Biitin lonkkien nivelrikko osoittautui varpaiden nivelrikoksi

Biitin ontuminen lisääntyi pari viikkoa sitten lääkityksestä huolimatta ja jouduimme lähtemään eläinlääkäriin. Mieli oli matalalla, koska lääkitys oli jo aika täysillä ja epäilin, onko mitään tehtävissä koiran auttamiseksi.

Lääkäri tarkisti ensimmäisenä takatassut ja totesi, että toisessa takatassussa oli palkeenkieli ja sillä puolella oli myös imusolmukkeet tulehtuneet. Tästä syystä antura oli kipeä ja tulehtunut ja koira varoi astumasta sille. Mietimme siinä samalla, että mitä lonkille voisi tehdä ja kyselin pistoshoidosta. Paikalla oli ortopedi ja hän lupasi antaa pistokset hyaluronaattia, mutta totesi, että lonkat on siinä tapauksessa kuvattava. No mietimme, että samalla voi kuvata myös selän, koska monesti ontumisen syy voi löytyä myös sieltä.

Biitti rauhoitettiin ja kuvattiin lonkat ja selkä. Kaikkien yllätykseksi lonkat olivat täysin terveet samoin kuin selkä. Koiraa on siis hoidettu lähes vuosi lonkkien nivelrikon takia eikä sillä ole lonkissa mitään vikaa. Selkäkin oli niin terve, että ortopedi totesi, että tämän ikäisellä koiralla harvoin näkee näin tervettä selkää. Olin tuloksesta lievästi sanoen järkyttynyt samalla kun lääkäri ihmetteli, että mikä tällä koiralla oikein on vikana. Pitkän jalkojen vääntelyn jälkeen hän pyysi saada vielä kuvata varpaat ja siellä se vika oli. Toisessa takatassussa oli kaikissa varpaissa reilu nivelrikko ja toisellakin puolella kohtalaisesti.

Onni tässä oli, että nivelrikkoa hoidetaan samalla lääkityksellä huolimatta siitä missä se sijaitsee. Silti minua harmitti, että vuosi sitten en vaatinut kuvaamaan lonkkia. Ehdotin kyllä, mutta silloinen eläinlääkäri totesi, että ei näin vanhoja koiria kannata kuvata kun oireet on näin selvät. Vaikka varpaiden nivelrikko voi rampauttaa koiran yhtä tehokkaasti kuin lonkkienkin, niin onhan se silti täysin eri asia.

Järkytyksestä selvittyäni ehdotin, että jos varpaisiin voitaisiin panna pistoksia ja kaiken kaikkiaan 7 niveleen laitettiin hyaluronaattia ja kortisonia. Lääkityksessäkin oli vielä parantamisen varaa ja sen lisäksi Biitillä voi käyttää tossuja, jotka toimivat tyynyn tapaan lieventäen askelten iskuvoimaa. Voi olisinpa tiennyt tämän vuosi sitten, niin olisin voinut helpottaa koiran oloa monin tavoin.

Nyt aletaan taas vääntää vakuutusyhtiön kanssa vaivan perinnöllisyydestä. Lonkkien nivelrikkoa ei korvattu, mutta mitenkähän varpaat? En ole koskaan kuullut perinnöllisestä varpaiden nivelrikosta.

Biitti heräämössä takatassujen pistoshoidon jälkeen

Advertisement

Salailua?

Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan kotisivulle ja blogiin kaikki koirieni tiedot, eläinlääkärikäynnit ja muut olennaiset tiedot rehellisesti ja salaamatta. Siksi minulle oli melkoinen yllätys, kun tänään kuulin, että minun on väitetty salaavan koirieni terveystietoja. Olen myös terveystietokantaan lisännyt omien koirieni tiedot. Tiedot siis löyvät ja vielä monesta eri paikasta, päinvastoin kun monien muiden kasvattajien. Lisäksi kaikki kasvattini ovat lonkka- ja kyynärkuvattuja. En oikein ymmärrä, että mitä minun vielä tulisi tehdä avoimuuden lisäämiseksi. Lisäksi ajatus siitä, että kun kirjoitan rehellisesti, koiriani pidetään sairaina, kun taas niiden kasvattajien koiria, jotka eivät käytä koiria edes luustokuvissa saatika paljastaisivat mitään sairaustietoja, pidetään terveinä. Tiedän paljon sairaita ja lopetettuja koiria, joista ei löydy mistään mitään tietoa.

Koska erityisesti oli nimeltä mainittu Biitti, niin alla yhteenvetona Biitin sairauskertomus, jos joku ei jaksa blogista kaivella.

2010 anaalirauhasten poisto. Olimme pitkällä lomalla ulkomailla, jonka aikana Biitiltä oli huomaamatta puhjennut ja arpeutunut toinen anaalirauhanen. Päätimme tässä yhteydessä anaalirauhasten poistosta, koska arpeutunut rauhanen olisi luultavasti jatkossa aiheuttanut hankaluuksia.

2010 sterilointi pennutuksen jälkeen

2012 koiralla diagnosoitiin ”split pawpad”. Tauti ei ole perinöllinen eikä sen synty/puhkeamismekanismia tunneta. Kyseiseen tautiin ei kortisoni tehoa, ja koska Biitti parani täysin kortisonikuurilla, hoitava eläinlääkäri totesi, että diagnoosi oli väärä. Toinen eläinlääkäri piti tautia ehkä jonkunlaisena autoimmuunisairautena, mutta toisaalta autoimmuunisairauden puhjettua lääkitys pitäisi olla elinikäinen ja Biitin tapauksessa parin kuukauden kuuri riitti. Tauti ei ole uusiutunut.

2015 siirtyminen raakaruokintaan, koska maha oli tulehdustilassa. Tylosin-kuuri ja sen jälkeen maha ollut täysin kunnossa.

2016 Biitillä kutinaa, johon varmuuden varalta kapi-lääkitys ja lisäksi kortisoni. Oireet hävisivät, eivätkä ole uusiutuneet. Ei selvinnyt, oliko kyseessä kapi vai ehkä allerginen reaktio.

2017 Biitillä todettiin lonkan nivelrikko oireiden perusteella (koiraa ei kuvattu). Koska koira on jo yli 10 vuotias, voidaan nivelrikon katsoa olevan vanhuuden sairaus. Biitin luusto on kestänyt harrastuskäytön. Biitti saa tällä hetkellä lääkitystä ja ravintolisiä nivelrikon hoitoon.

Lisäksi Biitiltä on poistettu useampia murtuneita hampaita.

Biitin kaikki vakavammat sairaudet ovat puhjenneet koiran täytettyä 4 vuotta. Pennutus tapahtui kolmen ja puolen vuoden iässä, joka on jo kohtuullisen korkea ikä ensisynnyttäjälle. Koira oli siis yli 4 vuotiaaksi kohtuullisen terve.

Biitin jälkeläisillä ei tietojeni mukaan ole ilmennyt mitään allergia tms. oireita tai autoimmuunisairauksia ja ne ovat jo 7-vuotiaita. Myös Biitin sisarukset ovat olleet noin 10 vuotiaiksi asti melko terveitä. Kaksi on lopetettu noin 10 vuotiaina.

Kasvattieni tiedot KoiraNetissä:

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=PIKKUJALON&R=44

Biitillä nivelrikkoa ja ajatuksia koirien vakuutuksista

Keväthangilla noin kuukausi sitten Biitti ojan yli hypätessään putosi ojan pohjalle ja alkoi voimakkaasti ontua. Eläinlääkärissä ei todettu mitään varsinaista traumaa, mutta tehtiin oireiden perusteella diagnoosi lonkkien nivelrikosta. Lääkkeeksi tulehduskipulääke, Neurontin, carprofenpistokset ja ravintolisät.

Laitoimme kuluista kovaushakemuksen vakuutusyhtiöön, joka ei korvannutkaan lääkitystä, koska kyseessä on heidän mukaansa perinnöllinen sairaus (huom. koira yli 10 vuotta, eikä aikaisempaa oireilua) ja vakuutus on heidän mukaansa otettu vuoden ikäisenä.

Tästähän käynnistyi varsinainen rumba vakuutusyhtiön kanssa. Ensinnäkin olen omasta mielestäni ottanut kaikille koirille vakuutuksen alle 4 kuukauden ikäisenä, jolloin myös perinnölliseksi katsottavat sairaudet korvataan tässä vakuutusyhtiössä ja muutenkin mielestäni yli 10 vuotias koira sairastuu vanhuuttaan nivelrikkoon, koska sillä ei ole aikaisempaa oireilua.

Pyysimme selvitystä vakuutusyhtiöltä kaikkien koirien osalta ja vakuutuksen alkamisajankohta oli oikein Doylella ja Flaksilla, mutta yhtäkkiä Hitin vakuutuksen alkamisajankohta oli siirtynyt päivään, jolloin Hitin vakuutus siirrettiin minun nimistäni Timolle vakuutusyhtiön suosituksesta pari vuotta sitten (jostain toisesta vakuutuksesta sai siten alennusta). Vakuutuksen olin ottanut Hitille puhelimitse ennenkuin se oli rekisteröity Suomeen, koska paperien tulo Ranskasta viivästyi.

Biitin osalta meillä ei ollut mitään todisteita enää tallella vakuutuksen alkamisajankohdasta, mutta Hitin osalta löytyi tiliotteesta maksusuoritus ja lisätiedoissa koiran nimi sekä että siitä oli vuodesta 2012 vakuutusyhtiön toimesta laskutettu joka vuosi vakuutusmaksu. Todisteiden perusteella muuttivat vakuutuksen alkamisajankohdan oikeaksi ja tämä oli tärkeää, koska Hitille voi tulla vielä vaikka mitä sairauksia huonolla onnella. Vakuutusten osalta kannattaa olla todella tarkka ja myös ottaa se vakuutus ennen 4 kuukauden ikää.

Mietinnässä on, että kannattaako Biitille yleensä enää pitää vakuutusta, koska korvaussumma on iän myötä vuositasolla laskenut ja toisaalta jos kaikki sen vanhuudenvaivatkin katsotaan perinnölliseksi, niin eihän vakuutus muutenkaan korvaa mitään.

Biitti on parantunut jotenkuten, mutta entiselleen se ei ole tullut. Takajalat ovat kovin jäykät ja välillä tuntuu, että sillä on tunnottomuutta takajaloissa. Varmaan jossain on hermopinnettä ja itse olen alkanut epäillä, että ehkä se kuitenkin hypätessään satutti selän. Tällä viikolla on pari kertaa yöllä pissaakin päässyt alle. Taitaa tulla uusi matka eläinlääkärille vaikka toisaalta ei kai lääkitys muuksi muutu vaikka syy olisikin muu kuin lonkat.

Viime vuoden sattumat

Lähes vuosi on kulunut edellisestä päivityksestä. Monta kertaa on pitänyt kirjoitella, mutta aikeeksi on jäänyt. Jos nyt kuitenkin lyötäisiin vuosi 2016 kasaan.

Koirien terveys on ollut aika hyvä. Biitillä oli heti alkuvuodesta ihon kutinaa, joka hoitui kortisonikuurilla eikä kutina ole uusiutunut. Flaksilla oli alkuvuodesta niskakipua, eikä sekään ole uusiutunut. Flaksin selkäkuvat olivat kaikilta osin priimaa, joka on hyvä tulos kuusivuotiaalta koiralta.

Hitin lonkat kuvattiin uudelleen ja samalla kuvattiin selän spondyloosi. Lonkat lausuttiin kennelliitossa B/B ja selkä on täysin terve. Hit on muutenkin ollut erittäin terve koira. Jalostuskäyttöä ajatellen on turhauttavaa, että koira on terve ja ainakin minun silmääni todella kaunis, mutta jonka luonne ei aivan riitä jalostuskoiralle. Hieman lisää olisi tarvittu rohkeutta ja saalisviettiä, mutta toisaalta Hit on ollut helpoin kotikoira ikinä.

Doylella ei ole ollut eläinlääkärikäyntejä koko vuonna.

Harrastuspuolella Hit on ollut ainoa harjoitellut koira ja sen kanssa kävin paimentamassa säännöllisesti koko vuoden. Tavoitteena oli saada tulos ykkösluokasta, mutta haaveeksi jäi. Radat kyllä pääosin ajettiin läpi, mutta tehtävien suoritus ei onnistunut tuomarin haluamalla tavalla. Tästä johtuen tuli niin paljon pistemenetyksiä, että suoritetut radat eivät riittäneet tulokseen. Toisena lajina sivussa harjoiteltiin erikoisjälkeä. Syksyllä Hit oli ilmoitettu yhdistyksen omaan erikoisjälkikokeeseen, mutta harmittavasti koe jouduttiin lumen takia perumaan. Hit sai kuitenkin hyväksytyn tuloksen käyttäytymiskokeesta toukokuussa ja tuloksena koulutustunnus BH.

Hit käyttäytymiskokeessa toukokuussa -16.

Lokakuussa Hit myös osallistui uudelleen luonnetestiin. Pisteitä saatiin kasaan huimat 60 eli tulosta ei hyväksytty. Tuomari näki jossain osa-alueissa eroja edelliseen yritykseen eli nyt Hit sai korkeimmat pisteet terävyydestä ja puolustushalusta (+3) ja samoin hermorakenteesta tuli normaali +1, mutta koiran kovuus valitettavasti tämän tuomarin mielestä oli pehmeä -2 kun edellinen tuomari piti koiraa vain hieman pehmeänä +1. Näin ei pisteitä saatu riittävästi kasaan. Luonnetestiä ei saa enää uusia, joten käytännössä se merkitsee, että Hit ei voi valioitua muotovalioksi paimennuksesta, jossa tarvitaan paimennustuloksen lisäksi hyväksytty luonnetestitulos. Sinänsä ironista, että alunperin luonnetestitulos haluttiin lisättäväksi paukkuarkuuden toteamiseksi ja sen Hit selvitti ihan kunnialla molemmilla kerroilla. Se ei ole paukkuarka. Nyt on siis palattava takaisin palveluskoiralajeihin jos Hitin haluaa saada Suomen muotovalioksi. SERTit Hitillä on kasassa jo useammasta maasta edellyttäen, että se olisi Suomen muotovalio.

Kesällä Hitin kanssa tehtiin yhdistetty loma- ja näyttelyreissu Eurooppaan ja tuloksena saatiin Hitille neljäs CACIB. Tätä kirjoittaessa Hitille on haettu kansainvälistä muotovalionarvoa C.I.B ja näyttelyvalionarvoa C.I.E, mutta vahvistukset Belgiasta eivät ole vielä tulleet.

Tuleva vuonna Hitin kanssa jatketaan paimennusta, mutta ei enää niin totisesti kuin viime vuonna. Päälajiksi otetaan paimennuksen sijaan erikoisjälki. Flaksin kanssa ajettelin kokeilla vielä paimennusta, koska se nuorena osoitti hyvää paimennustaipumusta, mutta silloin sen hallinta oli minulle liian haastavaa. Jospa ikä olisi rauhoittanut koiraa. Timo suunnitteli Flaksin kanssa myös vesipelastusta. Toivotaan, että pääsisivät johonkin ryhmään. Biitti ja Doyle viettävät leppoisia eläkepäiviä.

Flaksi vesipelastusharjoituksessa

Kasvattien osalta ei ole juuri uutta kerrottavaa. Ensimmäisestä B-pentueesta lopetettiin kesällä Butte terveysongelmien takia, mutta muut minun tietojeni mukaan elävät. Toisessakaan pentueessa ei minun tietojen mukaan ole tapahtunut muutoksia. Toivotan kasvateille vielä terveitä ja onnellisia vuosia.

Viime vuonna olin Suomen Beauceron- yhdistyksen sihteeri. Olen nyt useamman vuoden ollut yhdistyksessä erilaisissa rooleissa (jäsensihteeri, rahastonhoitoja) ja kun vielä Timokin on ollut mukana aktiivisesti, on se vienyt meidän molempien aikaa monelta muualta asialta. Päätin jo kesällä, että minun osaltani tämä riittää ja annan mielelläni tilaa uusille innokkaille tekijöille rotumme ja yhdistyksen hyväksi.

Lopuksi toivotan hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille ystäville ja tutuille. Hymyillään kun tavataan.

Lisää terveysuutisia

Paukkuvien pakkasten aikaan tammikuussa saimme molemmat iho-oireita, minä ja Biitti. Kumpaakin syyhytti raivoisasti ja minulta kuoriutui kasvoista iho ja Biitille taas nousi kuonoon paiseita. Minun atopia korjaantui isolla määrällä erilaisia voiteita, Biitin oireet taas hävisivät sisäisellä kortisonilääkityksellä. Nyt voimme taas molemmat hyvin 🙂 Biitin osalta jäi arvoitukseksi, mikä oireet aiheutti, minä puolestani olen ikäni sairastanut atopiaa.

Tänään sattui ihan uusi juttu kun Flaksi omatoimisen aamu-ulkoilun jälkeen roikutti päätä, eikä pystynyt kääntämään sitä ollenkaan oikealle. Lisäksi kaikki liikkeenvaihdot aiheuttivat kivuliaita vinkaisuja. Kävimme Vihtivetissä tarkastuksella ja koska koira jouduttiin niskasta kuvaamaan, otatin koko selästä samalla viralliset kuvat. Kuvissa ei näkynyt niskakivun syytä, mutta toisalta niissä ei näy esim. välilevyongelmat. Flaksi sai kipulääkityksen ja lepoa pari viikkoa ja jos oireet jatkuvat, niin jatkotutkimukset tehdään Aistissa. Luultavasti Flaksi on luikkaalla kaatunut ja satuttanut itseään. Selkä näytti kuvissa hienolta, eikä virallisissa lausunnoissa pitäisi tulla mitään suuria yllätyksiä.

29.-30.8.15 Beauceronien erikoisnäyttely ja epävirallinen jalostustarkastus

Viikonloppuna järjestettiin beauceronien erikoisnäyttely ja jalostustarkastus Tammelassa.

Meiltä oli erikoisnäyttelyssä 3 koiraa lähinnä siksi, että saisin kasaan kasvattajaluokan. Olin maanitellut erikoisnäyttelyyn mukaan myös Elisan Retun kanssa ja Sonjan Riemun em. syystä.

Tuomarina näyttelyssä toimi beauceronien erikoistuomari herra Alain Thevenon Ranskasta.

Ensin meiltä esiintyi Flaksi avoimessa luokassa. Flaksi sai ERIn, mutta tuomari piti Flaksin häntää lähes katastrofaalisena. Paikalla seistessä koira on kaunis ja häntä oikeassa asennossa, mutta liikkeessä jo heti ensimmäisestä askeleesta häntä nousi iloisesti ja itsevarmasti ihan pystyyn. Paha virhe.

Pikkujalon Flat Call ”Flaksi”

Urosten veteraaniluokassa Elisa esitti kasvattini Retun. Retun liikkeessä ei ole enää entisenlaista loistoa ja Retu jäikin luokassaan kolmanneksi (ERI3). Hieno koira Retu siltikin vielä on.

Toisena omista koirista oli narttujen käyttöluokassa Hit. Hit saavutti sopivasti pari viikkoa ennen näyttelyä käyttöluokkaan oikeuttavan tuloksen paimennuksesta. Hit voitti luokansa ja pääsi parhaan nartun valintaan ja voitti senkin.

Hit du Jardin d’Elisee ”Hit”

Vereraaniluokassa kisasivat Biitti ja kasvattini Riemu. Riemu liikkui ikäisekseen vetreästi ja oli ERI2, mutta Biitti oli hieman kankea ja muutenkin kyllästyneen oloinen, joten sen tulos oli ERI4.

Pikkujalon Bad Beat ”Biitti”

Rotunsa parasta valittaessa vastakkain olivat Sonjan Hacratus de la Noe d’ Orient ja meidän Hit du Jardin d’Elisee. Hactarus oli kauniimpi ja voitti ROP-tittelin. Hit on jo kaksi kertaa ollut erkkarissa PN2, joten kolmas kerta toden sanoi. Vielä jäi yksi sija parennettavaa tulevaisuuden varalle 🙂 Onnea Sonjalle hienosta Hactaruksesta.

Tyylikäs Hit

Kasvattajaluokan sain siis kasaan veteraaneistani ja Flaksista. Tuomari sanoi ryhmän olevan ihan tasokas, mutta että Flaksi oli liian erilainen ryhmän muista koirista ja siitä syystä hän ei voinut sijoittaa ryhmää. Se ei ollut yllätys kun katsoi meidän hieman raihnaista joukkoa 🙂

Yövyimme Forssassa ja illalla osallistuimme tuomari-illalliselle. Herra Thevenon puhui melko pitkään koirien tasosta ja esittämisestä, joissa jälkimmäisessä meillä on paljon parantamisen varaa. Meillä koirat esim. eivät usein liiku niinkuin paimenkoiran kuuluisi pää alhaalla pitkällä ravilla, vaan ne ottavat mielellään kontaktia esittäjään, jolloin asennosta johtuen koiran liike pakostakin muuttuu.

Sunnuntaina oli vuorossa epävirallinen jalostustarkastus, johon emme itse olleet ilmoittaneet yhtään koiraa ja siellä ei ollut myöskään kasvattejani. Itse häärin yleismies ”jantusena” ilmoittautumisen, ulkomuodon ja mittauksen pisteissä, joten en ehtinyt lainkaan seurata luonteen testausta. Kuulemani mukaan mitään ”grande katastrofeja” ei ollut, vaan pienet puutteet esim. puolustuksessa johtuivat koirien nuoresta iästä. Ulkomuodon tuomarina toimi edelleen herra Alain Thevenon, luonteet testasi herra Jean Kerfrieden ja mittausta hoiti herra Bruno Boulet. Kaikki tuomarit olivat Ranskasta.

Kaksi päivää kului kuin siivillä ja näimme toinen toistaan upeampia koiria. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitos osallistumisesta Suomen Beauceron yhdistyksen järjestämään vuoden päätapahtumaan. Erityinen kiitos Elisalle ja Sonjalle Pikkujalon veteraanien esittämisestä. B-pentueella alkaa jo olla ikää, joten koskaan ei tiedä, mikä kerta niillä on viimeinen erkkarissa.

Rotumestikset Lapualla

Tämän vuoden rotumestikset pidettiin viiden rodun rotuotteluna Lapualla. Meidän teki mieli mennä haistelemaan tunnelmia paikalle ja koska sinne asti ei viitsi ajaa turhanpäiten, vedimme taas esiin naftaliinista Doylen ja Biitin. Kummankin kanssa teimme heinä-elokuussa kevyesti pieniä harjoituksia ja palautimme mieliin maastoa ja tottista. Doylen osalta tottis oli iso kysymysmerkki, koska harjoituksissa se teki hypyt hyvin kankeasti. Maastossa sekin toimi hyvin. Biitillä sen sijaan riitti hyvin virtaa ja sille valittu laji etsintäkoe oli etukäteen ajatellen hyvinkin mahdollinen tulokseen. Biitillä oli kaksi uuttakin opeteltavaa; tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto.

Perjantaina iltapäivällä pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohden Lapuaa. Minulle koko Länsi-Suomi on aika vierasta seutua, enkä muista ikinä käyneeni esim. Lapualla. Oli siis kiva ajalla sinne ja matkan varrella katsella siistejä hoidettuja pihoja, alavia peltoja ja vauraan näköistä maaseutua. Hotelliksi valitsimme Apartmentos Simpsiönkullas, joka sijaitsi jonkinlaisen hiihtokeskuskuksen kupeessa. Koirien ulkoilutusmaastot olivat hotellin ympäristössä erinomaiset ja hotelli muutenkin uusi, siisti ja viihtyisä.

Lauantaina aamulla suunnistimme ravi- ja koiraurheilukeskukseen, joka oli tapahtuman hermokeskus. Ensimmäisenä päivänä oli lajeista vuorossa haku ja FH-jälki. Hakukoiria oli kolmosluokassa valtava määrä (rotumestaruuksien lisäksi ratkottiin myös piirimestaruus) ja ne lähtivät ensin maastoon. Ykkös- ja kakkosluokka jäivät tottelevaisuuteen. Doylen tottis meni aika lailla täydellisen pieleen. Hypyissä se ei lähtenyt paikaltaan olleenkaan eikä myöskään eteenmenossa. Tuomari olisi halutessaan voinut keskeyttää suorituksen, mutta antoi meidän kuitenkin jatkaa loppuun. Pisteitä tuli huimat 44. Päätimme heti, että maastoon ei enää lähdetä kiusaamaan koiraa eikä tuomaria (tuomarilla maastossa etukäteen 18 koiraa, joista ylivoimaisesti suurin osa oli kolmosluokkalaisia).

Kaikenkaikkiaan ensimmäisen päivän järjestelyt hieman ontuivat juuri hakukokeen suuren kolmosluokan takia. Aamulla oli kisakeskuksessa muutaman koiran tottis ja sitten moneen tuntiin ei tapahtunut mitään ennenkuin koirat tulivat maastosta. Koska päivällä oli tyhjää aikaa, me lähdimme maakuntamatkailulle ja ajelimme ilman sen suurenpaa päämäärää Lappajärvelle. Siellä söimme ja kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Ilman kiirettä palasimme takaisin ja silloin olivat sopivasti alkamassa kolmosluokan hakukoirien tottikset. Beusseja oli kolmosluokassa kolme ja ne jakoivat mestaruussijoitukset. Voiton ja rotumestaruuden vei Avataran Brittany hienolla ykköstuloksella, joka oli upea saavutus arvokilpailussa ja haastavalla kelillä. Onnittelut Mari ja Tero hienosta koirasta ja onnistuneesta koulutuksesta.

Sunnuntaina oli lajeista vuorossa etsintäkoe ja jälki. Biitti osallistui etsintäkokeeseen ja se alkoi maastolla. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki, joka alokasluokassa etukäteen ajatellen olisi pitänyt olla Biitille helppo. Biitti lähti janalle reippaasti, mutta otti takajäljen. Tuomari komensi takaisin janalle ja siitä Biitti tuli epävarmaksi ja lähti huonosti ja sen lisäksi kiersi puun niin että liina jäi jumiin. Tästä selvittiin, mutta koira jäljesti melko korkella nenällä ja haahuillen, jonka seurauksena neljästä kepistä löytyi vain kaksi. Maasto oli hyvin mättäistä, ja kasvusto korkeaa, joten itse keppejä ei voinut nähdä. Pisteitä yhteensä vain 36 (maks.60).

Seuraavana oli vuorossa tarkkuusetsintä, jossa Biitti toimi hyvin ja määrätietoisesti. Esine oli kevyesti peitetty hylsy ja Biitti löysi sen noin 5 sekunnissa. Esine putosi ilmaisussa kerran, josta seurasi yhden pisteen alennus eli tulos oli 19 pistettä.

