In memoriam; Joyce ja Yoda

Surullisia uutisia keskellä kauneinta kevättä, kun jouduimme tekemään raskaan päätöksen kahden koiran lopettamisesta. Molemmat koirat olivat meille rakkaita ja elävät muistoissamme.


Joyce (Yoyceblue du Val des Marais) 6.8.1999 – 15.5.2012

Joyce on viime aikoina yhä enemmän vetäytynyt omiin oloihinsa ja varsinkin takajalat ovat käyneet kovin huteriksi. Lenkit ovat lyhentyneet pieniksi pissalla käynneiksi eikä portaissa liikkuminen enää oikein onnistunut. Lääkityskin oli jo niin vahva kuin miksi sen voi nostaa, eikä lääkitys muutenkaan auttanut heikentyneeseen lihaskuntoon. Ainoa ratkaisu ystävälle oli päästää se pois kivuistaan. Joyce oli viimeinen elossa oleva koira siitä neljän koiran laumasta kun muutimme nykyiseen kotiimme vuonna 2000 asumaan ja kaikki edesmenneet ovat haudattuna läheiseen pieneen pihametsikköön. Hyvää matkaa meidän oma pieni tättähäärä Elmerin, Petruksen ja Lauruksen luo.

Yoda (Pikkujalon Flip) 25.4.2010 – 15.5.2012

En ole koskaan elämäni aikana vielä joutunut tekemään päätöstä nuoren, fyysisesti terveen koiran lopettamisesta. Siksi tämän päätöksen tekeminen oli erityisen vaikeaa. Voi Yoda, kumpa olisi ollut joku muu ratkaisu mahdollinen, mutta lopulta muuta ratkaisua ei enää ollut. Tässä ihmisten maailmassa koirankin on osattava elää ihmisten ehdoilla.

Yoda, kasvattini, tuli talvella takaisin minulle, kun se puri perheensä poikaa. Tässä vaiheessa vielä elätimme toiveita, että tämä oli yksittäistapaus ja johtui jostain järkevästä syystä. Kuitenkin viikkojen myötä on käynyt selväksi, että Yoda on arvaamaton ja salakavala ja saattaa käydä vierasta ihmistä kiinni takaapäin ja vielä taistellen. Meillä ei ole itsellä ollut sen kanssa mitään ongelmia, se on kiltti ja kuuliainen meitä kohtaan, mutta kun se ei riitä. Yodan luonteessa oli paljon hyviä ominaisuuksia verrattuna esim. Joyceen, mutta se tärkein – luottamus ja hyväntahtoisuus ihmistä kohtaan – puuttui. Joyce on saanut elää laumassamme, vaikka sitä ei ole pystynyt käyttämään sen enempää jalostukseen kuin harrastukseenkaan, mutta sen kanssa on aina voinut liikkua turvallisin mielin ja se on ollut ystävällinen sekä aikuisia että lapsia kohtaan. Yoda taas ei voi sietää vieraita ihmisiä. Sellaisen koiran kanssa ei vaan pysty elämään, koska jonkun esim. pitäisi pystyä hoitamaan sitä matkojemme aikana eikä sitä olisi uskaltanut ottaa mihinkään mukaan. Uusi koti oli pois suljettu vaihtoehto, koska arvaamattomana se olisi ollut vieraiden ihmisten keskellä kuin kävelevä pommi. Kasvattajana minun on hyväksyttävä vastuuni ja estettävä se, että jonain päivänä ehkä tapahtuisi vielä jotain paljon pahempaa kuin on jo ehtinyt tapahtua.

Yodan kanssa harrastettiin hakua ja vielä viime syksynä se hakumetsällä haki vieraita ihan mielellään, eikä tätä silloin olisi mitenkään uskonut tapahtuvaksi. Kuitenkin aikuistumisen kynnyksellä jotain sen luonteessa muuttui. Surunvalitteluni Yodan entiselle perheelle ja olen pahoillani, että tämän monelta osin upean ja lupaavan koiran elämä päättyi näin lyhyeen. Kaunista ja rauhallista matkaa Yoda Joycen kanssa koirien taivaaseen.

Avainsanat: ,

5 vastausta to “In memoriam; Joyce ja Yoda”

  1. jaanakin Says:

    Hyvää matkaa Joyce, hyvää matkaa Yoda!

    Valtavasti voimia teille!

  2. Titta & Noita Says:

    Lämmin osanotto ja voimia surun keskellä 😦

  3. Tanja Says:

    Rauhallista matkaa Joycelle ja Yodalle.
    Jaksamista teille Anne ja Timo.

  4. Miia Says:

    Suurien päätösten edessä olette olleet. Voimia suruun. T: Miia+bösilöt

  5. Susanna Ilanen Says:

    Voimia ja jaksamista koko perheelle !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: