Posts Tagged ‘Joyce’

Hieno näyttelypäivä Karkkilassa

27.9.2009

Luultavasti tämän vuoden viimeiseen näyttelyymme ilmoitimme Doylen nuorten luokkaan ja Joycen veteraaneihin. Näyttelyssä oli mukana myös Doylen veli Dio ja yksi avoimen luokan uros.

Alku oli lupaava eli Doyle sai ERIn ja voitti vielä veljensä, joka sai myös ERIn. Avoimen luokan uros sai punaisen nauhan, joten Doylesta tuli paras uros.

Dio ja Doyle Karkkilan näyttelyssä

Vuoroon pääsi Joyce, jonka tuomari Eerola on jo kerran aikaisemmin arvostellut lausunnolla ”hyvä koira, mutta esitetään aivan liian lihavana”. Nyt Joyce on huomattavasti simpsakammassa kunnossa ja oli myös ERIn arvoinen. Ainoana narttuna Joycesta tuli siis paras narttu ja vielä päälle ROP-veteraani. Keskinäisessä kamppailussa Doyle veti pidemmän korren ollen ROP, ja Joyce siis VSP. Molemmat saivat sertit. Ruusukkeita ja pokaaleja tuli niin että hyvä kun reppuun mahtui. Molempien arvostelut löytyvät uutisista.

Joyce Karkkilan näyttelyssä

Näyttelystä kiiruhdimme kotiin ja ajoimme Biitin kanssa hakuharjoituksiin Perttulaan. Biitillä on kahden viikon päästä koe ja nyt yritämme kovasti harjoitella vieraissa metsissä ja vieraammilla maalimiehillä. Metsä oli mukavaa kangasmetsää, jossa oli kivoja kuoppia maalimiesten piiloutua. Harjoitukseen antoi vielä lisäpotkua hiekkakuoppa ja puuskittainen melko navakka pyörivä tuuli. Aivan nappiin harjoitus ei mennyt, mutta toisaalta Biitillä on parhaillaan juoksun tärppipäivät, joten vire ei ehkä koirallakaan ole aivan paras mahdollinen. Olimme kuitenkin harjoitukseen erittäin tyytyväisiä. Suuri kiitos maalimiehille.

Harjoituksista kiiruhdimme takaisin Karkkilan ryhmäkehiin, mutta siellä onnemme ei enää jatkunut. Beussit eivät yleensäkään pärjää ryhmäkehissä. Joka tapauksessa upea päivä.

Beaucenpaimenkoirien erikoisnäyttely Kirkkonummella

5.9.2009

Tänään oli beussien erikoisnäyttely. Näyttelyyn oli ilmoitettu satakunta beussia, mikä on kaikkien aikojen ennätys Suomessa. Tuomarina oli Jeannine Anjoran Ranskasta. Tuomarityöskentely oli todella tarkkaa ja esim. ylisuuret koirat saivat hylätyn automaattisesti.

Meiltä oli mukana omista koirista Doyle ja Joyce ja kasvateistani Butte, Riemu ja Retu.

Ensimmäisenä esiintyi Doyle junnuissa ja sai ERIn ja oli luokkansa toinen. Doyle esiintyi oikein hyvin ja ei esim. ollenkaan hyppinyt päin tuomaria. Lausunto löytyy uutisista.

Käyttöluokassa oli kasvattini Retu, joka voitti luokkansa ja meidän suureksi riemuksemme oli myös näyttelyn paras uros. Oli ilo nähdä, että tuomari arvosti tällä kerralla kooltaan pienempää urosta.

Ranskalaiseen malliin puolen päivän maissa oli lounastauko ja iltapäivällä jatkettiin narttukehillä.

Avoimessa luokassa esiintyi kaksi kasvattiani eli Riemu ja Butte. Molemmat saivat ERIn, mutta eivät sijoittuneet luokassaan (avoimessa luokassa oli 23 narttua). Ihan viimeisenä oli Joyce veteraaneissa saaden ERIn ja oli luokassaan 4. Joyce esiintyi myös oikein hyvin ja ei edes ontunut, vaikka oli koko päivän ollut autossa paikoillaan. Myös Joycen lausunto löytyy uutisista.Tomeran kennel oli ilmoittanut veteraaneihin isomummo Lillanin, joka on jo 14,5 vuotias. Lillan esiintyi myös ikäisekseen vielä vetreästi.

Näyttely huipentui ROPin valintaan ja tällä kerralla Retusta tuli VSP. Kisa ratkesi siihen, että Retu kantoi häntää innostuessaan hieman liian korkealla. Joka tapauksessa aivan mahtava suoritus Retulta ja loppuhuipennus oli todella jännittävä.

Päivä oli mitä mahtavin. Omat koirat saivat molemmat ERIn ja niin myös kasvatit Butte ja Riemu ja Retusta tuli VSP. Erityisen arvokkaaksi tulokset tekee se, että ne on saatu rodun erikoisnäyttelyssä arvostetulta ranskalaiselta rodun erikoistuomarilta. Valtaisat onnittelut Elisalle ja Retulle.

Doyle erikoisnäyttelyssä

Joyce erikoisnäyttelyssä

Joyce 10v

6.8.2009

Joyce täyttää tänään pyöreät kymmenen vuotta. Joyce tuli meille vajaan vuoden ikäisenä juhannukseksi ja alussa suuri osa aikaa meni vain yrittäessä saada koira rauhoittumaan. Joyce oli vuoden ikäisenä varsinainen tättähäärä ja ikä on ehkä vain hieman tuonut rauhallisuutta.

Aluksi meillä oli suunnitelmissa ja toiveissa saada Joycesta harrastuskoira, mutta se jäi paukkuarkuuden takia. Peltojäljellä Joyce on hyvä (paras koiristamme) ja olikin harmi, ettei sen kanssa päästy koskaan kilpailemaan.

Joyce on koko ikänsä ollut koiristamme ”koiramaisin” ja tietyllä tavalla käytännönjärkisin, ja se luultavasti selviäisi kulkukoiranakin oikein mainiosti. Joycea ei ole ikinä pidelleet mitkään aidat tai portit ja se inhoaa toisia narttuja ja leikattuja uroksia.

Joyce on opettanut meille paljon, ja vaikka joskus on ollut hankalaakin, niin olen iloinen, että meillä on ollut tämän tyyppinenkin beussi.

Onnea Joycelle ja toivotaan että vielä on monta virkeää vuotta jäljellä.

Joyce 1v

Joyce 1-vuotiaana

Joyce 10v

Joyce kymmenevuotiaana

Joyce 10v pää

Joycen nivelkipututkimuksen tulokset

25.6.2009

Tänään saimme postissa Joycea koskevaa tietoa nivelkipututkimuksesta. Selvisi, että Joycen lonkat olivat nykykunnossaan E ja D ja nivelrikkoaste molemmissa lonkissa vakava. Sen sijaan kyynärät, polvet ja selkä ovat täysin terveet. Kaikki otetut veriarvot (maksa, munuaiset, sokeri, proteiinit, kolestroli ja kilpirauhasarvot) olivat normaalit.

Joyce oli ryhmässä, joka sai oikeaa tutkittavaa ainetta eli ”Doils nivelille, omega-3 lohiöljyvalmistetta koirille”. Varsinaiset ryhmien väliset vertailutulokset saadaan vasta syksyllä, mutta meidän kokemuksemme mukaan aine noin parin kuukauden käytön jälkeen aikoi vaikuttaa suotuisasti, emmekä koko testiaikana (4 kk) antaneet Joycelle kuin pari kertaa kipulääkettä. Nyt jatkamme Joycen kanssa kalaöljylinjoilla tutkimuksen varsinaisia tuloksia odotellessa.

Joycen kipututkimuksen päätöskäynti

16.5.2009

Tänään oli Joycen viimeinen käynti Pieneläinklinikalla kipututkimuksen tiimoilta. Käynnillä tehtiin taas normaalit jo tutuksi käyneet testit ulkona liikkeessä, hypyt korkealle alustalle, kävelyt rappusilla ja tietokonetallenteet ravissa ja käynnissä. Lisäksi otettiin verikoe ja tutkittiin ulostenäyte.

Kyselylomakkeessa kysyttiin, oliko Joyce saanut mielestäni lääkevalmistetta vai lumetta. Vaikea kysymys, johon vastasin, että luulen sen saaneen jotain oikeaa valmistetta. Ensin tutkimuksen alussa Joycen kunto mielestäni heikkeni tasaisesti, mutta tutkimuksen puolessa välissä alkoi yllättävä käänne parempaan, joka ei selity muulla kuin oikealla vaikuttavalla valmisteella. Tosin taas loppua kohden Joycen kunto hieman heikkeni. Koko tutkimusaikana annoin Joycelle kipulääkettä vain kolme kertaa. Tämä on melkoinen parannus tilanteeseen, jossa Joyce söi yhtäjaksoisesti kipulääkettä monta vuotta.

Emme saaneet vielä tietää, kumpaan ryhmään Joyce kuului, mutta sen saimme tietää, että tutkittava aina on Omega 3 -valmiste nimeltään Doils. Tutkimuksen alkuvaiheessa sitä ei vielä saanut Suomesta, mutta nyt se on kuulemma tullut myyntiin. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan aine on melko vaikuttava, joskaan ei ehkä kipulääkkeen veroinen – olettaen, että Joyce tosiaan sai sitä. Moni koira pärjäisi tälläkin aineella. Saamme lopulliset tulokset Joycen osalta kesäkuun alkupuolella.

Viikolla saimme huojentavan tiedon Biitin rabies vasta-aineista. Niitä löytyi ja nyt pääsemme matkalle alkuperäisen suunnitelman mukaan Ruotsin kautta.

B-pentueen äiti Raï osallistui tänään Rauman kansalliseen näyttelyyn veteraaniluokassa ja menestyi tosi hyvin saaden ERIn, ollen paras narttu, paras veteraani ja saaden SERTin. Onnittelut Raïlle ja Jaanalle.

Joycen kanssa nivelrikkotutkimuksen aloituskäynnillä

6.1.2009

Yliopistollinen eläinsairaala tutkii erään luonnonmukaisen aineen vaikutusta koirien nivelrikon kipujen hoidossa. Tutkimus tehdään siten että 80 koiran ryhmässä kaikki syövät samaa ruokaa (ruoan vaikutuksen eliminoimiseksi) ja sen lisäksi puolet saa tutkittavaa luonnonmukaista ainetta ja puolet lumeainetta. Tutkimus on kaksoissokkotutkimus, joten kukaan ei tiedä, mihin ryhmään mikäkin koira kuuluu. Koiralle ei saa antaa tutkimusaikana (toukokuun loppuun) mitään muuta ruokaa, ravintolisää, makupaloja, puruluita tai vastaavaa kuin nyt saatu ruoka ja myöhemmin saatava tutkittava aine.

Ilmoitin Joycen tutkimukseen marraskuussa ja aloituskyselyn jälkeen Joyce hyväksyttiin jatkoon. Kipulääkkeen lopetin heti kun kuulin jatkoon pääsystä ja yllättävää on, että nyt lähes kuukauden lääkkeettömän jakson jälkeen Joyce ei edelleenkään oireile samalla tavalla kuin aikaisempien kipulääkkeettömien jaksojen aikana. Tämä voi mielestäni selittyä vain sillä, että nyt vanhempana Joyce ei liiku läheskään yhtä paljon kuin nuorempana.

Tänään oli siis ensimmäinen käynti. Aluksi Joycen liikkeitä katsottiin ulkona kävelyssä ja ravissa. Sen jälkeen siirryttiin sisälle, jossa hypittiin korokkeelle ja juostiin rapuissa edestakaisin ja lääkäri katsoi silmämääräisesti liikkeitä. Seuraavaksi siirryttiin matolle, jossa tietokone mittasi askellusta kävelyssä, ravissa ja laukassa. Tietokeella näkyi selvästi, että Joyce varoi vasenta takajalkaa ja tämä taas aihetti painoa oikeaan takajalkaan ja ristikkäiseen etujalkaan. Askellusten jälkeen lääkäri tutki painelemalla ja venyttelemällä Joycen selän ja jalat.

Tämän jälkeen Joyce vietiin lonkkakuviin ja verikokeisiin kun taas minä jäin täyttelemään useita pitkiä kyselyjä koiran ruokinnasta alkaen pentulaatikkoajoista. Valitettavasti Joycen osalta meillä ei ole tietoa vuoden ikään asti, mitä ruokaa on saanut, miten on liikkunut jne. koska Joyce tuli meille vasta lähes vuoden ikäisenä.

Tällä käyntikerralla saimme vasta ruoan, jota aletaan syöttää koiralle heti. Seuraavan käynnin yhteydessä tammikuun lopussa saamme tutkittavan valmisteen ja kipulääkettä tarpeen varalle. Tutkimuksessa ei ole tarkoituksena aiheuttaa koiralle tuskaa. Osalla koiria saattaa tutkimus loppua tähän, jos esim. ontuminen johtuu muusta kuin lonkan nivelrikosta tai koiralla on jokin muu sairaus, joka selviää nyt otetuista verikokeista. Jäämme nyt odottamaan verikokeiden ja lonkkakuvausten tuloksia ja seuraavaa käyntikertaa tammikuun lopussa.

Koirien kanssa on aina varauduttava ylimääräisiin menoihin

22.9.2008

Viikonloppuna näyttelyssä kepo huomasi Biitillä lohkeaman alaetuhampaassa. Lohkeama oli aika suuri ja lähes ienrajaan asti, joten käynti lääkärissä tuli pikaisesti ajankohtaiseksi. Sattui samalla, että viime yönä Joycen yläleuka turposi voimakkaasti silmän alapuolelle asti ja hammasvaurio tuli siitäkin heti mieleen. Lisäksi Doylella on jo pidempään silmät punoittaneet ja korviakin hieman kutissut. Eikun koko porukka autoon ja eläinlääkäriin.

Ekana katsotiin Joycen poski ja eläinlääkäri epäili samaa kuin minäkin, että leukaluussa on voimakas tulehdus ja paise. Koira sai heti rauhoituksen anestesiaa varten ja niinhän sieltä löytyi pinnallisesti murtunut poskihammas, jonka juuri oli pahasti tulehtunut ja tulehdus oli jo osin levinnyt leukaluuhun. Onneksi sain ajan toimenpiteeseen heti tänään koska leuan ja hampaan on täytynyt olla todella kipeät. Hammas poistettiin ja leukaluukin oli haurastunut niin että sitäkin jouduttiin poistamaan. Joskus tulee mieleen, että miten ei huomaa, että koiralla on todella kovat kivut. Joyce ainakin on todella hyvä peittämään kiputilansa.

Biitin hammasta tutkittiin ja todettiin, että vaurio on niin suuri, että hammas tullee kuolemaan. Eläinlääkäri ehdotti juurihoitoa, koska hammas on heti kulmahampaasta seuraava ja tukee kulmahammasta. Jos sen poistaa, niin kulmahammas on alttiimpi vaurioille. Biitille varattiin uusi aika varsinaista toimenpidettä varten.

Ja sitten Doyle-riepu antoi taas niin kauniisti katsoa silmiään ja korviaan. Silmissä oli sidekalvon tulehdus ja korvissa melko paha hiiva. Liekö Doylella ikä sopiva kaikenlaisille tulehduksille vai onko kyseessä jotain muuta, selviää kuurien jälkeen.

Kaikenkaikkiaan mukaan tuli muovikassillinen erilaisia lääkkeitä ja hoito-ohjeita ja maksoi toimenpiteineen ja lääkkeineen 1138,- ja Biitin juurihoito on vielä vallan tekemättä. Suosittelen kaikkia ottamaan vakuutuksen koiralleen ainakin lääkärikulujen varalta.