On ollut lämmin syksy ja paimennusta on voitu harjoitella ulkona valoisaan aikaan. Eilen oli huikean hieno aurinkoinen syyspäivä ja luultavasti päästiin Biitin kanssa laitumelle paimentamaan viimeistä kertaa tänä syksynä. Viime vuonna tähän aikaan oli jo lunta.
Harmittelin, että ei tullut kameraa mukaan, mutta harjoituskaverilla oli. Kiitos hienoista kuvista.
Ensimmäisellä kierroksella oli tarkoitus harjoitella poispäin ajoa ja kuljetusta. Ilmeisesti minuun iski linssikammo, koska en ole yhtä typerästi toiminut laitumella aikoihin. Meiltä karkasi lauma pariinkin kertaan eikä syy todellankaan ollut Biitin.
Toisella kierroksella harjoittelimme sitten vain rauhallista kuljetusta ja se sujui jo ihan hyvin. Kamera olikin jo pantu piiloon 🙂
Mietin kotona paimennusharjoittelua, jota nyt on tehty jo kohta puolitoista vuotta kerran viikossa. Ajattelen, että Biitti on edennyt tosi hitaasti. Toisaalta minulta itseltäni meni ainakin ensimmäiset puoli vuotta ennenkuin tajusin itsekkään, mistä on kyse. Luultavasti koira oppisi paljon nopeammin, jos sitä opettaisi kokenut paimennusihminen.
Jos kuitenkin vertaa vuoden takaisia harjoituksia, niin silloin Biitti lähinnä joko söi lampaanpapanoita tai sitten yli-innokkana kiersi ympyrää ja haukkui. Nyt Biitti paimentaa keskittyneesti ja sillä on halu lampaille. Yhtä ja toista on opittukin. Talvi tehtiin maneesissa tekniikkaharjoituksia, opeteltiin hakukaaria, kuljetusta, häkitystä. Keväällä siirryttiin ulos aitaukseen ja jatkettiin samoja harjoituksia eli kuljetuksia läpi porttien ja kujanteiden, hakukaaria ja häkityksiä. Nyt syksyllä olemme harjoitelleet lautumella suurella laumalla lauman hallintaa, kuljetusta, poispäin ajoa ja hakukaaria.
Välillä harjoitukset menevät ihan hyvin, mutta välillä aivan penkin alle. Suurin ongelma lienee minä itse. En osaa ohjata koiraa oikea-aikaisesti enkä kykene lukemaan laumaa ja koiraa samanaikaisesti. Vaikka esim. näen, että lauma on karkaamassa, en saa jotenkin käskytettyä koiraa ajallisesti oikein. Jos vaikka koiran maahanmeno menee metrin pitkäksi, on lauma jo kaukana. Biitilläkin on ongelmia esim. hakukaarien kanssa. Se tuppaa varsinkin oikealta menemään liian läheltä laumaa ja saa näin lauman hajoitettua. Samoin flankkikaarella se tulee helposti liian lähelle laumaa. Pois päin ajossa se edelleen usein haluaa seurata minua (siis seuraamisliikkeenä). Tähän autta, jos sille laittaa liinan, jolloin se toimii aivan oikeaoppisesti. Liinasta ei tarvitse pitää kiinni eli riittää, että liina on kaulassa.
Joskus mietin, että jos tämänkin paimennusopetteluun käytetyn ajan olisi käyttänyt vaikka jälkiharjoitteluun, olisi koira on valio. Toisaalta paljon olen oppinut paimennuksen saloista ja kouluttamisesta. Eihän nämä beussit muutenkaan mitään bortsuja ole, joten näiden paimennustyyli on toinen ja luultavasti myös koulutusta pitäisi vähän soveltaa. Onni kuitenkin, että olen beussini kanssa päässyt paimennuskouluun, koska läheskään kaikki lampolat eivät Suomessa ota muita kuin bortsuja koulutukseen. Vaikka paimennus Biitin kanssa on välillä yhtä takkuamista, niin on meillä ollut iloisia ja onnistuneitakin harjoituksia. Ehkä joskus vielä jonkun beussin saan opetettua ihan kunnon paimeneksi.
Alla kuvia päivän treeneistä. Teemana oli siis poispäin ajo ja kuljetus. Kuvat S. Hyytiäinen.
Poispäin ajoa
Kuljetusta
Biitti kiertää tasapainoon
Vauhtia karvakerät
Tarkkaavainen paimentyttö odottaa seuraavaa käskyä
Pikkujalon Blogi 