Aina ei voi onnistua eikä edes joka kerta

Hitin kanssa on koettu kaksi epäonnista koetta eli ensin paimennuskoe 19.9. Somerolla, joka epäonnistui minun syystäni ja käyttäytymiskoe 24.9. Lahdessa, johon Hitin taidot ei vielä riittäneet.

Paimennuskoe harmitti minua kovasti, koska rata oli Hitille ihan suoritettavissa. Siinä ei ollut mitään, mitä Hit ei olisi osannut. Häkistä poisotto oli tällä kerralla melko suuresta aitauksesta. Koiran kanssa sai mennä aitaukseen sisälle ja ottaa lampaat pois hallitusti. Tässä kohtaa itse taas jähmetyin ja kun Hit ajoi lampaat ulos, en portilla tehnyt muuta kuin katsoin, että siinä ne menee enkä edes laittanut koiraa eteen pysäyttämään laumaa. Ei voi kuin ihmetellä, miksi minun päässäni ei mikään ajatus kulkenut. Lampaat karkasivat yli sallitun rajan ja koe oli siinä. Vieläkin harmittaa.

Bh-kokeeseen on harjoiteltu kotona yksin. Hitin kanssa ei ole käyty kertaakaan vieraalla kentällä tai harjoiteltu parin kanssa. Siihen nähden koe meni hyvin. Taluttimessa seuraaminen meni OK, mutta vapaana seuraamisessa Hitillä on suuria vaikeuksia pitää paikka. Laitumella se ei koskaan saa mennä minun eteeni vaan sen paikka on hieman takanani ja sitä paikkaa se tarjoaa vapaana seuraamisessa. Lisäksi oli hämminkiä henkilöryhmässä ja jouduin antamaan lisäkäskyjä.

Taluttimessa seuraaminen

Henkilöryhmä

Liikkeessä istumisessa jouduin antamaan kaksi käskyä, liikkeestä makuulle ja luoksetulossa jouduin antamaan kaksi käskyä luoksetuloon ja sen lisäksi koira ei tullut sivulle kunnolla. Paikallaolossa koira nousi hetkeksi puoliksi istuvaan asentoon, mutta meni takaisin maahan. Siellä se nökötti loppuajan paikoillaan 🙂

Liikkeestä istuminen

Maahanmeno ja luoksetulo

Paikallaolo

Tuomari oli sillä tavalla ankara, että vaikka koira teki kaikki liikkeet ja pysyi paikallaolon, niin lisäkäskyistä hän rokotti ihan normaalin PK-kokeen mukaisesti. Olihan tekeminen muutenkin vähän ”sinne päin”, joten emme läpäisseet testiä. Täytyy harjoitella varsinkin vapaana seuraamista ja kun se alkaa sujua, yrittää uudelleen.

Tuomarin palaute vetää vakavaksi

Advertisement

29.-30.8.15 Beauceronien erikoisnäyttely ja epävirallinen jalostustarkastus

Viikonloppuna järjestettiin beauceronien erikoisnäyttely ja jalostustarkastus Tammelassa.

Meiltä oli erikoisnäyttelyssä 3 koiraa lähinnä siksi, että saisin kasaan kasvattajaluokan. Olin maanitellut erikoisnäyttelyyn mukaan myös Elisan Retun kanssa ja Sonjan Riemun em. syystä.

Tuomarina näyttelyssä toimi beauceronien erikoistuomari herra Alain Thevenon Ranskasta.

Ensin meiltä esiintyi Flaksi avoimessa luokassa. Flaksi sai ERIn, mutta tuomari piti Flaksin häntää lähes katastrofaalisena. Paikalla seistessä koira on kaunis ja häntä oikeassa asennossa, mutta liikkeessä jo heti ensimmäisestä askeleesta häntä nousi iloisesti ja itsevarmasti ihan pystyyn. Paha virhe.

Pikkujalon Flat Call ”Flaksi”

Urosten veteraaniluokassa Elisa esitti kasvattini Retun. Retun liikkeessä ei ole enää entisenlaista loistoa ja Retu jäikin luokassaan kolmanneksi (ERI3). Hieno koira Retu siltikin vielä on.

Toisena omista koirista oli narttujen käyttöluokassa Hit. Hit saavutti sopivasti pari viikkoa ennen näyttelyä käyttöluokkaan oikeuttavan tuloksen paimennuksesta. Hit voitti luokansa ja pääsi parhaan nartun valintaan ja voitti senkin.

Hit du Jardin d’Elisee ”Hit”

Vereraaniluokassa kisasivat Biitti ja kasvattini Riemu. Riemu liikkui ikäisekseen vetreästi ja oli ERI2, mutta Biitti oli hieman kankea ja muutenkin kyllästyneen oloinen, joten sen tulos oli ERI4.

Pikkujalon Bad Beat ”Biitti”

Rotunsa parasta valittaessa vastakkain olivat Sonjan Hacratus de la Noe d’ Orient ja meidän Hit du Jardin d’Elisee. Hactarus oli kauniimpi ja voitti ROP-tittelin. Hit on jo kaksi kertaa ollut erkkarissa PN2, joten kolmas kerta toden sanoi. Vielä jäi yksi sija parennettavaa tulevaisuuden varalle 🙂 Onnea Sonjalle hienosta Hactaruksesta.

Tyylikäs Hit

Kasvattajaluokan sain siis kasaan veteraaneistani ja Flaksista. Tuomari sanoi ryhmän olevan ihan tasokas, mutta että Flaksi oli liian erilainen ryhmän muista koirista ja siitä syystä hän ei voinut sijoittaa ryhmää. Se ei ollut yllätys kun katsoi meidän hieman raihnaista joukkoa 🙂

Yövyimme Forssassa ja illalla osallistuimme tuomari-illalliselle. Herra Thevenon puhui melko pitkään koirien tasosta ja esittämisestä, joissa jälkimmäisessä meillä on paljon parantamisen varaa. Meillä koirat esim. eivät usein liiku niinkuin paimenkoiran kuuluisi pää alhaalla pitkällä ravilla, vaan ne ottavat mielellään kontaktia esittäjään, jolloin asennosta johtuen koiran liike pakostakin muuttuu.

Sunnuntaina oli vuorossa epävirallinen jalostustarkastus, johon emme itse olleet ilmoittaneet yhtään koiraa ja siellä ei ollut myöskään kasvattejani. Itse häärin yleismies ”jantusena” ilmoittautumisen, ulkomuodon ja mittauksen pisteissä, joten en ehtinyt lainkaan seurata luonteen testausta. Kuulemani mukaan mitään ”grande katastrofeja” ei ollut, vaan pienet puutteet esim. puolustuksessa johtuivat koirien nuoresta iästä. Ulkomuodon tuomarina toimi edelleen herra Alain Thevenon, luonteet testasi herra Jean Kerfrieden ja mittausta hoiti herra Bruno Boulet. Kaikki tuomarit olivat Ranskasta.

Kaksi päivää kului kuin siivillä ja näimme toinen toistaan upeampia koiria. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitos osallistumisesta Suomen Beauceron yhdistyksen järjestämään vuoden päätapahtumaan. Erityinen kiitos Elisalle ja Sonjalle Pikkujalon veteraanien esittämisestä. B-pentueella alkaa jo olla ikää, joten koskaan ei tiedä, mikä kerta niillä on viimeinen erkkarissa.

Rotumestikset Lapualla

Tämän vuoden rotumestikset pidettiin viiden rodun rotuotteluna Lapualla. Meidän teki mieli mennä haistelemaan tunnelmia paikalle ja koska sinne asti ei viitsi ajaa turhanpäiten, vedimme taas esiin naftaliinista Doylen ja Biitin. Kummankin kanssa teimme heinä-elokuussa kevyesti pieniä harjoituksia ja palautimme mieliin maastoa ja tottista. Doylen osalta tottis oli iso kysymysmerkki, koska harjoituksissa se teki hypyt hyvin kankeasti. Maastossa sekin toimi hyvin. Biitillä sen sijaan riitti hyvin virtaa ja sille valittu laji etsintäkoe oli etukäteen ajatellen hyvinkin mahdollinen tulokseen. Biitillä oli kaksi uuttakin opeteltavaa; tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto.

Perjantaina iltapäivällä pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohden Lapuaa. Minulle koko Länsi-Suomi on aika vierasta seutua, enkä muista ikinä käyneeni esim. Lapualla. Oli siis kiva ajalla sinne ja matkan varrella katsella siistejä hoidettuja pihoja, alavia peltoja ja vauraan näköistä maaseutua. Hotelliksi valitsimme Apartmentos Simpsiönkullas, joka sijaitsi jonkinlaisen hiihtokeskuskuksen kupeessa. Koirien ulkoilutusmaastot olivat hotellin ympäristössä erinomaiset ja hotelli muutenkin uusi, siisti ja viihtyisä.

Lauantaina aamulla suunnistimme ravi- ja koiraurheilukeskukseen, joka oli tapahtuman hermokeskus. Ensimmäisenä päivänä oli lajeista vuorossa haku ja FH-jälki. Hakukoiria oli kolmosluokassa valtava määrä (rotumestaruuksien lisäksi ratkottiin myös piirimestaruus) ja ne lähtivät ensin maastoon. Ykkös- ja kakkosluokka jäivät tottelevaisuuteen. Doylen tottis meni aika lailla täydellisen pieleen. Hypyissä se ei lähtenyt paikaltaan olleenkaan eikä myöskään eteenmenossa. Tuomari olisi halutessaan voinut keskeyttää suorituksen, mutta antoi meidän kuitenkin jatkaa loppuun. Pisteitä tuli huimat 44. Päätimme heti, että maastoon ei enää lähdetä kiusaamaan koiraa eikä tuomaria (tuomarilla maastossa etukäteen 18 koiraa, joista ylivoimaisesti suurin osa oli kolmosluokkalaisia).

