Doylella mahanpuruja

Koiramme ovat nyt pari viikkoa syöneet hirven luita ja roippeita. Pidän koiria luiden kaluamisessa valvonnassa, että niistä ei tulisi mitään mahaongelmia, mutta Doylen kanssa ote on päässyt vähän lipsumaan. Sen on tapana siepata luu, ja hävitä jonnekin pöpelikköön tuntikausiksi.

Toissapäivänä Doyle oksensi ruokansa heti syötyään, samoin eilen molemmat ruoat. Eilen se oli muutenkin tosi levoton ja yöllä halusi koko ajan ulos. Aamulla minun hermo ei enää pitänyt ja kiikutin Doylen tutkimuksiin peläten, että luunpalat ovat tukkineet suolen.

Lääkärissä Doyle tutkittiin, otettiin normaalit verinäytteet, haimakoe ja röntgenkuvattiin ja onneksi kaikki näytti hyvältä paitsi että paksusuoli on tosi ärtynyt. Lääkityksenä saimme oksennuksenestolääkettä ja mahalaukun limakalvoja suojaavaa lääkettä. Näillä mennään nyt toistaiseksi. Jos oksentelu kaikesta huolimatta jatkuu, täytyy Doylesta ottaa varjoainekuvat.

Doyle oli klinikalla tosi kiltti potilas. Kuvatkin saatiin otettua ilman rauhoitusta vaikka päydällä joutui olemaan selällään kaukalossa vaikka kuinka pitkään. Kehuivat hyvähermoiseksi ja rauhalliseksi koiraksi, mitä Doyle onkin 🙂

Mainokset

Avainsanat:

4 vastausta to “Doylella mahanpuruja”

  1. Caroline Says:

    Toivottavasti vatsa ja suoli rauhoittuvat pian. Paranemisia Doylelle!

  2. jaanakin Says:

    Jep, kyllä masun täytyy tottua luihin. Tämä jahtikausi on vaan aikas paha, kun luita on niin paljon.

    Omat koirani ovat ikänsä syöneet pelkkää raakaa ruokaa: lihaisia luita (= niissä on kaikki syötävää), lihaa ja kasviksia, eikä mahat valita, mutta toki toisinaan sulamattomat luun palat oksennetaan ja yleensä öiseen aikaan. Oksipaksin jälkeen masussa pehmenneet luut yleensä pureskellaan pienemmiksi ja sinne häviää.

    Salkan (=kohta 14 vee) hampaat ovat toki jo kuluneet, mutta vielä sekin saa ateriansa syötyä. Hieman hitaammin kuin muut, mutta kaikki häviää, mitään ei jää muille tytöille jaettavaksi.

    Mielestäni ihan parasta on, että koirien jätökset ovat seuraavana päivänä jo pelkkiä valkoisia palleroita. Ei tartu kenkien pohjiin saatikka haise. Näin useamman koiran omistajalle suuri plussa, pihan kalkitus hoituu samalla.

  3. Petti Says:

    Minä syötän koirille sekaruokaa ja paljosta hirvenluusta syksyllä tahtoo vähän mennä pakit löysemmäksi.

    Voih, Salkakin on jo niin vanha – lipsut vanhukselle!

    Toivotaan pikaista paranemista Doylelle ja ennenkaikkea ettei olisi mitään jumissa!

  4. pikkujalo Says:

    Kiitos toivotuksista. Doyle voi jo eilen paljon paremmin. Ruokana se on saanut eilen riisiä, johon on sekoitettu hirven jauhelihaa. Luita en uskalla toistaiseksi sille antaa. Sillä ei ole mitään ripulia, mikä nyt normaalisti on luista seurauksena.

    Täytyy nyt olla tarkkana luiden kanssa, että niitä ei jää lojumaan pihalle. Tosin eihän se ole edes varmaa, että johtuiko alunperinkään luista. No katsellaan.

Vastaa käyttäjälle jaanakin Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: