Archive for the ‘Matkailu’ Category

Loma Hyrynsalmella alkoi

29.7.2012

Täällä ollaan taas Hyrynsalmella jokavuotisella lomaviikolla. Tällä kerrralla ehkä viimeistä kertaa, koska Metsähallitus on pannut paikan myyntiin. Meille tämä paikka on ollut todella sopiva; mukavasti metsää ympärillä harjoituksia ajatellen ja sopivasti syrjässä muusta asutuksesta. Toista yhtä hyvää paikkaa koirien kanssa lomailuun meille tuskin löytyy.

Päivä on ollut helteinen ja heti aamulla uitimme koiria. Päivemmällä teimme tottelevaisuusharjoituksia ja Flaksille rullailmaisuharjoituksia. Biitille tuli pieni ventti jalkaan, muttei onneksi mitään vaarallista. Kovasti on säätiedotuksissa lupailtu kovia ukkosia, mutta täällä niitä ei ole vielä ollut.

Viime viikolla saimme hyviä uutisia kun Fala sai pennut. Suuria ja kauniita pentua, neljä urosta ja kaksi narttua. Onnea Carnimiries-kenneliin hienosta pentueesta.

Saimme myös kuvia Ranskasta uudesta perheenjäsenestä Hitistä, joka liittyy laumaamme parin viikon päästä.

Doyle ja Flaksi uimassa

Doylen tottis

Koirat rivissä

Pikku Hit (kuvaaja Mme Stéphanie Boulet)

Drammenin kautta kotiin

2.6.2012

Keskiviikkona 30.5. meillä oli vuorossa lepopäivä ja käytimme sen lasten ja lastenmielisten tavoin Legolandissa. Aikuisia lähinnä kiinnostavat yksityiskohtia pursuavat pienoismallit. Iltapäivällä kävimme länsirannikolla ulkuiluttamassa rantahietikolla koiria ja ne saivat ekan kerran Falan juoksun jälkeen leikkiä yhdessä. Ilma oli tosi kylmä, vain 12 astetta, mutta se ei koiria haitannut.

Torstaina jatkoimme matkaa ja nyt menimme meille uutta reittiä lautalla Pohjois-Tanskan Hirtshalsista Norjan Larvikiin. Lauttamatka kestää vajaan 4 tuntia ja sinä aikana voi nauttia tukevan buffetlounaan. Norjan puolelle päästyämme menimme tullissa punaisen linjan kautta, kuten koirien kanssa EU-rajan ylittäessä kuuluukin ja tulli katsoi tarkasti koirien passit. Samalla pääsimme katevästi paljon nopemmin läpi tullin kuin muuta autot 🙂 Jatkoimme vielä autolla kohden Drammenia, jonka lähettyvillä meillä oli hotelli varattuna.

Perjantaina oli taas vuorossa lepopäivä ja käytimme sen katsellen lähiseutujen, lähinnä Telemarkin nähtävyyksiä. Ilma oli kylmennyt entisestään ja oli aamupäivällä vain noin 5 astetta ja samalla sateli vettä. Onneksi iltapäivällä vähän selkeni.

Tänään oli vuorossa toinen Euroopan kiertueemme kohokohta eli Drammenin kansainvälinen koiranäyttely. Beusseja oli kuusi, meidän koirat, Slyan Canaille ja kolme paikallisen omistamaa tuontikoiraa. Tuomariksi oli vaihtunut Roland Fors. Valitettavasti hän ei pitänyt koiristamme juurikaan. Ne olivat ihan liian pieniä hänen makuunsa ja niillä oli liian vähän massaa. Kumpikin sai laatuarvosteluksi EH:n. Totuuden nimissä on sanottava, että kumpikin on Falan tärppipäivien ajan paastonnut ja ne ovat laihtuneet melkoisesti tämän matkan aikana. Olen ostanut niille ranskankermaa ja rasvaista lihaa, jotta olen saanut ne syömään edes jotain. Sen sijaan Slyan Canaille oli VSP ja sai SERTin ja CACIBin. Onnittelut omistajalle ja kasvattajalle.

Näyttelyn jälkeen meille tuli vielä ylimääräinen eläinlääkäriasemalla käynti, kun tarvitsimme uudet ekinokokkoosileimat passeihin, eikä näyttelyn eläinlääkärillä ollut mukanaan leimaa. Ei auttanut kuin mennä asemalle. Koko Norjasta jäi paha maku, koska kaikki oli kallista ja koko ajan oli pientä vastoinkäymistä.

Kun leimat passeihin oli hoidettu, käänsimme auton nokan kohti Ruotsia ja kotimatkamme alkoi. Huomenna lähdemme iltalautalla kotiin.

Pienoismalli legoista


Gaustatoppenin lähellä oli vielä melko talvista


Fala Drammenin näyttelyssä

Ranskassa jälleen

29.5.2012

Keskiviikkona 23.5. lähdimme kohden Ranskaa beauceronien suurimpaan vuosittaiseen tapahtumaan Nationale d’Elevageen. Mukana koirista oli Flaksi ja Fala. Tällä kerralla menomatkalla ei ollut aikaa ylimääräisiin lomapäiviin, joten päivämatkat olivat aika reippaita.

Ruotsin läpi torstaina ajaessa oli aikaa miettiä, mitä unohtui ja heti tuli mieleen ainakin kameran akun laturi, karttakirja ja valuutat. Nykyisin Euroopassa ei juuri vierasta valuuttaa tarvitse, joten unohtui, että olemme takaisin tullessa pari päivää Tanskassa ja pari Norjassa.

Ensimmäisen päivän ajo torstaina oli 1350 kilometriä ja toisena päivänä pääsimme perille ajomatkan ollessa noin 950 kilometriä. Perjantaina oli jännittävää, kun meillä oli sovittuna illalla romattiset treffit Falan ja Uskon kanssa hotellilla ja ehtimisen kanssa oli vähän ongelmia. Automme lisäksi laittoi itsensä vikatilaan, joka tarkoittaa kierrosten rajoittamista ja voiman hiipumista varsinkin ylämäissä. Tosiaan Falan juoksut alkoivat sopivasti niin että tärppipäivät osuivat NE viikonlopulle, eikä kyseistä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Ehdimme ajoissa ja tapaaminen oli onnistunut 🙂 Jos kaikki menee hyvin, pentuja on tulossa heinäkuun lopulla Carnimiries-kenneliin yhdistelmästä Pikkujalon Flush ja Usko du Pont des Meuniers.

Lauantaina NE:ssä esitimme ensin Flaksin, joka aloitti mittauksilla. Siinä Flaksi seisoi kylmän rauhallisesti. Seuraavana vuorossa oli luonteen testaus, jossa Flaksin puolustus oli etukäteen aivan arvoitus. Turhaan jännitimme, sillä Flaksi puolusti Timoa ihan kunnolla. Tuloksena oli 8 – 8 – 9 (laukaus – puolustus – luoksepäästävyys) ja arvosa luonteesta EXC. Viimeisenä oli ulkomuoto, jossa Flaksille tuli täysi rivi EXC-merkintöjä, mutta joka ei silti riittänyt EXC+ arvosamaan, koska Flaksi kantoi liikkeessä häntää liian korkealla. Tuloksena siis jalostusarvo Cotation 3 (Excellent), johon olemme toki erittäin tyytyväisiä.

Flaksin jälkeen ajattelimme vielä lauantain lopuksi ehtiä kehiin Falan kanssa ja se oli suuri virhe. Koska Fala oli koko päivän ollut autossa, se kävi tosi kovilla kierroksilla. Juoksimme mittauksiin, jotka menivät OK, mutta sitten luonteen testauksessa Fala oli täysin muissa maailmoissa, eli ryntäili kaikkiin suuntiin. Toki juoksun tärppipäivilläkin oli varmasti oma vaikutuksensa, mutta tulos oli joka tapauksessa täysin ala-arvoinen. Sen jälkeen päätimme, että emme enää mene ulkomuodon arvioitiin, koska se oli luoteen arvioinnin jälkeen täysin turhaa ja olisi stressanut koiraa vaan lisää. Harmitti oma typeryys jälkikäteen.

Sunnuntaina meillä ei ollutkaan muuta puuhaa kuin katsella kauniita koiria. Suomesta oli paikalla kaikkiaan viisi koiraa, joista Myöhän Asser sai arvosanan Cotation 4 (Recommandé), mutta ei sijoittunut enää kilpailuluokassa. Black Carambas oli mukana kahdella koiralla Charmantella ja Bataillella. Batsku ei tällä kerralla sijoittunut kilpailussa ja Charmante sai Cotation 3 (Excellente), joka arvo oli jo aikasemminkin. Suomalaiset voivat kyllä olla ylpeitä koiristaan, hienoja luonteita ja komeita ulkomuodoltaan :). Illalla Fala tapasi vielä poikaystävänsä Uskon uudestaan.

Haluamme erityisesti kiittää Mme Claudine Pujoa kaikesta avusta, Uskon omistajaa Mr André Demez:tä luottamuksesta ja upean Uskon antamisesta käyttöön Falalle, tietysti hollantilaisia ystäviämme Biancaa ja Jeroenia sekä suomalaisia ystäviämme Elisaa, Arjaa ja Sonjaa kivasta seurasta.

Maanantaina lähdimme kotimatkalle välietappina Luxemburg. Olimme yötä kylässä nimeltä Vianden, joka oli varsinainen turistirysä, mutta hyvässä mielessä. Hotellisamme oli erittäin hyvä hinta-laatu-suhde ei ko. maa muutenkaan ollut kovin kallis.

Tänään tiistaina ajoimme taas melko pitkän matkan Tanskan Billundiin (n. 850 km). Saksasta saimme hankittua pienestä elektroniikkaliikkeestä halvan kiinalaisen yleislaturin, joka suurista epäilyksistä huolimatta näyttää lataavan kameran akkua. Huomenna meillä on vuorossa lepopäivä.

Vaikka Falalla on juoksu, on matkanteko silti sujunut aika hyvin. Viikonloppuna Flaksi on ollut aika kiihkoissaan Falan perään, mutta ei esim. vinkunut tai ollut jotenkin hallitsematon. Parina viime päivänä molemmat ovat tosin syöneet aika huonosti. Toivottavasti tilanne loppuviikosta helpottaa.

Usko


Flaksi arvosteltavana

Näyttelykimara Hollantiin osa 3 4.-6.9.11

6.9.2011

Sunnuntaina oli vuorossa matkan kohokohta eli Eurogodshow 2011. Vastassa olivat suurinpiirtein samat koirat, jotka olivat olleet jo torstaina ja lauantaina. Tuomarina oli Suomessakin nähty Jan de Gids Hollannista.

Arvosteluja ei saatu nytkään, vaan tuomari ripeään tahtiin katsoi koirat läpi ja antoi suullisen laatumaininnan ja asetti koirat järjestykseen. Meidän koirien hännät olivat taas pontevasti pystyssä ja Flaksi sai junnuluokassa EH:n ja oli kolmas ja Fala ERIn ja oli myös luokkansa kolmas. Ajattelimme, että Falalle olisi pieni yllätys, jos sen esittäisi Jeroen ja jos vaikka häntäkin vähän laskisi. Jeroen suostui handleriksi, mutta se ei yhtään hämännyt Falaa. Jeroen sanoikin, että hänen mielestään Fala on todella itsevarma ja rohkea narttu :). Kiitos Jeroenille handlerinä toimimisesta.

Ei siis saatu näyttelymenestystä viimeisenäkään päivänä, mutta se ei meitä häirinnyt. Näyttelymatkasta jäi kuitenkin hyvä mieli kun olimme tavanneet hollantilaiset ystävämme Biancan ja Jeroen, tavanneet muitakin kasvattajia ja nähneet sikäläisiä beauceroneja. Kaikkein tärkeintä oli ehkä varsinkin Flaksille päästä vähän matkustelemaan, ettei se aivan metsity. Falahan nyt on suurkaupungin koira muutenkin. Molemmat koirat käyttäytyivät koko matkan aivan hurmaavasti ja vapautuneesti ja hotellissakin olivat kuin maailmanmatkaajia.

Pääsimme näyttelystä lähtemään hyvissä ajoin ja ehdimme illaksi Travemündeen, josta iltalautalla tulimme yöllä suoraan Malmöön. Emme ole ennen käyttäneet tätä vaihtoehtoa, mutta jatkossa tulemme sitä harkitsemaan. Säästimme nyt yhden yön hotellimaksun, siltamaksun ja Saksa-Tanska lauttamaksun, mutta toisaalta tämä vuoro maksoi 220 euroa. Saimme sillä kuitenkin todella tilavan hytin, eikä tarvinnut miettiä, mihin hotelliin kelpuuttavat koiria eikä tarvinnut ajaa tylsän Tanskan läpi.

Ruotsissa meillä oli hyvää aikaa ehtiä Turun iltalauttaan ja käytimme ajan mm. tutustumalla Drottningholmin puistoon. Siellä ei ole sallittua pitää koiria vapaana kuin parilla siihen tarkoitukseen varatulla saarella, mutta se oli Flaksille ja Falalle todella tervetullut ilo. Koirat telmivät sydämensä ilosta ja kävivät uimassa.

Aamulla olimme kotona matkasta väsyneinä. Päivi oli taas kerran hoitanut koiriammme ja kiitos siitä Päivi. Valitettavasti Fala ei nyt saanut lisää titteleitä, mutta monta kokemusta kyllä 🙂

Flaksi ja kilpakumppanit


Fala tuomarin tarkastelussa


Drottningholmin puistossa vastarannalla suuri määrä vesilintuja

Näyttelykimara Hollantiin osa 2 3.9.11

3.9.2011

Tänään oli vuorossa Beauceronclub Nederlandin kampioenschapsclubmatch 2011 eli kotoisammin “beussien erkkari”. Tuomarina oli Mr Alain Thevenon Ranskasta.

Näyttelypaikka oli maaseudulla ja kehä maaneesissa hiekkapohjalla. Tänään sattui vielä erittäin helteinen päivä (noin 28-30 C), joten oli aika hikistä puuhaa. Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikkkiaan 60 beussia, osa Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta ja pari hullua Suomesta. Loput olivat paikallisia.

Ensin oli vuorossa Flaksi, jonka esitti F-pentujen isän Troyn omistaja Jeroen. Flaksi esiintyi oikein edukseen, mutta valitettavasti ei sijoittunut luokassaan. Tuomari mainitsi erityisesti, että koira on hyvä, mutta ranskalaisena tuomarina hän ei voi hyväksyä, että koira pitää häntää liian korkealla. Ranskassa hännän kanto on tärkeä ulkomuotoa arvosteltaessa. Flaksille siis arvosanaksi ulkomuodosta JUN EH. Mainittakoon vielä, että ennen luokkasijoituksia tuomari antoi Flaksille ylimääräisen mahdollisuuden eli Flaksi sai juosta vielä yhden kierroksen tuomarin kehoituksella, että ”yritä saada häntä alas”.

Sitten 30 koiraa myöhemmin oli Falan vuoro. Tiesimme jo, mitä tuleman pitää, koska Fala kantaa häntää vielä korkeammalla varsinkin liikkeessä. Fala sai ulkomuodosta myös EH:n.

Ei siis ollut tuuria tänäänkään. Toisaalta itsevarmat, rohkeat koirat usein kantavat häntää korkealla ja mielummin se kuin häntä jalkojen välissä pakittava koira. Mm. sellainen tänään voitti Flaksin. Kaikkien erkkarissa olleiden koirien arvostelut kuvien kera löytyvät täältä

Jeroen & Flaksi

Flaksi

Rentoa näyttelymeininkiä

Fala ja kepo

Näyttelykimara Hollantiin osa 1 30.8.-2.9.11

3.9.2011

Päätettiin keväällä, että lähdemme Euroopanvoittajanäyttelyyn Hollantiin Flaksin ja Falan kanssa. Samana viikonloppuna on myös kansallinen SERT-näyttely ja Hollannnin beauceronklubin erikoisnäyttely.

Lähdimme matkaan 30.8. iltalaivalla Turusta ja ajelimme seuraavana päivänä suoraan Hollantiin 1300 km. Majoituimme hotelliin nimelta Landgoed Lauswolt, joka on noin 40 kilometrin päästä näyttelypaikalta Leeuwardenista. Hotelli on koiraystävällinen ja mukavien ulkoilutusmaastojen keskellä. Olimme illalla hotelliin päästyämme lopen uupuneita, mutta koirat taas koko päivän nukkuneina täynnä energiaa. Painista ei tahtonut tulla loppua ollenkaan.

Torstaina 1.9. meillä oli ensimmäinen näyttely eli CAC-näyttely. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin näyttelyssä, jossa koirille ei annettu lainkaan arvosteluja. Tuomari katsoi koirat ja antoi arvosanan ja pani järjestykseen. Homma eteni varsin ripeää tahtia. Flaksi sai EH:n. Fala sai ERIn, mutta ikävä kyllä Falan luokassa oli myös näyttelyn paras narttu, jolle Fala sitten hävisi. Lopputuos Falalle siis JUN ERI2 PN3. Tuomarina oli Barbara Müller Sveitsistä.

Näyttelyn jälkeen kävimme tutustumassa viehättävään Leeuwardenin kaupunkiin. Erityisesti kaupungissa (kuten koko Hollannissa) pisti silmään polkupyöräilyn suosio. Kaupungilla kävellessä se oli jopa hieman pelottavaa, kun kaikilta suunnilta pyyhki pyöräilijöitä.

Perjantaina meillä oli ainoa vapaapäivä, ja käytimme sen ajellen Hollannin maaseudulla ja katsellen viehättävää maata.

Leeuwardenin vallanneet polkupyörät

Koirien ulkoilutusta Pohjanmeren rannalla

Hyrynsalmella jälleen

3.8.2011

Tulimme jo viime sunnuntaina jokakesäiselle lomallemme Hyrynsalmen Vuoriniemen lomakämpälle. Mukana on tällä kerralla Biitti, Doyle ja Flaksi. Joyce jäi kotiin Eevan hyvään hoitoon.

Tällä kerralla olemme keskittyneet koirien kanssa metsäjälkeen ja tottelevaisuuteen. Lisäksi tietysti vietämme koirien kanssa laatuaikaa oleillen ja uiden. Mitäs sitä lomalla muuta tekisikään.

Biitin jälki sujuu ihan kohtuullisesti ja Doylekin alkaa pikkuhiljaa oivaltaa, mistä on kyse. Doylen kanssa ei ole aikaisemmin jäljestetty kuin pellolla. Flaksi on lahjakkuus ja mennä puuskuttaa nenä nuhisten pitkin metsää. Intoa on Flaksilla vielä enemmän kuin taitoa, mutta pikkuhiljaa edetään.

Tänään saimme hyviä uutisia Falan rabies-vasta-ainetestistä eli vasta-aineita oli riittävästi. Flaksin osalta saimme tiedon jo aikaisemmin. Kummallakaan koiralla ei ollut vasta-aineita riittävästi ensimmäisen rokotuksen jälkeen ja tämä toinen testi meni vähän hilkulle ajatellen Euroopanvoittaja-matkaa Hollantiin syyskuussa. Onneksi se asia on molempien osalta kunnossa ja pääsemme matkaan Ruotsin kautta alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Alla kuvia tämänpäiväisistä tottelevaisuusharjoituksista.

Doyle: nouto


Doyle: luoksetulo


Doyle: seuraaminen


Biitti: seuraaminen


Biitti: nouto


Flaksin seuraaminen on vielä vähän "hakusessa"

Doylen Ranskanmatka osa 6 (16.-19.6.2011)

19.6.2011

Torstaina kävimme Doylen kanssa toistamiseen golfaamassa ja Doyle hölkkäsi jo tottuneesti golfauton vieressä. Varsin leppoisaa treeniä koiralle kun kierros kesti kolme tuntia ja vartin ja matkaa kertyy kaikkine väylältä toiselle siirtymisineen ja pallon perässä siksakeineen reilut 8 kilometriä. Iltapäivällä kävimme vielä tutustumassa oman hotellimme museoon, jossa oli esineistöä lähinnä ajalta, jona linna oli toiminut vankilana.

Perjantaina ajoimme kohtuullisen matkan Ruotsinpuolelle Malmöhon, jossa meillä oli varattuna keskustahotelli Glarion Collection Temperance. Illalla kävimme syömässä vanhassa kaupungissa torin laidalla ja nyt huomasi, että oltiin palattu pohjoismaihin – Doyle ei enää ollut tervetullut terassille. Toki se sai jäädä aivan viereemme terassiaidan ulkopuolelle. Torin laidalla on valtavasti ulkoilmaravintoloita ja Doyle seurasi tarkkavaisesti ihmisvilinää. Sattui hauskasti, että paikalle ilmestyi myös polttariporukka kiljuvia ja huutavia naisia ja hetken niitä kuunneltuaan Doyle alkoi laulaa mukana kurkku ojossa kohden taivasta 🙂

Lauantaina oli viimeinen etappi kohden Tukholmaa ja iltalauttaa Turkuun. Aamulla olimme kotona ja vaikka reissu oli mukava, oli kotiin silti kiva palata varsinkin kun muitakin koiria oli jo kova ikävä.