Kaikenkaikkiaan ensimmäisen päivän järjestelyt hieman ontuivat juuri hakukokeen suuren kolmosluokan takia. Aamulla oli kisakeskuksessa muutaman koiran tottis ja sitten moneen tuntiin ei tapahtunut mitään ennenkuin koirat tulivat maastosta. Koska päivällä oli tyhjää aikaa, me lähdimme maakuntamatkailulle ja ajelimme ilman sen suurenpaa päämäärää Lappajärvelle. Siellä söimme ja kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Ilman kiirettä palasimme takaisin ja silloin olivat sopivasti alkamassa kolmosluokan hakukoirien tottikset. Beusseja oli kolmosluokassa kolme ja ne jakoivat mestaruussijoitukset. Voiton ja rotumestaruuden vei Avataran Brittany hienolla ykköstuloksella, joka oli upea saavutus arvokilpailussa ja haastavalla kelillä. Onnittelut Mari ja Tero hienosta koirasta ja onnistuneesta koulutuksesta.

Sunnuntaina oli lajeista vuorossa etsintäkoe ja jälki. Biitti osallistui etsintäkokeeseen ja se alkoi maastolla. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki, joka alokasluokassa etukäteen ajatellen olisi pitänyt olla Biitille helppo. Biitti lähti janalle reippaasti, mutta otti takajäljen. Tuomari komensi takaisin janalle ja siitä Biitti tuli epävarmaksi ja lähti huonosti ja sen lisäksi kiersi puun niin että liina jäi jumiin. Tästä selvittiin, mutta koira jäljesti melko korkella nenällä ja haahuillen, jonka seurauksena neljästä kepistä löytyi vain kaksi. Maasto oli hyvin mättäistä, ja kasvusto korkeaa, joten itse keppejä ei voinut nähdä. Pisteitä yhteensä vain 36 (maks.60).

Seuraavana oli vuorossa tarkkuusetsintä, jossa Biitti toimi hyvin ja määrätietoisesti. Esine oli kevyesti peitetty hylsy ja Biitti löysi sen noin 5 sekunnissa. Esine putosi ilmaisussa kerran, josta seurasi yhden pisteen alennus eli tulos oli 19 pistettä.

Tästä jatkettiin hakuun. Ensimmäisestä etukulmasta löytyi heti yksi maalimies ja sen ilmaisusta tuli täydet pisteet. Sitten jatkettiin ilman löytöjä. Koira työskenteli, joskin hieman haluttomasti. Toista maalimiestä emme nostaneet määräajassa. Se olisi ollut takalinjalla vasemmalla puolella noin parissakymmenessä metrissä. Koira merkkaasi sen noin puolessa välissä, mutten en silloin antanut sen mennä, koska olin lähettämässä sitä oikealle. Tosi paha moka minulta. Toista kertaa se ei enää saanut hajua ja loppumetrellä se oli jo tosi väsynyt. Lisäksi pistotin sitä itsepintaisesti oikealle, tuulettomalle puolelle, koska kuvittelin maalimiehen olevan siellä. Pisteitä 36.

Haun jälkeen meillä ei enää ollut mahdollisuutta tulokseen, mutta menin vielä pudotetun esineen etsintään. Siinä Biitti ei enää jaksanut innostua eikä lähtenyt noutamaan esinettä. Keskeytin kilpailun, koska en halunnut rasittaa vanhaa koiraa enää turhantakia enempää. Olin kuitenkin tyytyväinen varsinkin hakuun, jossa koira työskenteli aika hyvin eikä sortunut valeilmaisuihin. Keli oli tosi raskas ja esim. jälkikoirista vain yksi koira sai tuloksen. Etsintäkoe on todella mielenkiintoinen ja vaativa laji ja vähän helpommalla kelillä Biitillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulokseen. Koska etsintäkoiria oli vain kolme, suoritukset seurasivat toisiaan ripeään tahtiin ja esim. haun jälkeinen pudotetun etsintä oli helteen takia ihan liian pian, jotta Biitti olisi ehtinyt palautua.

Toinen kilpailupäivä oli paljon lyhyempi ja pääsimme hyvissä ajoin palkintojen jaon jälkeen kotimatkalle. Rotumestaruuksien osalta ylivoimaisina kilpailivat briardit ja beussit, joista edellä mainittu rotu voitti mestaruuden kahdella pisteellä. Kauas taakse jäivät valkoiset paimenet, mudit ja bouvierit. Kiva viikonloppu ja muuten kivat ilmat paitsi että suorittajille hyvin vaativat (kuuma, kuiva ja lähes täysin tuuleton). Beusseja olisi toivonut olevan paikalla enemmän, koska nyt oli vain 7 kilpailevaa beussia. Kiitos hyvistä järjestelyistä Lapuan Koiraharrastajat ry:lle ja mukavasta seurasta varsinkin beussi-ihmisille 🙂

Paimennuskokeita 15.-16.8.15 FCI traditional style

Hitin kanssa on koko kesä urakoitu paimennusta ja tavoitteena oli saada tänä vuonna ainakin esikoe suoritettua. Alkukesästä vielä näytti, että se jää haaveeksi, mutta heinäkuussa alkoivat koiralla palaset loksahdella paikoilleen. Niinpä uskaltaudun varaamaan kahdelle päivälle paikan Suomen Collieyhdistyksen järjestämiin paimennuskokeisiin Somerolle Woollandiaan. Tuomarina kokeissa toimi Maija-Liisa Pasanen.

Lauantaina iltapäivällä suoritimme ensin rataan tutustumisen koko porukalla. Olimme suoritusvuorossa toiseksi viimeisenä.

Rata alkoi häkistä poisotolla ja siinä Hit meni hieman voimalla häkkiin, jolloin lampaat tulivat vauhdilla ulos. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, mutta pysäytyksessä koira lähti lauman taakse tasapainoon ja osa laumasta valui takaisin häkkiin ennenkuin sain portin kiinni. Lähetin koiran takaisin häkkiin noutamaan puuttuvat lampaat ja toinen yritys onnistui. Pisteitä 6/10.

Häkistä poisotto

Rata jatkui ”tietä” pitkin kuljetuksella ja sen lopuksi piti tehdä stoppi niin että koira pysäytti liikkuvan lauman. Tässäkin oli pientä hämmennystä kun koira kyllä meni lauman eteen, mutta pysähtyi vähän nuikasti. Pisteitä 8/10.

Kuljetusta

Matka jatkui porttien läpi laidunnukseen. Siinä lauma pysäytetään merkitylle alueelle, koira viedään alueen ulkopuolelle vartioon ja itse kävellään vielä pois koiralta. Kun lauma rauhoittui, tuomari antoi luvan lähettää koira keräämään lauma. Tämä meni meiltä nappiin ja tuli täydet pisteet 20/20.

Laidunnus

Tästä edettiin pujotteluun, joka tarkoittaa keppien kiertämistä kuljetuksessa ja siinä katsotaan koiran kykyä tasapainottaa ja seurata laumaa itsenäisesti. Tämä meni Hitin osalta hyvin, mutta itse käännyin kepeillä hieman liian jyrkästi, jolloin kuljetuksesta tuli kulmikasta. Pisteitä 9/10.

Pujottelu

Lopuksi kuljettiin kujanteen läpi häkitykseen. Hit ei taaskaan kunnolla pysähtynyt vaan painoi lampaita porttia vasten. Sain tilanteen jotenkuten hallintaan ja portin auki. Lampaat kipittivät sisälle, portti kiinni ja se oli siinä. Pisteitä 8/10.

Häkitys

Tuomari palautteessaan kehui koiraa todella hyväksi synnynnäiseksi paimeneksi. Kaikkea se ei tietenkään vielä osaa, mutta sillä on hyvä työmoraali ja valtava into paimentamiseen. Saimme toimintatavoista (käskyt, tottelevaisuus, aktiivisuus) täydet 30 pistettä.

Lopputulos oli koulutustunnus PAIM – E erinomaisen arvoisilla pisteillä 91 (maks.100).

Koska esikokeeseen ei saa osallistua enää uudelleen, jos sen on läpäissyt, oli meidän sunnuntaina yritettävä ykköstä. Rata oli sama kuin edellisenä päivänä, mutta liikkeet piti suorittaa vähän vaativammalla tavalla. esim. häkistä poisotossa ei saanut mennä itse häkkiin, porttien läpi ei saanut mennä itse ja samoin tie tuli tehdä poispäinajona (tai ainakin niin, että itse ei kävellyt tiellä) ja häkityksen jälkeen oli lauman vartiointi.

Meillä ehkä hyvänä päivänä olisi ollut mahdollisuus tulokseen, mutta nyt ei ollut hyvä päivä. Lauma oli häkistä poisotossa hieman kaukana ja Hit haki ne taas vauhdilla. Lauma hieman hajosi, mutta sain sen suht’ hyvin vedettyä kasaan. Tässä kohden tein itse pahan virheen eli kun minun olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja jäädä niin kauaksi aikaa seisomaan, että lauma olisi ihan rauhallinen, niin sen sijaan otin juoksuaskeleita sulkeakseni portin. Tästähän riemastuivat sekä lampaat että Hit, ja niin lauma lähti juoksemaan Hit perässään. Sain koiran pois ja tuomarilta luvan hakea lauma, mutta sekään ei tapahtunut hallitusti kun Hit spurttasi uudelleen päin laumaa. Tässä kohtaa tuomari vihelsi pelin poikki ja keskeytti suorituksen.

