Doylen Ranskan-matka osa 4 (10.-13.6.2011)

Perjantai-aamuna jätimme Monacon ja suuntasimme kohti matkamme pääkohdetta Nationale d’Elevagea, joka tällä kerralla pidettiin kylässä nimeltä Louroux Hodement. Hotellimme sijaitsi noin 70 kilometriä kyseisestä kylästä, mutta kävimme vielä matkalla hotelliin katsastamassa paikan. Se oli keskellä pientä kylää ja lehmäpeltoa kakkakasoineen.

Lauantaina-aamuna menimme hyvissä ajoin paikalle ja tapasimme Elisan, joka oli tullut Retun ja Khakin kanssa myöskin jalostustarkastukseen. Ensimmäisenä veimme Doylen mittaukseen, joka meni heti pieleen. Doyle istui mittausalustalle ja kun kepo nosti Doylen mahasta ylös, pääsi koirasta topakka murina. Tuomarit kavahtivat taaksepäin ja totesivat, että tuolle koiralle he eivät tee mitään ilman kuonokoppaa. No onnistuihan mittaus lopulta kuonokoppa päässä ja toinen silmä peitettynä, mutta mittamiehet olivat vielä sunnuntaina iltapäivänä jutellessamme varmoja, että Doyle on vaarallinen :).

Seuraavana oli vuorossa luonteen testaus, johon oli todella pitkä jono. Juuri kun vuoromme olisi tullut, alkoi puolentoista tunnin ruokatauko, joten vuoromme olikin ensimmäisenä lounaan jälkeen. Testaus alkoi laukauksilla ja ensimmäinen poispäin kävelyssä kuuluva laukaus meni aivan huomaamatta. Seuraavaa laukausta varten koiran on tarkoitus kääntyä kohti ampujaa ja pysähtyä, mutta tämä ei meinannut onnistua ollenkaan. Doyle katseli kaikkiin muihin suuntiin ja meni kepon sivulle istumaan jne., ja oikeaa asentoa haettiin pitkään. Lopulta kuitenkin onnistui ja Doyle reagoi laukaukseen ehkä hieman. Tuomari kuitenkin halusi vielä kolmannen laukauksen niin että koira oli parin metrin päässä ohjaajasta ja katsoi tuomaria. Tämä oli kaiken säätämisen jälkeen liikaa Doylelle ja se otti pari askelta taaksepäin. Niinpä laukauksesta tuli arvosanaksi 6/10. Puolustus meni hyvin (8/10), ehkä jopa parhaiten tähänastista ja luoksepäästävyys samoin (8/10). Kuitenkin yleisarvosana jäi laukauksen takia vain erittäin hyväksi eikä Doylella ollut enää mahdollisuuksia parhaaseen jalotusarvoon. Doylen tuomari oli M. Georges Dubuc ja tuomarityöskentely oli huomattavasti tarkempaa ja perusteellisempaa kuin esim. Helsingissä toukokuussa. Tämä oli nähtävissä kautta linjan kaikissa kehissä kun esim. koirille ammuuttiin useasti kolme kertaa, jotta tuomari sai varmasti selville laukaukseen reagoinnin ja että koira varmasti katsoi laukauksen aikana tuomaria. Jokaiseen koiraan käytettiin muutenkin aikaa paljon runsaammin alkaen ihan mittauksista.

Iltapäivällä kävimme vielä ulkomuodon arvostelussa ja tuomari M. Alain Thevenon kehui Doylea yleisilmeltään erittäin hyväksi koiraksi, jonka puutteita ovat liian vähäiset takakulmaukset ja liian vaaleat värimerkit. Yleisarvosana ulkomuodosta siis erittäin hyvä.

Elisalla meni kasvattini Retun (Pikkujalon Bottom Pair) kanssa paljon paremmin. Retu sai luonteesta: laukaus 8, puolustus 9 ja luoksepäästävyys 9 ja yleisarvosanaksi erinomainen. Kun vielä ulkomuodosta tuli korkein mahdollinen erinomainen+, pääsi Retu yhteisammuntaan, jonka läpäiseminen vaaditaan korkeimpaan jalostusarvoon Cotation 4 recommandé. Tämakin meni Retulta rutiinilla, ja niin oli jalostusarvo ja paikka kilpailuluokassa varmistettu. Siinä Retu ei enää pärjannyt, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Kun koiria on satoja, niin palkintosijat osuvat harvoille ja yleensä ranskalaisten kasvattajien koirille.

Taas kerran on todettava, että vaikka tunnelma on rento ja vapaa, niin täsmällisyyten tottuneelta suomalaiselta meinaa välillä mennä hermo. Tuomari voi kesken kaiken hävitä 15 minuutiksi kertomaan jotain tärkeää asiaa jollekin ja jättää koiran omistajineen niille sijoilleen odottamaan. Mikään aikataulu ei pidä eikä se näytä juuri ketään edes kiinnostavan. Kaikenkaikkiaan homma kuitenkin pyörii rutiinilla ja täytyy vaan tottua paikalliseen tapaan.

Oli kiva nähdä paikalla suomalaisia ja kiitoksia Sonjalle ja Makelle mukavasta seurasta, Pialle samoin ja Sonjalle onnea koirien hyvästä menestyksestä. Aivan erityiset kiitokset ja onnittelut Elisalle Retun hienosta menetyksestä ja että toit Retun Ranskaan viralliseen jalostustarkastuksen. Retu on B-pentueen helmi 🙂 Ranskassa näki taas paljon eri tyyppisiä koiria ja oli kiva tavata kasvattajia. It was especially nice to meet Bianca and Jeroen again, hopefully we’ll meet again in September.

Perjantaina lähdimme hotellistamme päivää suunniteltua aikaisemmin ja ajelimme Elsassiin viiniostoksille. Huomenna matka jatkuu Saksan puolelle.

Retu mitattavana

Doylen mittaus - huomaa kuonokoppa

Retu yhteisammunnassa

Retu ja mitali

Avainsanat: ,

5 vastausta to “Doylen Ranskan-matka osa 4 (10.-13.6.2011)”

  1. jaanakin Says:

    Onnea Annelle kasvatin saavutuksesta! Onnea Elisalle Retun mitalista!
    Tooosi iloinen teidän puolesta!

  2. Petti Says:

    Onnea Retun hienosta menestyksestä!

  3. Eeva Oinonen Says:

    Mukavaa luettavaa kera kuvien matkakertomuksenne.
    Onnittelut myös!
    t. Eeva

  4. Susanna I. Says:

    Onnittelut kasvattajalle ja Elisalle Retun menestyksestä Ranskassa 🙂

  5. Sonja Says:

    Onnea Retu ja Elisa ja toki kasvattajakin myös tätä kautta!
    Olipa mukava viikonloppu hyvässä seurassa 🙂

    T.Sonja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: