenkin juuri ennen kuin ohjaaja sai siitä kiinni. Liikkeestä kuitenkin arvosanaksi hyvä. Pystyestenoudossa Biitti kävi noudon sijaan haistelemassa A-estettä ja lisäkäskyistä huolimatta nouto jäi tekemättä, joten liike meni nollille. Eteenmenossa koira meni maahan vasta toisella käskyllä, arvosana hyvä. Kaikista muista liikkeistä tuli erinomainen ja yhteensä 80 pistettä.

Sitten vuorossa oli henkilöetsintä. Biitti oli alusta asti haluton ja teki huonoja pistoja, mutta tuulen puolelta hajun saatuaan löysi ukon ja ilmaisi sen hyvin. Tuulettomalle puolelle huonot pistot eivät kuitenkaan riittäneet kahden muun löytymiseen, ja lopussa vähäkin työskentelyhalukkuus loppui kokonaan. Pisteitä yhteensä 68 (40+10+18).

Viimeisenä oli esineruutu ja siinäkin oli havaittavissa motivaation puute. Biitti irtosi huonosti, mutta onneksi esine oli lähellä ja löytyi. Tästä osiosta tuli 27 pistettä.

Kaikenkaikkiaan siis Pohjan hakukokeesta pisteitä saatiin kasaan 175 (tuomarina Makkoset), joka on tähänastisista yrityksistä paras saavutus. Itse kisa sujui vauhdikkaasti, yhdeksän koiran hakukoe oli ohi kolmessa tunnissa, mitä voidaan kahdella tuomarilla pitää erinomaisena saavutuksena. Tottiskenttä oli vähän turhan pieni, mutta maastot muuten aivan kohtuulliset, joten siitä Biitin suoritus ei ainakaan jäänyt kiinni.

Biitillä on pikkuhiljaa juoksu tulossa, joten ajateltiin senkin ehkä vaikuttaneen motivaatioon. Mene ja tiedä, mutta nyt ollaan kuitenkin vaiheessa ”kyllä se kotona osaa” ja jotenkin tämä osaaminen olisi saatava siirrettyä myös kisatilanteeseen. Siinä riittääkin haastetta.

Joyce 10v

Joyce täyttää tänään pyöreät kymmenen vuotta. Joyce tuli meille vajaan vuoden ikäisenä juhannukseksi ja alussa suuri osa aikaa meni vain yrittäessä saada koira rauhoittumaan. Joyce oli vuoden ikäisenä varsinainen tättähäärä ja ikä on ehkä vain hieman tuonut rauhallisuutta.

Aluksi meillä oli suunnitelmissa ja toiveissa saada Joycesta harrastuskoira, mutta se jäi paukkuarkuuden takia. Peltojäljellä Joyce on hyvä (paras koiristamme) ja olikin harmi, ettei sen kanssa päästy koskaan kilpailemaan.

Joyce on koko ikänsä ollut koiristamme ”koiramaisin” ja tietyllä tavalla käytännönjärkisin, ja se luultavasti selviäisi kulkukoiranakin oikein mainiosti. Joycea ei ole ikinä pidelleet mitkään aidat tai portit ja se inhoaa toisia narttuja ja leikattuja uroksia.

Joyce on opettanut meille paljon, ja vaikka joskus on ollut hankalaakin, niin olen iloinen, että meillä on ollut tämän tyyppinenkin beussi.

Onnea Joycelle ja toivotaan että vielä on monta virkeää vuotta jäljellä.

Joyce 1-vuotiaana

Joyce kymmenevuotiaana

Metsäjälkeä ja mustikanpoimintaa

Eilen Doylen takapää oli edelleen niin kipeä, että päätimme käväistä paikallisella elänlääkärillä varmuuden vuoksi. Koira ei pystynyt kunnolla istumaan, roikotti häntää ja oli selvästi allapäin ja kivulias. Lääkäri tarkasti takajalkojen liikeradat, hännän liikeradat ja tyhjensi anaalirauhaset. Mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, koska vesihäntäkin on normaalisti vielä paljon kivuliaampi. Doyle sai kipulääkityksen, joka selvästi helpottikin koiran oloa.

Tänään aamupäivällä tein Biitille sen ensimmäisen metsäjäljen ikinä. Biitin kanssa on jäljestetty kyllä pellolla, mutta metsään en ole mennyt kun olen pelännyt, että se saattaa haitata hakua. Nyt Biitin haku on jo niin varmalla pohjalla, että jälkeäkin voi harjoitella. Jälki oli lyhyt ja suora ja Biitti selvitti sen jotenkuten, kunhan ensin ymmärsi, mitä oli tarkoitus tehdä. Metsään en ole koskaan kylvänyt palkkaa, vaan metsässä mennään hajutunnelissa ja palkka odottaa vasta jäljen päässä. Sitten kun edetään keppeihin, jätän pois loppupalkan ja palkitsen vain kepeillä ja harjoitusjälki päättyy aina keppiin.

Jälkiharjoitusten jälkeen kävimme Biitin kanssa kahdestaan poimimassa piirakkamustikat. Biitti on kiva marjakaveri; pysyy 10 metrin päässä minusta ja makoilee rauhallisesti tai syö itse marjoja.

Huomasin metsässä, että noin sadan metrin päässä kämpästä on merkattu hakkuualue. Olemmekin ihmetelleet, että koska valtio hakkaa tästä kämpän vierestä, kun metsä on jo ihan kaatokypsää. Hakatut metsät kämpän ympärillä tekevät tästä alueesta ainakin meille huonomman ja luulisin, että moni muukin kämpän käyttäjä tulee tänne marjastamaan ja sienestämään. Metsänhakkuut harmittavat, ja oman pienen kotimetsän osalta olemmekin jo käynnistäneet toimenpiteet saadaksemme sen vapaaehtoiseen suojeluun.

Iltapäivällä otimme tottista ja Doylen häntäkin oli jo niin kunnossa, että tein sen kanssa muutaman liikkeen. Biitti harjoitteli paikallamakuuta Doylen tottiksen ajan. Doyle oli oikeastaan yllättävänkin hyvä ottaen huomioon kuinka vähän sen kanssa on tottisteltu.

Huomenna jatketaan harjoituksia.

Ensimmäinen lomapäivä

Aamulla kävin koirien kanssa ulkoilemassa ja takaisin sänkyyn. Nukuin kymmeneen, joka on todella epätavallista ja niin mukavaa. Loma tuntuu lomalta kun saa nukkua pitkään.

Aamupalan jälkeen uitimme koiria ja Doyle ui heti. Biitti ei edelleenkään halua kuin kahlata. No hyvä niinkin, että ei kuitenkaan pelkää vettä.

Untien jälkeen oli vuorossa esineruutu, joka sujui molemmilta aika hyvin ottaen huomioon, että Doylen kanssa sitä ei ole harjoiteltu kuin pari kertaa pääsiäisenä.

Iltapäivällä uimme lisää ja lilluimme itse uimarenkailla todella lämpimässä vedessä. Iltapäivällä huomasimme Doylen jotenkin sairastuneen, koska se pitää häntää koko ajan alhaalla eikä halua istua ja sillä on myös ilmeisesti kipuja. Täytyy seurailla tilannetta ja viedä se ehkä täällä eläinlääkäriin jos se ei reipastu.

Hyrynsalmi

Tänään taas lähdimme lomalle Hyrynsalmelle Vuoriniemen kämppään – jo seitsemättä kertaa. Mukaan pääsivät tällä kerralla vain nuoret koirat Biitti ja Doyle. Tämä on kesälomakohteistamme aivan ykköspaikka, koska paikka on keskellä metsää, suuri ja hyvin varusrteltu ja lähimpään naapuriin on matkaa maitse vajaa pari kilometriä. Kun pääsimme perille, lämmitimme heti saunan ja heitimme talviturkin. Illemmalla paistoimme nuotiolla makkaraa ja Doyle kävi salaa omilla lenkillään. Tuli kuitenkin onneksi kun olimme palaamassa sisälle.

Viikolla on tarkoitus saada molemmat koirat uimaan, tottistella päivittäin, Biitin kanssa harjoitella metsäjälkeä ja molempien kanssa esineruutua. Täällä kun ei ole muutakaan tekemistä, koirien kanssa viitsii puuhastella vähän tehokkaamin kuin kotona.

Vanhukset jäivät taas kerran Eevan hyvään hoitoon.