Tästä jatkettiin hakuun. Ensimmäisestä etukulmasta löytyi heti yksi maalimies ja sen ilmaisusta tuli täydet pisteet. Sitten jatkettiin ilman löytöjä. Koira työskenteli, joskin hieman haluttomasti. Toista maalimiestä emme nostaneet määräajassa. Se olisi ollut takalinjalla vasemmalla puolella noin parissakymmenessä metrissä. Koira merkkaasi sen noin puolessa välissä, mutten en silloin antanut sen mennä, koska olin lähettämässä sitä oikealle. Tosi paha moka minulta. Toista kertaa se ei enää saanut hajua ja loppumetrellä se oli jo tosi väsynyt. Lisäksi pistotin sitä itsepintaisesti oikealle, tuulettomalle puolelle, koska kuvittelin maalimiehen olevan siellä. Pisteitä 36.

Haun jälkeen meillä ei enää ollut mahdollisuutta tulokseen, mutta menin vielä pudotetun esineen etsintään. Siinä Biitti ei enää jaksanut innostua eikä lähtenyt noutamaan esinettä. Keskeytin kilpailun, koska en halunnut rasittaa vanhaa koiraa enää turhantakia enempää. Olin kuitenkin tyytyväinen varsinkin hakuun, jossa koira työskenteli aika hyvin eikä sortunut valeilmaisuihin. Keli oli tosi raskas ja esim. jälkikoirista vain yksi koira sai tuloksen. Etsintäkoe on todella mielenkiintoinen ja vaativa laji ja vähän helpommalla kelillä Biitillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulokseen. Koska etsintäkoiria oli vain kolme, suoritukset seurasivat toisiaan ripeään tahtiin ja esim. haun jälkeinen pudotetun etsintä oli helteen takia ihan liian pian, jotta Biitti olisi ehtinyt palautua.

Toinen kilpailupäivä oli paljon lyhyempi ja pääsimme hyvissä ajoin palkintojen jaon jälkeen kotimatkalle. Rotumestaruuksien osalta ylivoimaisina kilpailivat briardit ja beussit, joista edellä mainittu rotu voitti mestaruuden kahdella pisteellä. Kauas taakse jäivät valkoiset paimenet, mudit ja bouvierit. Kiva viikonloppu ja muuten kivat ilmat paitsi että suorittajille hyvin vaativat (kuuma, kuiva ja lähes täysin tuuleton). Beusseja olisi toivonut olevan paikalla enemmän, koska nyt oli vain 7 kilpailevaa beussia. Kiitos hyvistä järjestelyistä Lapuan Koiraharrastajat ry:lle ja mukavasta seurasta varsinkin beussi-ihmisille 🙂

Menestystä

Biitille tuli kunniaa 29.3. paimennuksesta jo toisen kerran kun Suomen Beauceron ry valitsi sen vuoden 2014 paimennusbeauceroniksi. Biitin ura loppui viime kauteen, joten ensi vuonna kyseisen kunnian saa joku toinen.

Hitin kanssa kävimme 12.4.Tallinnassa KV-näyttelyssä ja vaikka Hit oli kamalassa karvassa, se oli kuitenkin ROP ja sai siis SERTin ja CACIBn sekä Tallinnan voittaja tittelin. Tuomarina toimi Antoaneta Penkova Bulagariasta.

Tällä kerralla olimme hotellissa nimeltä PK Ilmarinen ja ei ollut hotelli oikein meidän mieleen. Illalla kävimme syömässä lähellä olleessa pienessä ravintolassa nimeltä Diip ja siellä oli hinta-laatusuhde kohdillaan. Menemme varmaan toistekin, jos sille kantille Tallinnaa osumme.

Kaikenkaikkiaan oli onnistunut pikamatka Tallinnaan.

Biitti, vuoden 2014 paimennusbeauceron

Hit, Tallinnan voittaja

Hit

Hitin arvostelu

Ontumista ja terveyskyselyjä

Olimme lomalla ja sieltä tullessamme Biitti pomppi pääasiassa kolmella jalalla. Oli edellisenä päivänä alkanut yllättäin ontua.

Menimme taas kerran eläinlääkäriin ja suoraa ortopedille, ettei tarvitse vikaa kauan arpoa. Löytyihän sieltä syy eli tasussa oli pieni jänneluu murtunut. Itse murtumalle ei voi tehdä mitään eli se paranee itsekseen muutamassa viikossa. Lääkitystä tuli kipulääkkeet, antibiootti (varpaassa runsas turvotus) ja Cartrophen- kuuri. Vaikka murtumakaan ei ole kiva, niin helpotus oli suuri, ettei ollut mitään vakavampaa tai operoitavaa.

Tammikuun lopun mahaongelmakäyntiin oli tullut huomattavaa paranemista. Biitin paino on noussut vajaassa kahdessa kuukaudessa neljä kiloa eli on kohta normaali. Barf-ruoka on sopinut Biitille erittäin hyvin ja se näyttää myös imeytyvän hyvin. Kohta täytyy annosta pienentää.

Eilen tapahtui myös sellaista, että yllättäin geenitutkimusryhmältä tuli pyyntö antaa Biitistä tarkempia tietoja koskien allergiatutkimusta. Verinäyte tutkimukseen Biitistä on annettu 2007, eikä sieltä ole tähän päivään kuulunut mitään. Silloin tällöin olen päivittänyt sairastaneiden koirien tietoja. Oli ilo huomata, että voivat käyttää edelleen hyväksi vanhojakin verinäytteitä. Siellä ne on tallella geenipankissa. Omistajien pitäisi vain muistaa päivittää koiriensa tiedot sinne, koska muutenhan eivät voi tietää, mihin koira on sairastunut eikä näytteitä voi tarvittaessa hyväksikäyttää.

Eilen myös avattiin beuceronien terveyskysely. Muistakaa kaikki kasvattien omistajat käydä antamassa koirienne tiedot sinne. Kyselyyn vastaaminen ei vie kuin muutaman minuutin/koira.

Biitti barffaa

Biitti on lähes pari vuotta syönyt riisipohjaista kotiruokaa, jossa eläinproteiini on tullut lähinnä riistalihoista ja kun niitä ei ole ollut saatavilla, kanasta. Lisäksi puurossa on ollut kasviksia ja kasvisöljyjä. Viime kesästä lähtien Biitti on alkanut laihtua vaikka sen ruokahalu on ollut valtava. Sen suolisto on pitänyt välillä kamalaa meteliä ja hajuhaittakin on ollut melkoinen.

Tilanne meni alkuvuodesta niin pahaksi, että vaikka olin kasvattanut ruoka-annosta puolitoistakertaiseksi, koira vaan laihtui ja haisi. Pari viikkoa sitten menin sen kanssa eläinlääkäriiin ja siellä mm. otettiin perusverikokeet, haima-arvot, ulostenäytteet loisien varalta, röntgenkuvattiin rinta- ja vatsaontelo ja otettiin pissanäyte. Kaikki oli onneksi muuten kunnossa paitsi että sillä oli B12-vitamiinin puutos ja todella ärtynyt suolisto. Koira painoi enää 28 kiloa. Saimme suolisto-oireisiin Tylosin-kuurin ja eläinlääkärin suosituksesta muutin ruokavalion raakaruokinnaksi. Eläinlääkäri erityisesti mainitsi, että ruuassa ei saa olla yhtään viljoja eikä riisiä, tattaria , hirssiä, maissia tai vastaavaa hiilihydraattilähdettä.

En ole oikein koskaan kunnolla jaksanut perehtyä barf-ruokintaan. Olen ajatellut, kuten moni muutkin, että laadukkaan kuivamuonan syöttäminen on niin helppoa ja toisekseen 4 koiran barf-ruokinta vaatisi suuret kylmätilat. Kun nyt olen tutustunut tarjontaan, niin saatavilla on nykyään valmiita sekoituksia, joissa on kaikkea tarvittavaa oikeassa suhteessa. Itse ei siis välttämättä tarvitse pohtia eri ainesosien sekoitussuhteita ja yhdelle koiralle syötettynä edes valmiit ateriat eivät tule hirveän kalliiksi. Ostin kuitenkin viime viikolla Kennelrehun autosta eri eläinten jauhettuja lihoja, kalaa, sisäelimiä ja valmiiksi muussattuja kasviksia ja olen näistä tehnyt muutaman ruoka-annoksen kerrallaan. Eipä tuokaan kovin monimutkasta ole. Kennelrehun (tai vastaavan) jauhetuissa eläinproteiineissa on mukana rustoa, rankoja ja sisäelimiä, joten ne ovat hyvä pohja ruokinnalle. Onneksi asun paikkakunnalla, jossa käy sekä Kennelrehun auto että on raakaruokintaan erikoistunut eläinruokakauppa Topdog. Kylmätilat eivät siis tarvitse olla kovin suuret kun lisää raaka-aineita saa helposti.

Ruokinnan muutos on jo tuottanut tulosta. Mahan lorina ja piereskely on lakannut ja ulostemäärä puoliintunut. Tästä päättelen, että ruoka imeytyy paremmin. Ruoka myös maistuu Biitille todella hyvin, mutta tästä tosin on vaikea tehdä johtopäätöksiä kun ei se ole ennenkään kuppiin sylkenyt 🙂

Biitin ateria koostuu nykyisin tällaisista aineista