Posts Tagged ‘Doyle’

Doyle hakukokeessa

6.10.2012

Doyle osallistui tämän kauden toiseen hakukokeeseensa.

Koe alkoi henkilöetsinnällä. Ensinmäiseen pistoon oikealle etukulmaan Doyle ei irronnut millään, teki vain yhden viiden metrin pyörähdyksen. Vastakkaiselle puolelle tuli hyvä pisto ja vasemmasta etukulmasta löytyi maalimies. Tämän jälkeenkään oikea etukulma ei kiinnostanut, mutta kymmenen-viisitoista metriä edempää lähetettynä Doyle irtosi oikeallekin. Sen jälkeen pari hyvää tyhjää ja sitten toinenkin maalimies löytyi vasemmalta, melko läheltä keskilinjaa. Tuomari rokotti pisteen kummastakin ilmaisusta, koska Doyle tuli pari metriä ohjaajaa vastaan ja kahdeksan pistettä työskentelystä, suurelta osin koska ohjaaja koski useaan otteeseen koiraan (koeohjeen mukaan koirasta saa pitää kiinni lähetettäessä, tuomarin mukaan ei). Kaikkiaan henkilöistä 160 pistettä.

Seuraavaksi oli esineruutu, jonka Doyle teki omalla tyylillään. Tuomarin mukaan Doyle kävi ainakin yhdellä, luultavasti kahdella esineellä, muttei ottanut niitä. Sen lisäksi varsinkin alussa Doyle irtosi vasta toisella tai kolmannella käskyllä, lähti kerran alueelta kohti hakurataa ja palasi vasta useamman kymmenen metrin päästä monen kutsun jälkeen ja merkkasi ainakin pari kertaa ruutuun. Kolmas esine onneksi kelpasi ja sen Doyle toi ohjaajalle kun enää 5 sekuntia oli aikaa jäljellä. Pisteitä 27. Yhteensä siis maastosta 187 ja tässä vaiheessa oltiin tukevasti kiinni tuloksessa.

Kun maasto oli Siikajärvellä, niin tottelevaisuus oli Talissa ja jouduimme siis ajamaan sinne. Kenttä oli tosi märkä niinkuin nyt joka puolella on syksyn sateiden jälkeen. Tottis meni kohtalaisesti kunnes tultiin hyppynoutoihin. Molemmilla esteillä kumpikin hyppy jäi suorittamatta ja kaksi arvokasta liikettä meni nollille. Kun muutakin haparointia vielä oli, niin pisteitä kertyi yhteensä vain 57. Yhteistulos siis 244, joka ei valitettavasti riittänyt koulutustunnukseen huonon tottiksen takia. Doyle jää nyt talvitauolle hiomaan tottelevaisuutta.

Tuomarina toimi Heidi Helin. Kepo ohjasi maaston.

Biitti ja Doyle hakukokeessa

18.8.2012

Suomen Beauceron ry järjesti täällä Nummelassa tutusssa maastossa hakukokeen ja meiltä Biitti osallistui 2,5 vuoden täydellisen hakutauon jälkeen kokeeseen. Doylekin ilmoitettiin, koska nyt sillä oli jo mahdollisuus koulutuksen puolesta saada koulutustunnus.

Alokasluokka aloitti tottelevaisuudella ja Biitti teki taas tasaisen varmaa työtä. Muutama pieni virhe sattui sekä koiralle että ohjaajalle, mutta siitä huolimatta pisteitä kertyi 84. Doyle taas teki tasoonsa nähden todella huonon tottiksen. Virheitä tuli lähes joka liikkeessä mm. siitä, että koira ei suorittanut ensimmäisellä eikä parissa liikkeessä edes toisella käskyllä. Esim liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa Doyle ei edes kolmella kutsulla tullut ja sen liikkeen se kyllä osaa aivan täydellisesti niin halutessaan. Henkilöryhmässä Doyle äkkäsi tutun ihmisen ja päätti sitten iloisesti käydä tervehtimässä jne. Sama omatoiminen vallattomuus jatkui kautta linjan ja Doylelle kertyi pisteitä vain 50.

Esineruudussa annoin Biitin työskennellä rauhassa, joka tarkoittaa, että pistot olivat kaikkea muuta kuin suoria. Biitti löysi kuitenkin vaadittavan yhden esineen, mutta pudotti sen tuodessaan jalkoihini. Siitä lähti pari pistettä eli yhteensä tuli 28. Doyle puolestaan nouti saman lapsen kengän kuin Biittikin, mutta oli kuulemma mm. tuijotellut kenkää ja heilutellut sille häntää :). Lisäksi Doyle oli luovuttanut sen ensin toimihenkilöille ohjaajan sijasta. Doylelle kaikkien vallattomuuksien jälkeen 26 pistettä.

Lopuksi mentiin maastoon henkilöitä etsimään. Kaikki maalimiehet oli laitettu samalle puolelle rataa tuulen alapuolelle ylärinteeseen. Laitoin Biitin ekalle pistolle juuri sille puolelle ja valitettavasti Biitti ohitti ekan maalimiehen etureunasta ja kaarsi pidemmälle toiselle maalimiehelle. Ilmaisu oli hyvä, mutta itse töpeksin näytöllä ja siitä syystä meni muutama piste. Toinen pisto oli tuulen puolelle ja siinäkin Biitti hieman oikaisi nurkasta. Kolmannella pistolla tuli sitten takanurkasta toinen maalimies. Tällä kerralla ohjaaja teki vielä pahemman virheen ja käveli koiraa vastaan keskilinjalla, vaikka näki rullan suussa. Ilmaisu ja näyttö olivat muuten ok, mutta ohjaajalta lähti taas pisteitä. Kaikkiaan saatiin kasaan ohjaajasta huolimatta 150 pistettä eli tuloksena tottis 84 ja maasto 179, yhteensä 262 ja HK1 kakkostuloksella.

Doylen maasto meni aika lailla samoin eli samat maalimiehet löytyivät kuin Biitilläkin. Doyle toimi henkilöhaussa hyvin, mutta valitettavasti ohjaaja loukkasi jalan toisella näytöllä. Doyle ilmaisi toisenkin maalimiehen hyvin, mutta kun ohjaajaa ei ruvennut kuulumaan kohtuullisessa ajassa, niin Doyle jätti maalimiehen. Oli kyllä palannut takaisin, mutta näyttöä ei enää hyväksytty. Pisteitä kertyi henkilöetsinnästä vain 102. Lopputuloksen kannalta sillä ei enää huonon tottiksen jälkeen ollut merkitystä. Ohjaaja oli kuitenkin hyvin tyytyväinen Doylen henkilöetsintään. Yhteensä Doylelle siis 178 pistettä

Beusseja oli kokeessa lisäksi Avataran Brittany, joka myös sai koularin hyvällä tuloksella 269 pistettä. Onnea Brittanyn omistajille 🙂

Tuomarin mukaan maasto oli vaativa ja lisäksi päivä oli hiostavan kuuma ja varsinkin aamupäivällä tuuleton, joten koirilla oli vaativat olosuhteet. Siitä huolimatta alokasluokan koirat Doylea lukuunottamatta saivat kaikki koulutustunnuksen, mutta avoimissa sai vain yksi koira neljästä.

Kun koe oli ohi, jouduimme lähtemään kepon kanssa lääkäriin polven takia. Onneksi mitään aivan kamalaa ei kuvissa näkynyt, mutta kyynärsauvojen kanssa tultiin kuitenkin kotiin sairauslomalappu kädessä. On tämä koiraurheilu rankka harrastus 🙂

Biitti: seuraaminen


Doyle: liikkeestä istuminen

Keväinen talvipäivä

3.3.2012

Tänään oli upea keväinen talvipäivä. Yoda on vaikuttanut perheen kokoonpanoon niin, että pojat majailevat hoitolassa ja Yoda on sisällä Joycen ja välillä myös Biitin kanssa. Tänään kokeiltiin ulkoilua myös kokoonpanolla Yoda ja Doyle.

Etualalla Doyle, keskellä Biitti ja perää pitää Flaksi


Yoda ja Doyle


Joyce 12,5 vuotias virkeä vanhus


Yoda harjoittelee lentoboxissa olemista

Doylella mahanpuruja

13.10.2011

Koiramme ovat nyt pari viikkoa syöneet hirven luita ja roippeita. Pidän koiria luiden kaluamisessa valvonnassa, että niistä ei tulisi mitään mahaongelmia, mutta Doylen kanssa ote on päässyt vähän lipsumaan. Sen on tapana siepata luu, ja hävitä jonnekin pöpelikköön tuntikausiksi.

Toissapäivänä Doyle oksensi ruokansa heti syötyään, samoin eilen molemmat ruoat. Eilen se oli muutenkin tosi levoton ja yöllä halusi koko ajan ulos. Aamulla minun hermo ei enää pitänyt ja kiikutin Doylen tutkimuksiin peläten, että luunpalat ovat tukkineet suolen.

Lääkärissä Doyle tutkittiin, otettiin normaalit verinäytteet, haimakoe ja röntgenkuvattiin ja onneksi kaikki näytti hyvältä paitsi että paksusuoli on tosi ärtynyt. Lääkityksenä saimme oksennuksenestolääkettä ja mahalaukun limakalvoja suojaavaa lääkettä. Näillä mennään nyt toistaiseksi. Jos oksentelu kaikesta huolimatta jatkuu, täytyy Doylesta ottaa varjoainekuvat.

Doyle oli klinikalla tosi kiltti potilas. Kuvatkin saatiin otettua ilman rauhoitusta vaikka päydällä joutui olemaan selällään kaukalossa vaikka kuinka pitkään. Kehuivat hyvähermoiseksi ja rauhalliseksi koiraksi, mitä Doyle onkin 🙂

Biitille Hyvinkäältä kolmas SERT

17.9.2011

Tänään oli Hyvinkäällä ryhmänäyttely, jonne olimme ilmoittaneet Biitin ja Doylen. Tuomarina beusseilla näyttelyssä oli Fiszdon Katarzyna Puolasta.

Ensin oli kehässä Doyle avoimessa luokassa kahden muun uroksen kanssa. Kaikkiaan uroksia oli viisi. Doyle sai keltaisen nauhan (arvosana hyvä). Tuomari ei siis erityisesti pitänyt Doylesta.

Tomeran Doyle AVO H
Arvostelu:“Maskuliininen koira. Voisi olla parempi ilme. Hyvä ylälinja. Hartia ja olkalinja liian pystyt, joten liike ei ole vetävä”.

Nartuissa oli vain kaksi narttua, joista toinen oli junnuissa. Tuomari piti kovasti meidän Biitistä ja tuloksena Biitille ROP ja SERT.

Pikkujalon Bad Beat KÄY ERI1 SA PN1 ROP SERT
Arvostelu:“Erittäin kaunis narttumainen pää. Oikeat vartalon mittasuhteet. Hyvä hartia ja olkavarsi. Samansuuntaiset etujalat, takajalat hieman ulkokierteiset. Liikkuu hyvin vetävästi”.

Biitille tuli nyt kolmas SERT Suomesta, joten Biitin ei tarvitse enää käydä näyttelyissä ainakaan kotimaassa jos ei nyt jossain vaiheessa vielä jostain yritetä CACIBia. Kaksihan niitäkin jo on, mutta molemmat ovat Latviasta. Nyt keskitytään saamaan avoimen luokan käyttötulos muotovalion arvon saamiseksi.

Näyttelyssä oli mukavasti tuttuja ja oli kiva taas nähdä teitä. VSP oli tänään Eijan ja Raunon Reiska. Onnea komealle Reiskalle.

Doyle arvosteltavana


Biitin vetävä askel


ROP Pikkujalon Bad Beat ja VSP Ylhäis Caradog

Doyle luonnetestissä

20.8.2011

Olemme yrittäneet saada Doylelle paikkaa luonnetestiin ja lopulta saimme peruutuspaikan tämänpäiväiseen Tuusulan testiin. Ennen meitä vuorossa oli Riemun pentu Black Carambas Flamboyant Ace, jonka testi menikin oikein hyvin. Onnittelut Merjalle ja Nemolle.

Sitten oli Doylen vuoro. Ensin testissä tarkastellaan koiran luoksepäästävyyttä ja samalla tuomari haastattelee omistajaa koiran oloista ja harrastuksista. Tässä Doyle kävi nojailemassa tuomareihin ja samalla “juttelemassa”. Tuomarit totesivat, että on luoksepäästävä eli tuli täydet +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin).

Sitten vuorossa on taistelutahdon erikoiskoe eli tuomari leikki koiran kanssa. Doyle lähti mukaan kilpasille ihan tosissaan. Palauteessa tuomari totesi, että koira taistelee hyvin, ja enemmänkin olisi halutessa saanut taistelemaan. Tästä Doyle sai myös täydet +3 (suuri).

Seuraavana oli kelkan vuoro, joka on ensimmäinen lähinnä toimintakykyä testaava koe. Doyle katseli ja haukkui kelkkaa, eikä perääntynyt. Kun kelkka tuli kohdalle, Doyle meni tutkimaan sitä lähes ilman apua.

Seuraavana on vuorossa puolustushalua mittaava osio eli omistajan ollessa paikalla katsotaan, miten koira puolustaa. Doyle puolusti oikein hyvin ja heti kun uhka väistyi, koira palautui. Puolustushalusta Doyle sai myös +3 (kohtuullinen, hillitty).

Sitten on vuorossa temperamenttia ja kovuutta testaava osio, jossa koiran kävellessä ohjaajan kanssa esiin nousee yllättäen haalari ja hetken päästä koiran perään pyörii koliseva tynnyri. Doyle selvisi molemmista hyvin, eli huomasi heti, muttei juurikaan pelästynyt ja jatkoi kävelyä lähes normaalisti. Sama lenkki kävellään uudelleen, jotta nähdään, jäikö jotain ikävää muistiin, mutta Doylelle ei jäänyt. Temperamentista tuli +1 (erittäin vilkas) ja kovuudesta +3 (kohtuullisen kova).

Sitten oli vuorossa Doylen kompastuskivi eli toinen toimintakykyä testaava osio, pimeä huone. Arvasin jo, että Doyle ei minua vaivaudu etsimään ja niin myös kävi. Menin huoneen perälle ja ihannetapauksessa koiran tulisi edetä huoneen perälle ohjaajan luo. Doyle sen sijaan jäi istumaan ja tuijottamaan ovea, että pääsisi ulos. Ulkona oli kaikkia kivoja ihmisiä kun taas sisällä ei mitään mielenkiintoista. Vaikka siis kelkalla Doyle toimi hyvin, niin pimeän huoneen takia toimintakyvyn arvosanaksi -1 (pieni). Koska toimintakyvyn kerroin on melko korkea (15), pienensi tämä kokonaispistemäärää melkoisesti.

Seuraavaksi testattiin terävyyttä. Koira jätetään yksin seinään kiinnitettynä ja sitä uhataan. Siinä taas tuli +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua) eli Doyle puolusti itseään, mutta lopetti heti kun uhka väistyi.

Lopuksi oli vielä laukauspelottomuus ja tällä kerralla laukaukset eivät Doylea kiinnostaneet. Tulos oli laukasvarma.

Koko testin ajan tarkkaillaan koiraa ja kaikki osiot vaikuttavat vähän kaikkeen. Esim. hermorakenteen arvosana tulee koiran käyttäytymisestä kokonaisuudessaan. Hermorakenne on koiralla synnynnäinen ominaisuus eikä siihen voi koulutuksella vaikuttaa. Hermorakenteesta suurin osa koirista saa arvosanan +1 (hieman rauhaton), ja niin myös Doyle.

Sanallisessa palautteessa tuomari aluksi sanoi, että tulos on ristiriitainen nimenomaan toimintakyvyn osalta. Kelkalla Doyle toimi hyvin, mutta pimeässä huoneessa ei. Totesin itse, että Doylen tapauksessa kyse on ennemmin toimintahalusta kuin -kyvystä. Jos joku asia sitä kiinnostaa, niin kyllä kykyäkin silloin löytyy. Tänään kiinnosti paljon enemmän ulkopuolella olevat ihmiset kuin minun hakemiseni.

Lisäksi tuomari sanoi, että Doylella on erittäin kova dominassi, minkä toki tiesimme jo ennestään eikä se välttämättä ole huono asia, mutta täytyy aina ottaa huomioon. Jo pentuajoista lähtien Doylen kanssa on täytynyt olla huolellinen arkikoulutuksessa. Toisaalta Doyle on aina tiennyt hyvin paikkansa laumassa, ja arkielo on sen kanssa todella vaivatonta. Tuomari totesi vielä lopuksi, että vaikka toimintakyky ei ollut tänään kummoinen, niin kyllä koira vielä kannattaa kotiin viedä 🙂 ja kyllä sen kanssa uskaltaa nakkikioskin jonossa seistä 🙂

Tulos (suluissa kertoimet):
Toimintakyky (15): pieni -1
Terävyys (1): kohtalainen ilman jäljelle jäävää hyökkkäyshalua +3
Puolustushalu (1): kohtuullinen, hillitty +3
Taisteluhalu (10): suuri +3
Hermorakenne (35): hieman rauhaton +1
Temperamentti (15): erittäin vilkas +1
Kovuus (8): kohtuullisen kova +3
Luoksepäästävyys (15): hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: laukausvarma +++
Yhteispisteet 140

Testauspaikalla oli tuttuja hienoine beusseineen. Oli kiva nähdä teitä kaikkia taas.

Kelkka kiinnostaa Doylea kovasti


Minun emäntääni et tule uhkailemaan


Uhka poistui - ollaan taas kavereita


Haalari ponnahti eteen


Tynnyri vieri kolisten takaa


Doyle puolusti myös itseään

Hyrynsalmella jälleen

3.8.2011

Tulimme jo viime sunnuntaina jokakesäiselle lomallemme Hyrynsalmen Vuoriniemen lomakämpälle. Mukana on tällä kerralla Biitti, Doyle ja Flaksi. Joyce jäi kotiin Eevan hyvään hoitoon.

Tällä kerralla olemme keskittyneet koirien kanssa metsäjälkeen ja tottelevaisuuteen. Lisäksi tietysti vietämme koirien kanssa laatuaikaa oleillen ja uiden. Mitäs sitä lomalla muuta tekisikään.

Biitin jälki sujuu ihan kohtuullisesti ja Doylekin alkaa pikkuhiljaa oivaltaa, mistä on kyse. Doylen kanssa ei ole aikaisemmin jäljestetty kuin pellolla. Flaksi on lahjakkuus ja mennä puuskuttaa nenä nuhisten pitkin metsää. Intoa on Flaksilla vielä enemmän kuin taitoa, mutta pikkuhiljaa edetään.

Tänään saimme hyviä uutisia Falan rabies-vasta-ainetestistä eli vasta-aineita oli riittävästi. Flaksin osalta saimme tiedon jo aikaisemmin. Kummallakaan koiralla ei ollut vasta-aineita riittävästi ensimmäisen rokotuksen jälkeen ja tämä toinen testi meni vähän hilkulle ajatellen Euroopanvoittaja-matkaa Hollantiin syyskuussa. Onneksi se asia on molempien osalta kunnossa ja pääsemme matkaan Ruotsin kautta alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Alla kuvia tämänpäiväisistä tottelevaisuusharjoituksista.

Doyle: nouto


Doyle: luoksetulo


Doyle: seuraaminen


Biitti: seuraaminen


Biitti: nouto


Flaksin seuraaminen on vielä vähän "hakusessa"

Doylen Ranskanmatka osa 6 (16.-19.6.2011)

19.6.2011

Torstaina kävimme Doylen kanssa toistamiseen golfaamassa ja Doyle hölkkäsi jo tottuneesti golfauton vieressä. Varsin leppoisaa treeniä koiralle kun kierros kesti kolme tuntia ja vartin ja matkaa kertyy kaikkine väylältä toiselle siirtymisineen ja pallon perässä siksakeineen reilut 8 kilometriä. Iltapäivällä kävimme vielä tutustumassa oman hotellimme museoon, jossa oli esineistöä lähinnä ajalta, jona linna oli toiminut vankilana.

Perjantaina ajoimme kohtuullisen matkan Ruotsinpuolelle Malmöhon, jossa meillä oli varattuna keskustahotelli Glarion Collection Temperance. Illalla kävimme syömässä vanhassa kaupungissa torin laidalla ja nyt huomasi, että oltiin palattu pohjoismaihin – Doyle ei enää ollut tervetullut terassille. Toki se sai jäädä aivan viereemme terassiaidan ulkopuolelle. Torin laidalla on valtavasti ulkoilmaravintoloita ja Doyle seurasi tarkkavaisesti ihmisvilinää. Sattui hauskasti, että paikalle ilmestyi myös polttariporukka kiljuvia ja huutavia naisia ja hetken niitä kuunneltuaan Doyle alkoi laulaa mukana kurkku ojossa kohden taivasta 🙂

Lauantaina oli viimeinen etappi kohden Tukholmaa ja iltalauttaa Turkuun. Aamulla olimme kotona ja vaikka reissu oli mukava, oli kotiin silti kiva palata varsinkin kun muitakin koiria oli jo kova ikävä.

Doyle käyttäytyi koko matkan mallikelpoisesti eikä nolannut meitä kertaakaan. Päinvastoin saimme monta kertaa olla ylpeitä hyvin käyttäytyvästä ja tottelevaisesta koirasta. Doyle on nyt monta kokemusta rikkaampi ja toivottavasti matkalla oli suotuisa vaikutus sen luonteeseen.

Lopuksi vielä valtavat kiitokset kaikille kotona koiria hoitaneille eli Tiinalle, Päiville ja Terolle. Ilman teidän apuanne matka olisi jäänyt unelmaksi.

Ulkoilemassa ennen laivaan menoa sataman lähellä olevassa valtavassa puistossa

Doylen Ranskanmatka osa 5 (14.-15.6.2011)

15.6.2011

Matkamme jatkui aamulla kohden keskistä Saksaa. Olimme varanneet kolmeksi yöksi huoneen oikeasta linnahotellista Waldeckista. Olimme perillä jo hyvissä ajoin, koska matka oli kohtuulliset alle 500 kilometriä. Perille päästyämme kävimme Doylen kanssa lenkillä, ensimmäisellä kunnollisella moneen päivään. Linnahotelli on Edersee-patojärven läheisyydessä, tosin 120 metriä korkeammalla. Hotellista on aivan mahtavat näkymät yli järven.

Olimme varanneet etukäteen kaksi kierrosta golfia ja keskiviikkona oli ensimmäinen niistä. Arvoimme aamulla, että jätämmekö Doylen huoneeseen vai otammeko mukaan autoon, jonka toivoimme saavamme varjoon ja ikkunat auki. Aikamme pohdittuamme otimme Doylen mukaan. Kun pääsimme kentälle, huomasi caddiemaster, että meillä on koira ja kehoitti meitä ottamaan sen mukaan kierrokselle. No mikä ettei, kyllä se meille sopi. Ensimmäisen kerran ikinä meillä oli koira mukana golfkierroksella. Sellainen ei Suomessa tulisi ikinä kuuloonkaan. Alussa Doyle vähän ihmetteli, mutta hyvin pian se hölkkäsi golfauton vierellä kevyttä ravia ja sai samalla mukavasti liikuntaa. Koirasta ei ollut meille tai muille golfaajille mitään haittaa. Välillä uitimme Doylea vesiesteissä. Huomenna otetaan sama uusiksi.

Hotellin yllätys koiravieraille: pieni kuppi ja makupala

Huoneemme ikkunasta on hieno näkymä Ederseelle

Doyle virkistäytyy vesiesteessä

Doyle hölkkää golfauton vierellä

Linnahotellimme Schloss Waldeck

Doylen Ranskan-matka osa 4 (10.-13.6.2011)

13.6.2011

Perjantai-aamuna jätimme Monacon ja suuntasimme kohti matkamme pääkohdetta Nationale d’Elevagea, joka tällä kerralla pidettiin kylässä nimeltä Louroux Hodement. Hotellimme sijaitsi noin 70 kilometriä kyseisestä kylästä, mutta kävimme vielä matkalla hotelliin katsastamassa paikan. Se oli keskellä pientä kylää ja lehmäpeltoa kakkakasoineen.

Lauantaina-aamuna menimme hyvissä ajoin paikalle ja tapasimme Elisan, joka oli tullut Retun ja Khakin kanssa myöskin jalostustarkastukseen. Ensimmäisenä veimme Doylen mittaukseen, joka meni heti pieleen. Doyle istui mittausalustalle ja kun kepo nosti Doylen mahasta ylös, pääsi koirasta topakka murina. Tuomarit kavahtivat taaksepäin ja totesivat, että tuolle koiralle he eivät tee mitään ilman kuonokoppaa. No onnistuihan mittaus lopulta kuonokoppa päässä ja toinen silmä peitettynä, mutta mittamiehet olivat vielä sunnuntaina iltapäivänä jutellessamme varmoja, että Doyle on vaarallinen :).

Seuraavana oli vuorossa luonteen testaus, johon oli todella pitkä jono. Juuri kun vuoromme olisi tullut, alkoi puolentoista tunnin ruokatauko, joten vuoromme olikin ensimmäisenä lounaan jälkeen. Testaus alkoi laukauksilla ja ensimmäinen poispäin kävelyssä kuuluva laukaus meni aivan huomaamatta. Seuraavaa laukausta varten koiran on tarkoitus kääntyä kohti ampujaa ja pysähtyä, mutta tämä ei meinannut onnistua ollenkaan. Doyle katseli kaikkiin muihin suuntiin ja meni kepon sivulle istumaan jne., ja oikeaa asentoa haettiin pitkään. Lopulta kuitenkin onnistui ja Doyle reagoi laukaukseen ehkä hieman. Tuomari kuitenkin halusi vielä kolmannen laukauksen niin että koira oli parin metrin päässä ohjaajasta ja katsoi tuomaria. Tämä oli kaiken säätämisen jälkeen liikaa Doylelle ja se otti pari askelta taaksepäin. Niinpä laukauksesta tuli arvosanaksi 6/10. Puolustus meni hyvin (8/10), ehkä jopa parhaiten tähänastista ja luoksepäästävyys samoin (8/10). Kuitenkin yleisarvosana jäi laukauksen takia vain erittäin hyväksi eikä Doylella ollut enää mahdollisuuksia parhaaseen jalotusarvoon. Doylen tuomari oli M. Georges Dubuc ja tuomarityöskentely oli huomattavasti tarkempaa ja perusteellisempaa kuin esim. Helsingissä toukokuussa. Tämä oli nähtävissä kautta linjan kaikissa kehissä kun esim. koirille ammuuttiin useasti kolme kertaa, jotta tuomari sai varmasti selville laukaukseen reagoinnin ja että koira varmasti katsoi laukauksen aikana tuomaria. Jokaiseen koiraan käytettiin muutenkin aikaa paljon runsaammin alkaen ihan mittauksista.

Iltapäivällä kävimme vielä ulkomuodon arvostelussa ja tuomari M. Alain Thevenon kehui Doylea yleisilmeltään erittäin hyväksi koiraksi, jonka puutteita ovat liian vähäiset takakulmaukset ja liian vaaleat värimerkit. Yleisarvosana ulkomuodosta siis erittäin hyvä.

Elisalla meni kasvattini Retun (Pikkujalon Bottom Pair) kanssa paljon paremmin. Retu sai luonteesta: laukaus 8, puolustus 9 ja luoksepäästävyys 9 ja yleisarvosanaksi erinomainen. Kun vielä ulkomuodosta tuli korkein mahdollinen erinomainen+, pääsi Retu yhteisammuntaan, jonka läpäiseminen vaaditaan korkeimpaan jalostusarvoon Cotation 4 recommandé. Tämakin meni Retulta rutiinilla, ja niin oli jalostusarvo ja paikka kilpailuluokassa varmistettu. Siinä Retu ei enää pärjannyt, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Kun koiria on satoja, niin palkintosijat osuvat harvoille ja yleensä ranskalaisten kasvattajien koirille.

Taas kerran on todettava, että vaikka tunnelma on rento ja vapaa, niin täsmällisyyten tottuneelta suomalaiselta meinaa välillä mennä hermo. Tuomari voi kesken kaiken hävitä 15 minuutiksi kertomaan jotain tärkeää asiaa jollekin ja jättää koiran omistajineen niille sijoilleen odottamaan. Mikään aikataulu ei pidä eikä se näytä juuri ketään edes kiinnostavan. Kaikenkaikkiaan homma kuitenkin pyörii rutiinilla ja täytyy vaan tottua paikalliseen tapaan.

Oli kiva nähdä paikalla suomalaisia ja kiitoksia Sonjalle ja Makelle mukavasta seurasta, Pialle samoin ja Sonjalle onnea koirien hyvästä menestyksestä. Aivan erityiset kiitokset ja onnittelut Elisalle Retun hienosta menetyksestä ja että toit Retun Ranskaan viralliseen jalostustarkastuksen. Retu on B-pentueen helmi 🙂 Ranskassa näki taas paljon eri tyyppisiä koiria ja oli kiva tavata kasvattajia. It was especially nice to meet Bianca and Jeroen again, hopefully we’ll meet again in September.

Perjantaina lähdimme hotellistamme päivää suunniteltua aikaisemmin ja ajelimme Elsassiin viiniostoksille. Huomenna matka jatkuu Saksan puolelle.

Retu mitattavana

Doylen mittaus - huomaa kuonokoppa

Retu yhteisammunnassa

Retu ja mitali