Palauteessa tuomari kehui koiraa edelleen eriomaiseksi paimeneksi vaikka sillä nyt olikin huono päivä ja totesi, että tässä on koira, jonka kanssa paimennusta pitää ehdottomasti jatkaa. Sehän on tarkoituksenikin ja otin toisen päivän kokeen hyvänä oppina itselle, eli aina on pysyttävä rauhallisena, tapahtui mitä tahansa. Paimennuksessa tilanteet syntyvät hetkessä ja myös omaa suunnitelmaa tulee pystyä muuttamaan tilanteen mukaan. Vaikka olin päättänyt etukäteen sulkea portin ripeästi, ei se nyt ollut paras vaihtoehto. Aina pitäisi osata lukea laumaa ja toimia sen mukaisesti.

Hitin osalta jatkamme harjoituksia. Paimennus on ollut alusta asti sen ”juttu” ja ongelma on ollut lähinnä koiran hallinnassa. Minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että se jotenkin vahingottaisi lampaita, mutta tehtävien suorittaminen olisi paljon helpompaa, jos sen esim. saisi pysähtymään ja varsinkin pysymään siinä missä minä haluan. Siinä meillä on vielä paljon tekemistä 🙂

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukavat kisapäivät. Järjestelyt olivat taas mahtavat, kuten aina Woollandian kisoissa. Kiitokset järjestäjille ja talkooväelle. Ilman teitä homma ei toimisi niin hyvin ja joustavasti meidän kilpailijoiden kannalta. Lisäksi on itselle todella opettavaista seurata koirakkojen toimintaa. Harjoituksissa näkee vain osan kun yleensä kerralla harjoitellaan yhtä tai paria asiaa. Kokeissa nähdään kokonaisuus. Onnittelut menestyneille kanssakilpailijoille.

Viimein lomalla

Tämän kesän lomamatka suuntautui Kuusamoon, Rukalta noin 20 kilometriä pohjoiseen. Löysimme uudehkon lomamökin nimeltään Karhulinna, joka osoittautui oivaksi valinnaksi. Mökin koko parin hehtaarin ”pihapiiri” on aidattu poroaidalla, hyvin varusteltu mökki ja rantasauna ovat kelohonkaisia uusia rakennuksia, alue metsäpohjaa, valtavat terassialueet, pari laituria ja vene ja naapureita ei lähimainkaan. Todella hyvä valinta koiraihmisille.

Olemme nyt olleet täällä reilun viikon ja loma lähestyy loppua. Ilmat eivät ole suosineet ja vesi on todella kylmää. Uutterasti olemme kuitenkin lämmittäneet rantasaunaa ja sieltä pulahtaneet uimaan. Koiria ei ole uitettu ollenkaan, mutta vapaaehtoisesti ovat muutaman kerran käyneet omatoimisesti pulikoimassa. Sateessa on pitänyt sen verran taukoa, että kahta päivää lukuunottamatta olemme joka päivä tehneet pieniä harjoituksia kaikille. Kaikkien kanssa on tehty tottista ja esineruutua, Biitti ja Doyle ovat harjoitelleet lisäksi kaikkia etsintäkokeen osioita. Doyle söi ensimmäisellä kerralla tarkkuusetsintäruudun pienen esineen 🙂 Sen jälkeen en ole uskaltanut panna sille ihan pieniä esineitä. Poroja on paljon alueen ulkopuolella ja ne ovat sotkeneet mm. vanhenemaan jätetyt jäljet. Sekin oli hyvä harjoitus, koska Biitti ei välittänyt porojen tuoreista jäljistä juuri ollenkaan, mutta Doylea ne häiritsivät vähän enemmän. Mökkialueen ulkopuolella porot häiritsevät muitakin harjoituksia, koska ne ovat useimmiten ihan liki eli näköetäisyydellä.

Ainoa huono puoli täällä on huonot nettiyhteydet, mutta onko se nyt oikeastaan lomalla niin paha juttu 🙂

Karhulinna

Doylen pudotetun esineen nouto

Hitin seuraaminen

Flaksin nouto

Biitti

koko poppoo

järvimaisema

karhupatsas toimii samalla myös merkkipaaluna

rantasauna

Nationale d’Elevage 2015

Tänä vuonna Nationale d’Elevage pidettiin Ranskassa Rhone-viinien sydänmailla kylässä nimeltä Saint-Pierre-de-Boeuf. Olimme etukäteen soutaneet ja huovanneet, että lähdemmekö vai emme, mutta sitten Marjo lupasi tulla hoitamaan koiriamme. Päätimme siis lähteä vielä kerran Hitin kanssa.

Keskiviikkona 20.5. illalla lähdimme matkaan Turusta tuttua reittiä kohti Tukholmaa ja sieltä edelleen Hannoverin kupeeseen hotelliin nimeltä Sporthotel Fuchsbachtal, jossa olemme yöpyneet ennenkin hyvien ulkoilutusmaastojen ja kelpo aamiaisen vuoksi. Ensimmäisen päivän ajomatka oli 1150 km.

Seuraavana päivänä oli edessä lähes yhtä pitkä ajomatka 1020 km, kun ajoimme suoraa määränpäähän. ”Hotellimme” oli hyvät arvostelut saanut B&B majapaikka Le Berthoir, jossa oli hinta-laatusuhde kohdillaan, joskaan se ei aivan ollut hotellitasoa. Hauskaa oli se, että paikassa oli meidän lisäksi NE:hen osallistuvia sveitsiläisiä. Illalla kaikki kokoonnuimme aperatiivillle ja yhteiselle päivälliselle ison pöydän ympärille.

Hotelimme Ranskassa

Lauantaina olimme hyvissä ajoin tapahtumapaikalla, joka oli oikein mukavaa puistoaluetta. Haimme aluksi Hitin paperit ja huomasimme, että sitä ei enää tänä vuonna mitata. Siirryimme siis pikkuhiljaa luonteen testuksen kehien vierelle, jossa testaus oli jo käynnissä. Aluksi Hit istui ihan rauhallisena meidän vieressämme, mutta pikkuhiljaa levottomuus kasvoi. Koiraa rauhoitaakseni siirryin etäämmälle Hitin kanssa seuraamaan paimennustaippareita. Hit olikin niistä kiinnostunut ja samalla näimme myös Sonjan ja Elionin taipparin, joka meni hienosti. Tästä siirryimmekin lounastauolle ja näimme lisää suomalaisia.

Alue oli hienoa puistoa. Avara ja mukava pitopaikka hienolle tapahtumalle.

Lounaan jälkeen yritimme uudelleen luonnekehään ja samalla näimme Hitin kasvattajan. Voi sitä riemua tälläkin kertaa. Luonnekehään ei ollut jonoa, ja Hitin suoritus oli melkein heti. Laukauksessa Hit otti takapakkia muutaman askeleen (4), puolustus meni kuitenkin heti perään yli odotusten (8), joten toimintakykyyyn laukaus ei vaikuttanut ja luoksepäästävyys puolustuksen jälkeen heti ei ollut parhaimmillaan, joten siitä 6. Eihän se hyvin mennyt, mutta sekä laukauksen että puolustuksen osalta tuli aika yllätys. Laukaukseen Hit ei ole aikaisemmin suhtautunut pelokkaasti (ei ukkoseen tai ilotulituksiin). Toisaalta se ei ole aikaisemmin puolustanut tosissaan, joten sekin oli meille yllätys. No tällä tuloksella Hitin jatko ratkesi, mutta menimme vielä huviksemme ulkomuodon arvosteluun. Se meni totutusti nappiin ja tulos EXC, joka on korkein mahdollinen tuolla luonteella. Hitin osalta Ranskan matkat ovat nyt tässä jos ei se joskus käyttötulosten perusteella pääse travaille-luokkaan.

Sunnuntaina, koska meillä ei enää ollut virallista ohjelmaa, ajelimme aamupäivällä Ranskan maaseudulla ja iltapäivällä pitkän lounaan jälkeen palasimme katsomaan suomalaiskoirien kilpailukehiä. Kaikki oli ranskalaisten tavan mukaan myöhässä. Ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli ulkomaalaisten delegaatioiden esittely. Tämän jälkeen päästiin varsinaiseen ohjelmanumeroon, eli kauniimpien koirien vallintaan luokittain ja lopulta parhaan koiran valintaan. Suomalaiset menestyivät hienosti, sillä kaikki saivat COT 4. Iltapäivä kului pitkälle iltaan yhdssä muiden suomalaisten kanssa ja hauskaa oli kaikilla. Onnittelut ja kiitos seurasta.

Luonteen testaus (Frédéric Aubry)

Suomalaisporukkaa rennoissa tunnelmissa

Sunnuntain pitkä lounas kalaravintolassa sisälsi friteerattuja ”neulamuikkuja”, sammakonkoipia, simpukoita ja jälkiruoan

isoa kehää odotellessa

Hit kulutti aikaa suupainissa

”Nakkitäti” oli koirien mieleen

Maanantaiaamuna lähdimme kohden Itävaltaa halki Sveitsin. Määränpäänä oli Seefeld ja hotelli Central. Täällä olemme ajalleet pari päivää ja katselleet turistien tapaan nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Ilmat eivät ole olleet kovin suosiollisia ja lähinnä on ollut pilvistä, sateista ja kylmää.