Doyle käyttäytyi koko matkan mallikelpoisesti eikä nolannut meitä kertaakaan. Päinvastoin saimme monta kertaa olla ylpeitä hyvin käyttäytyvästä ja tottelevaisesta koirasta. Doyle on nyt monta kokemusta rikkaampi ja toivottavasti matkalla oli suotuisa vaikutus sen luonteeseen.

Lopuksi vielä valtavat kiitokset kaikille kotona koiria hoitaneille eli Tiinalle, Päiville ja Terolle. Ilman teidän apuanne matka olisi jäänyt unelmaksi.

Ulkoilemassa ennen laivaan menoa sataman lähellä olevassa valtavassa puistossa

Doylen Ranskanmatka osa 5 (14.-15.6.2011)

15.6.2011

Matkamme jatkui aamulla kohden keskistä Saksaa. Olimme varanneet kolmeksi yöksi huoneen oikeasta linnahotellista Waldeckista. Olimme perillä jo hyvissä ajoin, koska matka oli kohtuulliset alle 500 kilometriä. Perille päästyämme kävimme Doylen kanssa lenkillä, ensimmäisellä kunnollisella moneen päivään. Linnahotelli on Edersee-patojärven läheisyydessä, tosin 120 metriä korkeammalla. Hotellista on aivan mahtavat näkymät yli järven.

Olimme varanneet etukäteen kaksi kierrosta golfia ja keskiviikkona oli ensimmäinen niistä. Arvoimme aamulla, että jätämmekö Doylen huoneeseen vai otammeko mukaan autoon, jonka toivoimme saavamme varjoon ja ikkunat auki. Aikamme pohdittuamme otimme Doylen mukaan. Kun pääsimme kentälle, huomasi caddiemaster, että meillä on koira ja kehoitti meitä ottamaan sen mukaan kierrokselle. No mikä ettei, kyllä se meille sopi. Ensimmäisen kerran ikinä meillä oli koira mukana golfkierroksella. Sellainen ei Suomessa tulisi ikinä kuuloonkaan. Alussa Doyle vähän ihmetteli, mutta hyvin pian se hölkkäsi golfauton vierellä kevyttä ravia ja sai samalla mukavasti liikuntaa. Koirasta ei ollut meille tai muille golfaajille mitään haittaa. Välillä uitimme Doylea vesiesteissä. Huomenna otetaan sama uusiksi.

Hotellin yllätys koiravieraille: pieni kuppi ja makupala

Huoneemme ikkunasta on hieno näkymä Ederseelle

Doyle virkistäytyy vesiesteessä

Doyle hölkkää golfauton vierellä

Linnahotellimme Schloss Waldeck

Doylen Ranskan-matka osa 4 (10.-13.6.2011)

13.6.2011

Perjantai-aamuna jätimme Monacon ja suuntasimme kohti matkamme pääkohdetta Nationale d’Elevagea, joka tällä kerralla pidettiin kylässä nimeltä Louroux Hodement. Hotellimme sijaitsi noin 70 kilometriä kyseisestä kylästä, mutta kävimme vielä matkalla hotelliin katsastamassa paikan. Se oli keskellä pientä kylää ja lehmäpeltoa kakkakasoineen.

Lauantaina-aamuna menimme hyvissä ajoin paikalle ja tapasimme Elisan, joka oli tullut Retun ja Khakin kanssa myöskin jalostustarkastukseen. Ensimmäisenä veimme Doylen mittaukseen, joka meni heti pieleen. Doyle istui mittausalustalle ja kun kepo nosti Doylen mahasta ylös, pääsi koirasta topakka murina. Tuomarit kavahtivat taaksepäin ja totesivat, että tuolle koiralle he eivät tee mitään ilman kuonokoppaa. No onnistuihan mittaus lopulta kuonokoppa päässä ja toinen silmä peitettynä, mutta mittamiehet olivat vielä sunnuntaina iltapäivänä jutellessamme varmoja, että Doyle on vaarallinen :).

Seuraavana oli vuorossa luonteen testaus, johon oli todella pitkä jono. Juuri kun vuoromme olisi tullut, alkoi puolentoista tunnin ruokatauko, joten vuoromme olikin ensimmäisenä lounaan jälkeen. Testaus alkoi laukauksilla ja ensimmäinen poispäin kävelyssä kuuluva laukaus meni aivan huomaamatta. Seuraavaa laukausta varten koiran on tarkoitus kääntyä kohti ampujaa ja pysähtyä, mutta tämä ei meinannut onnistua ollenkaan. Doyle katseli kaikkiin muihin suuntiin ja meni kepon sivulle istumaan jne., ja oikeaa asentoa haettiin pitkään. Lopulta kuitenkin onnistui ja Doyle reagoi laukaukseen ehkä hieman. Tuomari kuitenkin halusi vielä kolmannen laukauksen niin että koira oli parin metrin päässä ohjaajasta ja katsoi tuomaria. Tämä oli kaiken säätämisen jälkeen liikaa Doylelle ja se otti pari askelta taaksepäin. Niinpä laukauksesta tuli arvosanaksi 6/10. Puolustus meni hyvin (8/10), ehkä jopa parhaiten tähänastista ja luoksepäästävyys samoin (8/10). Kuitenkin yleisarvosana jäi laukauksen takia vain erittäin hyväksi eikä Doylella ollut enää mahdollisuuksia parhaaseen jalotusarvoon. Doylen tuomari oli M. Georges Dubuc ja tuomarityöskentely oli huomattavasti tarkempaa ja perusteellisempaa kuin esim. Helsingissä toukokuussa. Tämä oli nähtävissä kautta linjan kaikissa kehissä kun esim. koirille ammuuttiin useasti kolme kertaa, jotta tuomari sai varmasti selville laukaukseen reagoinnin ja että koira varmasti katsoi laukauksen aikana tuomaria. Jokaiseen koiraan käytettiin muutenkin aikaa paljon runsaammin alkaen ihan mittauksista.

Iltapäivällä kävimme vielä ulkomuodon arvostelussa ja tuomari M. Alain Thevenon kehui Doylea yleisilmeltään erittäin hyväksi koiraksi, jonka puutteita ovat liian vähäiset takakulmaukset ja liian vaaleat värimerkit. Yleisarvosana ulkomuodosta siis erittäin hyvä.

Elisalla meni kasvattini Retun (Pikkujalon Bottom Pair) kanssa paljon paremmin. Retu sai luonteesta: laukaus 8, puolustus 9 ja luoksepäästävyys 9 ja yleisarvosanaksi erinomainen. Kun vielä ulkomuodosta tuli korkein mahdollinen erinomainen+, pääsi Retu yhteisammuntaan, jonka läpäiseminen vaaditaan korkeimpaan jalostusarvoon Cotation 4 recommandé. Tämakin meni Retulta rutiinilla, ja niin oli jalostusarvo ja paikka kilpailuluokassa varmistettu. Siinä Retu ei enää pärjannyt, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Kun koiria on satoja, niin palkintosijat osuvat harvoille ja yleensä ranskalaisten kasvattajien koirille.

Taas kerran on todettava, että vaikka tunnelma on rento ja vapaa, niin täsmällisyyten tottuneelta suomalaiselta meinaa välillä mennä hermo. Tuomari voi kesken kaiken hävitä 15 minuutiksi kertomaan jotain tärkeää asiaa jollekin ja jättää koiran omistajineen niille sijoilleen odottamaan. Mikään aikataulu ei pidä eikä se näytä juuri ketään edes kiinnostavan. Kaikenkaikkiaan homma kuitenkin pyörii rutiinilla ja täytyy vaan tottua paikalliseen tapaan.

Oli kiva nähdä paikalla suomalaisia ja kiitoksia Sonjalle ja Makelle mukavasta seurasta, Pialle samoin ja Sonjalle onnea koirien hyvästä menestyksestä. Aivan erityiset kiitokset ja onnittelut Elisalle Retun hienosta menetyksestä ja että toit Retun Ranskaan viralliseen jalostustarkastuksen. Retu on B-pentueen helmi 🙂 Ranskassa näki taas paljon eri tyyppisiä koiria ja oli kiva tavata kasvattajia. It was especially nice to meet Bianca and Jeroen again, hopefully we’ll meet again in September.

Perjantaina lähdimme hotellistamme päivää suunniteltua aikaisemmin ja ajelimme Elsassiin viiniostoksille. Huomenna matka jatkuu Saksan puolelle.

Retu mitattavana

Doylen mittaus - huomaa kuonokoppa

Retu yhteisammunnassa

Retu ja mitali