Hotelli Centralin tervetuliainen Hitille

Taukopaikalla fiilistelyä

Maisemaa Fernpassilta

Palveluskoirien erikoisnäyttely

Palveluskoirien erikosnäyttelyyn oli ilmoitettu kaikkiaan 3 beussia, joista kaksi oli meidän; Hit ja Flaksi. Jännitystä oli normaalia enemmän ilmassa kun molemmilla koirillamme oli SERTit katkolla. Tuomarikin vaihtui Seija Paavilaisesta Lena Dankeriin.

Menimme Tuomarinkartanoon hyvissä ajoin ja kun tuomari oli reilusti myöhässä, istuimme odottamassa vuoroamme vaihtelevassa ilmassa hyvän aikaa. Onneksi pahemmilta sadekuuroilta kuitenkin vältyttiin.

Ensin oli Flaksin vuoro ja tuomari ei tykännyt Flaksin hännästä 🙂 ja liikkeessäkin oli moitteen sijaa. Sen lisäksi tuomari oli näkevinään tasapurennan, josta ei ole ollut aikaisemmin moitteen sijaa. Tuloksena avoimesta luokasta EH.

Hit esiintyi junnunartun jälkeen ja tuomari tykkäsi Hitistä kovasti. Tuloksena ROP ja se puuttuva SERT. Nyt ei tarvitse kotimaassa enää SERTejä metsästää ja Hitin seuraava esiintyminen lieneekin vasta erkkarissa elokuun lopulla. Nyt täytyy keskittyä käyttötuloksiin, jotta SERtit saa hyödynnettyä muotovalioksi.

Jäimme tavoistamme poiketen vielä ryhmäkehään, mutta siinä ei enää tullut menestystä.

Pikkujalon Flat Call AVO EH

”5 v vahva uros, jolla oikeat mittasuhteet. Kauniit pään linjat. Hyvin asettuneet korvat, joita käyttää aktiivisesti. Niukka purenta, vahva runko, hyvä selkä, mutta hyvin jyrkkä lantio ja tästä johtuen takaraajat jäävät rungon alle seisten ja liikkeessä. Kannukset ok. Liikkuu tehottomalla askelella ja nostaa hännän korkealle. Miellyttävä luonne, hyvä karva, väri ja merkit”.

Hit du Jardin d’Elisee AVO ERI 1 PN1 SA ROP SERT

”3 v tasapainoinen narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Kauniit pään linjat. Kaunis ilme, purenta ok. Normaalit kulmaukset edessä ja takana. Sopiva runko, kannukset ok. Tänään hieman niukassa karvassa. Hyvät merkit ja väri. Liikkuu hyvällä askenmitalla ja voimakkaalla lyönnillä. Miellyttävä luonne.”

Menestystä

Biitille tuli kunniaa 29.3. paimennuksesta jo toisen kerran kun Suomen Beauceron ry valitsi sen vuoden 2014 paimennusbeauceroniksi. Biitin ura loppui viime kauteen, joten ensi vuonna kyseisen kunnian saa joku toinen.

Hitin kanssa kävimme 12.4.Tallinnassa KV-näyttelyssä ja vaikka Hit oli kamalassa karvassa, se oli kuitenkin ROP ja sai siis SERTin ja CACIBn sekä Tallinnan voittaja tittelin. Tuomarina toimi Antoaneta Penkova Bulagariasta.

Tällä kerralla olimme hotellissa nimeltä PK Ilmarinen ja ei ollut hotelli oikein meidän mieleen. Illalla kävimme syömässä lähellä olleessa pienessä ravintolassa nimeltä Diip ja siellä oli hinta-laatusuhde kohdillaan. Menemme varmaan toistekin, jos sille kantille Tallinnaa osumme.

Kaikenkaikkiaan oli onnistunut pikamatka Tallinnaan.

Biitti, vuoden 2014 paimennusbeauceron

Hit, Tallinnan voittaja

Hit

Hitin arvostelu

Ontumista ja terveyskyselyjä

Olimme lomalla ja sieltä tullessamme Biitti pomppi pääasiassa kolmella jalalla. Oli edellisenä päivänä alkanut yllättäin ontua.

Menimme taas kerran eläinlääkäriin ja suoraa ortopedille, ettei tarvitse vikaa kauan arpoa. Löytyihän sieltä syy eli tasussa oli pieni jänneluu murtunut. Itse murtumalle ei voi tehdä mitään eli se paranee itsekseen muutamassa viikossa. Lääkitystä tuli kipulääkkeet, antibiootti (varpaassa runsas turvotus) ja Cartrophen- kuuri. Vaikka murtumakaan ei ole kiva, niin helpotus oli suuri, ettei ollut mitään vakavampaa tai operoitavaa.

Tammikuun lopun mahaongelmakäyntiin oli tullut huomattavaa paranemista. Biitin paino on noussut vajaassa kahdessa kuukaudessa neljä kiloa eli on kohta normaali. Barf-ruoka on sopinut Biitille erittäin hyvin ja se näyttää myös imeytyvän hyvin. Kohta täytyy annosta pienentää.

Eilen tapahtui myös sellaista, että yllättäin geenitutkimusryhmältä tuli pyyntö antaa Biitistä tarkempia tietoja koskien allergiatutkimusta. Verinäyte tutkimukseen Biitistä on annettu 2007, eikä sieltä ole tähän päivään kuulunut mitään. Silloin tällöin olen päivittänyt sairastaneiden koirien tietoja. Oli ilo huomata, että voivat käyttää edelleen hyväksi vanhojakin verinäytteitä. Siellä ne on tallella geenipankissa. Omistajien pitäisi vain muistaa päivittää koiriensa tiedot sinne, koska muutenhan eivät voi tietää, mihin koira on sairastunut eikä näytteitä voi tarvittaessa hyväksikäyttää.

Eilen myös avattiin beuceronien terveyskysely. Muistakaa kaikki kasvattien omistajat käydä antamassa koirienne tiedot sinne. Kyselyyn vastaaminen ei vie kuin muutaman minuutin/koira.

Biitti barffaa

Biitti on lähes pari vuotta syönyt riisipohjaista kotiruokaa, jossa eläinproteiini on tullut lähinnä riistalihoista ja kun niitä ei ole ollut saatavilla, kanasta. Lisäksi puurossa on ollut kasviksia ja kasvisöljyjä. Viime kesästä lähtien Biitti on alkanut laihtua vaikka sen ruokahalu on ollut valtava. Sen suolisto on pitänyt välillä kamalaa meteliä ja hajuhaittakin on ollut melkoinen.

Tilanne meni alkuvuodesta niin pahaksi, että vaikka olin kasvattanut ruoka-annosta puolitoistakertaiseksi, koira vaan laihtui ja haisi. Pari viikkoa sitten menin sen kanssa eläinlääkäriiin ja siellä mm. otettiin perusverikokeet, haima-arvot, ulostenäytteet loisien varalta, röntgenkuvattiin rinta- ja vatsaontelo ja otettiin pissanäyte. Kaikki oli onneksi muuten kunnossa paitsi että sillä oli B12-vitamiinin puutos ja todella ärtynyt suolisto. Koira painoi enää 28 kiloa. Saimme suolisto-oireisiin Tylosin-kuurin ja eläinlääkärin suosituksesta muutin ruokavalion raakaruokinnaksi. Eläinlääkäri erityisesti mainitsi, että ruuassa ei saa olla yhtään viljoja eikä riisiä, tattaria , hirssiä, maissia tai vastaavaa hiilihydraattilähdettä.

En ole oikein koskaan kunnolla jaksanut perehtyä barf-ruokintaan. Olen ajatellut, kuten moni muutkin, että laadukkaan kuivamuonan syöttäminen on niin helppoa ja toisekseen 4 koiran barf-ruokinta vaatisi suuret kylmätilat. Kun nyt olen tutustunut tarjontaan, niin saatavilla on nykyään valmiita sekoituksia, joissa on kaikkea tarvittavaa oikeassa suhteessa. Itse ei siis välttämättä tarvitse pohtia eri ainesosien sekoitussuhteita ja yhdelle koiralle syötettynä edes valmiit ateriat eivät tule hirveän kalliiksi. Ostin kuitenkin viime viikolla Kennelrehun autosta eri eläinten jauhettuja lihoja, kalaa, sisäelimiä ja valmiiksi muussattuja kasviksia ja olen näistä tehnyt muutaman ruoka-annoksen kerrallaan. Eipä tuokaan kovin monimutkasta ole. Kennelrehun (tai vastaavan) jauhetuissa eläinproteiineissa on mukana rustoa, rankoja ja sisäelimiä, joten ne ovat hyvä pohja ruokinnalle. Onneksi asun paikkakunnalla, jossa käy sekä Kennelrehun auto että on raakaruokintaan erikoistunut eläinruokakauppa Topdog. Kylmätilat eivät siis tarvitse olla kovin suuret kun lisää raaka-aineita saa helposti.

Ruokinnan muutos on jo tuottanut tulosta. Mahan lorina ja piereskely on lakannut ja ulostemäärä puoliintunut. Tästä päättelen, että ruoka imeytyy paremmin. Ruoka myös maistuu Biitille todella hyvin, mutta tästä tosin on vaikea tehdä johtopäätöksiä kun ei se ole ennenkään kuppiin sylkenyt 🙂

Biitin ateria koostuu nykyisin tällaisista aineista